raivostuttaa monia?
Valmisteilla oleva laki seksin ostokiellosta on ärsyttänyt voimakkaasti monia miehiä. Miksi? Vastaus on murrosiän, auktoriteettien ja seksuaalisen kypsymisen psykologiassa.
Kun sukupuolihormonit alkavat vaikuttaa murrosiässä, niin se enne pitkää pakottaa lapsen irtautumaan vanhemmistaan. Vanhemmat olisivat hyviä rakkauden kohteita ja elämänkumppaneita, mutta kun hormonit alkavat hyrrätä, niin seksi pakottaa tekemään pesäeron vanhempiin. Siteet vanhempiin katkaistaan, ja uusi ihmissuhde löytyy omasta ikäryhmästä. Vanhemmista erkaantumisen myötä voisi koittaa uusi aikuinen itsenäisyys, mutta aina ei se täydelleen onnistu.
Tunnettu menetelmä seksielämän pilaamiseksi on ripustaa vanhempien valokuvat makuuhuoneeseen sängyn yläpuolelle. Homoillakin, joilla seksuaalisen itsenäistyminen on jyrkempi prosessi, suosikkibaarin nimenä on DTM eli Don't tell Mama.
Lapsihan kokee vanhempansa tietävinä ja osaavina auktoriteetteina, ja jos itsenäityminen ei onnistu täydellisesti, niin aikuisenakin etsitään tukea auktoriteeteista myös seksielämän alueella. Vanhempien auktoriteetin korvikkeeksi kelpaavat kirkon johtajat, lääketieteen edustajat, gurut ja jopa mediapersoonat. Tämä on hyvin yleistä, ehkä vain vähemmistö meistä on sisäistänyt kunnolla sen käsityksen, että oma seksi kuuluu vain itselle eikä siihen tarvita kenenkään ulkopuolisen mielipidettä tai ulkopuolista tuomaria. Voi tuntua kummalta, että yhdistän seksin ja auktoriteetit niin voimakkaasti toisiinsa, mutta käytännön elämässä seksi, salailu, syyllisyydentunto, epävarmuus ja auktoriteettihahmon tuomion odotus kietoutuvat toisiinsa. Nyt jos joku taho yhteiskunnassa jolla on auktoriteettia alkaa esittää ohjeita seksuaalisesta käyttäytymisestä, herättää tämä heti vahvaa kapinamieltä ja ärsytystä. Auktoriteetin kannalta on vaarana, että oma auktoriteettiasema murenee tehokkaasti. Arkkipiispat tai esimerkiksi presidentti eivät enää mielellään anna mitään lausuntoja seksin ohjeistamiseksi, sillä he tietävät, että aina joku ryhmä aloittaa voimakkaan kapinoinnin kun katsovat auktoriteetin rajoittavan heidän seksuaalisuuttaan. Suomessahan kuluu ehkä 1000 miestyövuotta vuodessa kirkon ja homoseksuaalisuuden suhteen käsittelyyn. Sama ilmiö toistunee nyt myös eduskunnan kohdalla, sen auktoriteetti, mitä sillä vielä jonkin verran on, tulee herättämään voimakkaan tunnereaktion osassa kansalaisissa ja johtaa kapinaan auktoriteettia vastaan. Varjopuolena voi olla eduskunnan auktoriteetin laskeminen ja ehkä yleisempäänkin eduskunnan säätämien lakien kunnioituksen vähenemiseen.
Valmisteilla oleva laki seksin ostokiellosta on ärsyttänyt voimakkaasti monia miehiä. Miksi? Vastaus on murrosiän, auktoriteettien ja seksuaalisen kypsymisen psykologiassa.
Kun sukupuolihormonit alkavat vaikuttaa murrosiässä, niin se enne pitkää pakottaa lapsen irtautumaan vanhemmistaan. Vanhemmat olisivat hyviä rakkauden kohteita ja elämänkumppaneita, mutta kun hormonit alkavat hyrrätä, niin seksi pakottaa tekemään pesäeron vanhempiin. Siteet vanhempiin katkaistaan, ja uusi ihmissuhde löytyy omasta ikäryhmästä. Vanhemmista erkaantumisen myötä voisi koittaa uusi aikuinen itsenäisyys, mutta aina ei se täydelleen onnistu.
Tunnettu menetelmä seksielämän pilaamiseksi on ripustaa vanhempien valokuvat makuuhuoneeseen sängyn yläpuolelle. Homoillakin, joilla seksuaalisen itsenäistyminen on jyrkempi prosessi, suosikkibaarin nimenä on DTM eli Don't tell Mama.
Lapsihan kokee vanhempansa tietävinä ja osaavina auktoriteetteina, ja jos itsenäityminen ei onnistu täydellisesti, niin aikuisenakin etsitään tukea auktoriteeteista myös seksielämän alueella. Vanhempien auktoriteetin korvikkeeksi kelpaavat kirkon johtajat, lääketieteen edustajat, gurut ja jopa mediapersoonat. Tämä on hyvin yleistä, ehkä vain vähemmistö meistä on sisäistänyt kunnolla sen käsityksen, että oma seksi kuuluu vain itselle eikä siihen tarvita kenenkään ulkopuolisen mielipidettä tai ulkopuolista tuomaria. Voi tuntua kummalta, että yhdistän seksin ja auktoriteetit niin voimakkaasti toisiinsa, mutta käytännön elämässä seksi, salailu, syyllisyydentunto, epävarmuus ja auktoriteettihahmon tuomion odotus kietoutuvat toisiinsa. Nyt jos joku taho yhteiskunnassa jolla on auktoriteettia alkaa esittää ohjeita seksuaalisesta käyttäytymisestä, herättää tämä heti vahvaa kapinamieltä ja ärsytystä. Auktoriteetin kannalta on vaarana, että oma auktoriteettiasema murenee tehokkaasti. Arkkipiispat tai esimerkiksi presidentti eivät enää mielellään anna mitään lausuntoja seksin ohjeistamiseksi, sillä he tietävät, että aina joku ryhmä aloittaa voimakkaan kapinoinnin kun katsovat auktoriteetin rajoittavan heidän seksuaalisuuttaan. Suomessahan kuluu ehkä 1000 miestyövuotta vuodessa kirkon ja homoseksuaalisuuden suhteen käsittelyyn. Sama ilmiö toistunee nyt myös eduskunnan kohdalla, sen auktoriteetti, mitä sillä vielä jonkin verran on, tulee herättämään voimakkaan tunnereaktion osassa kansalaisissa ja johtaa kapinaan auktoriteettia vastaan. Varjopuolena voi olla eduskunnan auktoriteetin laskeminen ja ehkä yleisempäänkin eduskunnan säätämien lakien kunnioituksen vähenemiseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kas kas, kerrankin joku näyttää harkinneen mitä sormistaan nettiin päästää. Tässäpä pari kommenttia:
Seksin ostokielto ei ärsytä vain miehiä. Monet naiset vastustavat sitä myös. Esimerkiksi seksiammattilaisten yhdistys Salli vastustaa, vaikka heillähän on oma lehmä ojassa. Olennaista on kuitenkin se, että he edustavat juuri niitä, joita seksin oston katsotaan vahingoittavan.
Tekstisi perusteella näyttää siltä, että sukupuolihormonien murrosiässä alkava vaikutus on pääasiallinen syy lasten itsenäistymiseen. Koska et varsinaisesti perustele sitä, esitän vastaväitteen hyvällä omallatunnolla: eiköhän niitä syitä ole muitakin. Nykyään lapset muuttavat opiskelemaan, ja sen ei välttämättä tarvitse mitenkään riippua hormoneista.
Oivallus vanhempien kuvan vaikutuksesta seksielämään on hauska, ja jos ajattelen, että omassa makuuhuoneessani olisi appikokeilaat kehyksissä kurkkimassa kohti sänkyä, niin tokko miellyttäisi.
Sanot että vain vähemmistö on sisäistänyt käsityksen, että seksi kuuluu vain itselle, ja että käsitys olisi itsenäisyyden merkki. En ole kanssasi ollenkaan samaa mieltä. Pikemminkin tuossa haiskahtaa teinimäinen mitä-vittuu-se-muille-kuuluu-mitä-me-tehdään-sängyssä-asenne. Yksittäisten ihmisten seksielämän yksityiskohdat eivät tietenkään kuuluu julkisuuteen, ja on kohtuullista väittää, että hyväksynnän hakeminen omille seksitavoilleen osoittaa jonkinlaista epävarmuutta. Jatkokysymys kuuluukin, että onko kaikki epävarmuus itsenäisyyden puutetta? Ja jos, niin voisiko sitä pitää terveenä varovaisuutena? Niin tai näin, seksi ei ole niin puhtaasti pelkkä yksityisasia kuin väität: sen seurauksista joutuu yhteiskunta toisinaan vastaamaan ainakin osittain.
Mutta oivallus, jonka mukaan ostokiellon ärsyttävä piirre on aran ja kypsymättömän yksityisyyden kohdan tuominen julkiseksi, on mielestäni osuva, vaikkakaan ei koko totuus. Mielestäni on nimittäin mahdollista, että se loukkaa jonkun hyväksi kokemaa asiaa muitta mutkitta. En nimittäin ole nähnyt missään vakuuttavasti perusteltua väitettä, etteikö joku voisi suhtautua seksin ostamiseen hyvänä ja positiivisena asiana. Kaikki eivät ehkä olekaan hiljaa seksin ostamisestaan syyllisyydentunnon tai epävarmuuden takia, vaan ovat harvinaisen varmoja siitä, ettei heitä ymmärrettäisi tai hyväksyttäisi, jos toitottaisivat tekonsa julkisuuteen. Tällainen ihminen toimii oman asemaansa ajatellen. Muitten moralisointi ei liikuta hänen omatuntoaan, mutta se saattaa vaarantaa sosiaalisen aseman. Tätä ei mielestäni saa sekoittaa pelkoon. Ostokielto joka tapauksessa loukkaa tällaisten ihmisten hyvää, eikä ärtymystä ole siinä tapauksessa mielekästä selitellä kypsymättömyydellä.
saa aina maksaa...tavalla tai toisella...