Heinäkuun lopulla meidän 1 vuotias kollikissa hävisi. Ei kulunut aikaa kuin 2 viikkoa, kun otin toisen kissanpennun, tyttökissanpennun (sen takia, koska luulin, että kolli enää palaisi ja kissanpentu oli serkullani ja se olisi luultavasti tapettu, jos ei olisi löytynyt kotia). Nyt kävikin niin, että nyt kolmen kuukauden kuluttua kollikissa kyyhöttää rappusten juurella. Olin onnessani sen paluusta, mutta meidän tyttökissa ei ollut. Ne ovat ottaneet yhteen ja pariin kertaan ja se viimeisin oli aika raju. Karvaa lensi ja pikkukissa päästi kakat ja pissat alleen siinä tappelussa ja huusi kuin syötävä.
Huolestuttaa todella sen pienen takia, jos ne ottaa taas yhteen saattaa käydä huonosti. Olisiko tähän mitään ratkaisukeinoa, vai tottuisiko ne toisiinsa? Pienestä kissasta en millään tahtoisi luopua :(.
Huolestuttaa todella sen pienen takia, jos ne ottaa taas yhteen saattaa käydä huonosti. Olisiko tähän mitään ratkaisukeinoa, vai tottuisiko ne toisiinsa? Pienestä kissasta en millään tahtoisi luopua :(.
Vastaukset 2
Vanhimmat
meillä auttoi kun otimme kissanpennun ja vanha herramme ei siitä oikein aluksi tykännyt. Nykyään ovat kuin paita ja peppu:)
Ensinnä, erota kissat nyt, ettei käy enää pahempia vahinkoja. Molemmat on syytä pitää sisäkissoina, ainakin siihen asti kunnes tottuvat toisiinsa, muutoin jompikumpi helposti lähtee kotoa. Toinen ajetaan pois tai toinen ärsyyntyneenä.
Leikkauta molemmat kissat! Tämä on ensiarvoisen tärkeää.
Hanki feliway haihdutin, ainakin muutamaksi kuukaudeksi.
http://www.vetcare.fi/index.php?id=86
Sopeuttaminen voi viedä aikaa kuukausia ja se on ihan normaalia ja varsinkin nyt kun kissat ovat kokeneet karun ja epäonnistuneen tutustumisen, ei tuo tutustuminen ehkä muutamassa päivässä tule luonnistumaan.
Tuolta lue yksityiskohtaisempia neuvoja:
http://www.incat.fi/6easysteps.asp