Kaksi vuotta arvot normaalina, niin kuin nytkin. Olo on hoidon jälkeen ollut hyvä, mutta nyt on tullut ongelmia. Oireet eivät ole kuten liikatoiminnassa aikanaan. Mitä tämä on? Onko samansuuntaisi kokemuksia? Todella voimakas huimaus (huojuva kävely), jatkuva vessahätä, paineen tunnetta korvissa ja silmissä, keskittymisvaikeuksia, kuukautishäiriöitä (poissa jo yli puoli vuotta, enkä siis todellakaan ole raskaana)...valot ja äänet häiritsevät, yöhikoilu on järkyttävää, maksa-arvot koholla, hemoglopiini lähes anemian tasolla, verenpaine lähellä shokkia ja salmiakkia, lakritsia voisin syödä kilo tolkulla. Pliis auttaakaa...onko lisämunuaiseni heittänyt lusikan nurkkaan?
Basedowista parantuneet, lisämunuaisen riivaamat
onko tuttuja oireita
61685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mullakin samat oireet kun todettiin lisämunuaisten vajaatoimintaa (Addison). Gynekologi alkoi epäillä tautia kun kuukautiset jäi pois enkä ollut raskaana. En jaksanut seisoa paikallaan kuin sekunnin-kaksi ennekuin alkoi pahasti huimaamaan. Lopuksi tuli huimauskohtauksia kun ajoin autoa ja silloin aloin pelkäämään ja otin lääkäriin yhteyttä. Salmiakki pelasti henkeni, söin sitä ison pussillisen päivässä, usein lisäksi lakritsaa. Verenpaineet 74/52 ja verikokeissa todettiin matala suolaarvo => sairaalaan tiputukseen (3 litraa keittosuolaa päivässä 3 päivän ajan) ja kun kokeeksi annettiin kortisonia lihakseen oloni heti parani (päiväksi) ja sitten taas sama rumba, heikotti, pissatti, pahoinvointia ja olin puolikuollut. Saatuani jatkuvaa kortisonilääkitystä olo parani muutamassa päivässä ja kahden viikon jälkeen menin hyvänkuntoisena takaisin kokopäiväiseen töihin. Vuosi sen jälkeen alkoi taas olla heikompi olo, verenpaineet oli taas laskenut ja sain silloin Florinef lääkityksen jonka avulla verenpaineet nyt pysyy hyvänä.
Siskoni ystävä sairastaa myös Addisoni ja hän tiesi kertoa että kun vain syö lääkkeensä säännöllisesti, niin on "täysin terve" ja nyt kun vielä DHEA on aloitettu voin todeta että olen täysin terve! Olen jopa pirteämpi kuin moni työkaveri...
Joten, mene heti verikokeisiin ja toivottavasti lääkäri löytää mitä sinussa on vika. Jos on Addisoni niin olo paranee nopeasti kortisonin kanssa. Älä pelkää, hyvin menee!
Lycka till!
Tämä vastaus saa kiven vierähtämän sydämeltäni. Lääkärissä olenkin jo käynyt. Sekä gynellä, että yleislääkärillä. Kummassakin tutkimukset vielä kesken. Olin viime viikolla verikokeissa ja tyhjensivät minut lähes kokonaan, joten ihan tosissaan ovat minun valitukseni ottaneet :) Jos eivät ole huomanneet tätä suola-arvoa tutkia, niin ehdotan sitä kun saan tulevalla viikolla tietää tulokset. Kiitos sinulle. (Verenpaineesi on ollut todella alhainen! Hui. Kuinka kummassa olet edes pysynyt pystyssä? Salmiakki todella on pelastanut henkesi.) Omani on 110/77 ja salmiakki ja lakritsi on ollut paheeni jo vuosia. Samoin suolainen kaurapuuro hillittömällä voisilmällä. Aah! Pyörrytys mulla pahenee kun olen väsynyt, eli pahinta se on aamulla ja illalla. Toisinaan kävelen kuin olisin juovuksissa ja puheenikin puuroutuu. Toivon, että vaivani ratkeaa näin "hyvin", mielessä kun on pyörinyt niin syöpä kuin aivakasvainkin.
Kiva jos voin auttaa. Kyllä kuulostaa Addisonilta, mutta verikokeet paljastavat totuuden. Vuorokausi S-korsol, S-Renin, S-DHEAS ja lisäksi Natrium, Kalium, Krea, TSH, T4V voivat kertovat mistä on kyse.
Olen itsekin ollut sinun asemassa. Kukaan ei oikein tiennyt mitä minun kanssa tehdä kun epämääräisiä oireita oli, lääkärit kuitenkin laittoivat nämä psyyken puolelle koska diagnoosin löytäminen oli vaikeaa. Tiesin kuitenkin että psyykkinen vaiva tämä ei ole.
Ensimmäisenä mulla ilmeni tasapainoongelmia, kun kävelin tai seisoin paikalla tuntui siltä että olisin yhtäkkiä kääntänyt päätä nopeasti vaikka pää oli ihan paikallaan. Kävelystäni tuli "humalaisen ihmisen kävely-tyyli". Väsymys oli kuitenkin pahin näistä. Lamaava väsymys teki etten jaksanut tehdä kuin puolipäivästä työtä (joskus ei sitäkään). Nämä oireet tulivat vuosia ennen diagnoosia, joten voit kuvitella kuinka raskasta oli elää kun oireita tuli pikku hiljaa koko ajan lisää, mutta kukaan ei oikein ymmärtänyt että fyysisestä sairaudesta oli kyse.
En jaksanut keskittyä mihinkään, ja pienten lastemme kanssa touhuaminen oli ylivoimasta. Valitettavasti en ollut hyvä äiti siihen aikaan, mutta yritän nyt "terveenä" touhuta niiden kanssa (nyt teini-ikäisiä)ja tehdä mahdollisimman paljon ja olla heidän tukena ja "elämänopettajana".
Elämä hymyilee ja nautin joka päivästä, koska olin kyllä tosi sairas. Addisonin kriisi toisen perään sitten johti diagnoosiin, ja loput tarinasta tiedät. Valitettavasti ei ole muita "Addisoneitä" täälläpäin (en ainakaan tunne), joten olisi kiva saada tietää miten sulla menee.
Taistele! Kaikilla on oikeus saada kunnon hoito!
ei ole sinulla ollut turhan helppoa, jos diagnoosin saaminen vei vuosia. Pelkään kovasti, jos en jostain syystä onnistu saamaan diagnoosia. Entä jos oireet vain jatkuvat ja kaikki kokeet näyttävät että olen "terve". Tietysti haluaisinkin sitä olla, mutta olo kertoo muuta. Kukaan ei tietysti halua olla sairas, mutta muistan kun sain kilpparin liikatoiminnasta diagnoosin ja vaivaan lääkkeen, niin tuntui hyvältä kun ymmärsi viimein mistä kaikki tutina ja muu vaiva johtui.
Älä kanna syyllisyyttä siitä millainen äiti olet ollut, uskon, että olet ollut juuri niin hyvä, kuin sairaudesta huolimatta olet jaksanut olla. Paha ihminen on aivan eri asia kuin sairas ihminen!
Kilppari teki minusta välistä aivan maanisen ja suutuin todella helposti kaikesta. Tyttöni on jo ehkä tottunut ajatukseen, että äiti on välillä vähän sekopää. Mieskin on näköjään vielä minua jaksanut.
Odotan malttamattomana tulevan viikon perjantaita ja otettujen kokeiden tuloksia, jospa ne muuttaisivat elämän suunnan parempaan. (Voisinhan niistä vaikka sitten kertoakin.)
Mukavia alkutalven päiviä ja tsemppiä myös sinulle.
Tsemppiä sinullekin ja mukavaa tervettä elämää!
oikuttelee. Sain tulokset. Suola-arvo ja kalsium olivat ihan hyvät. Kilpirauhanen on hiljalleen painumassa vajaatoiminnan puolelle (melko yleistä monella aikaisemmin liikatoiminnasta kärsineellä) ja vaatii ajoittaista kontrollia. (Mutta ei onneksi vielä lääkitystä.) Huimauksen lääkäri uskoi johtuvan matalasta hemoklobiinista ja verenpaineesta ja suolannälkä johtunee siitä, että urheilen (ja siis myös hikoilen) todella paljon. Selitystä vaille jäi laihtuminen, silmän takana oleva paineen tunne ja pissivaivat...mutta uskoakseni verikokeet (ja pissakokeet) jotka minulle tehtiin olivat tosi perusteelliset. Lääkäri käski nukkua kunnolla ja ottaa muutenkin rennommalla asenteella :) Mikäs siinä sitten enää muu auttaa, kun hakea kaupasta iso suklaalevy ja asettua sohvan valtiaaksi valtikkana kaukosäädin. Iso kiitos kuitenkin vielä sinulle Just Me. Ja tsemppiä vielä kerran.