Paniikkia vai

ovat tuttuja minulle myös, kun olen nukahtamassa käy humahdus kehon läpi päähän ja sormiin saakka, pystyasennossa eli valveilla ollessa ei.Mulla on niskassa rappeumaa ja niska on kipeä, rutisee ja lonksuu, myös jännitysniska on, voipi hyvinkin johtua TOS oireyhtymästä eli toiminnallinen häiriö ahtaassa yläaukeamassa, mullakin on opamox joka tuota jännitysniskaa helpottaa.

humaukset kirjoitti:

ovat tuttuja minulle myös, kun olen nukahtamassa käy humahdus kehon läpi päähän ja sormiin saakka, pystyasennossa eli valveilla ollessa ei.Mulla on niskassa rappeumaa ja niska on kipeä, rutisee ja lonksuu, myös jännitysniska on, voipi hyvinkin johtua TOS oireyhtymästä eli toiminnallinen häiriö ahtaassa yläaukeamassa, mullakin on opamox joka tuota jännitysniskaa helpottaa.

Lue lisää

nuo humahdukset ovat kyllä inhottavia. Ja niitä ei tosiaan tule pystyasennossa ollenkaan. Kävin eilen lääkärillä ja kyllä sekin oli sitä mieltä, että tuo ahtauma siellä nyt vaivaa ja kun vielä on nuo niskat niin pirun jumissa. Eipä muuta kuin hierontaa lääkkeeksi. Olen kokeillut jo kymmenen kerran fysioterapian josta tulin aina tosi kipeeksi eikä se pahemmin auttanut.

Epäilivät kyllä siellä, että minulla on kaularangassa välilevynpullistuma joka painaa tonne vas.puolelle. Liikeitä tehdessä kipu tuli aina tuonne keskelle rankaa lapojen väliin, uimaan en pysty olenkaan, kun siitä tulee niin kamala paine lapojen väliin, lääkärin mielestä se johtuu siitä, että veri lähtee kiertämään? On kyllä kivuliasta verenkiertoa:)
Eikä auta Opamoxikaan tuohon humahteluun, en ole sitä sitten enää edes ottanut. Sen olen huomannut, että mitä vähemmän rasitan tuota kättä päivän aikana sen helpompion nukkua eikä tule niin pahoja humahduksia, mutta heti jos teen jotain esim. siivoan niin tietää ettei nukkumisesta tule mitään.
Pitää nyt käydä siellä hierojalla muuan kerta se kun ei ole niin kallista kuin tuo fysioterapia.

Rintakehän yläaukeaman toimintahäiriö. Thoracic outlet -oireyhtymä, TOS, on vaihtelevasti koko yläraajaan, hartiaan, lapaseutuun ja kaulalle oireita aiheuttava kaulan hermoverisuonipunoksen pinnetila, jossa oireita vaikeuttavat erityisesti käden kohoasennot.

Kopsasin ton tekstin, kun on muuten vaikea selittää mitä se tos on.:) Eli mulla oireena: kipu vasemmalla lavan seudulla säteillen välillä rintaan ja kylkeen, kädet menee turraksi varsinkin vas.käsi ja aina yöllä. Kaulaan sattuu ja välillä tuntuu kun päätä kääntää niin kuin olisi piikkilanka vedetty liian tiukalle ja aina kun päätä liikuttaa se sattuu. Välillä tulee sähköiskumaisia kipuja tonne lapaan ja vasempaan käteen ja nytkin vasen käsi on turvoksissa ja pikkusormi"vetää" eli väpättää koko ajan. Lisäksi niskan ja rinnan alueen lihakset niin jumissa ettei fysioterapeutti edes muistanut, koska olisi käsitellyt yhtä "tiukkoja" lihaksia. Eikä niitä kyllä auki saatu. Nyt olen menossa hierojalle, katsotaan mitä se auttaa.

Minäkin mietin onko tämä kuitenkin sitä paniikkia. Tiedä sitten mitä on, mutta luulen sen johtuvan molemmista sekä Tos:ta että paniikista. Ne humahdukset ja sydämen tykytys vain ovat niin inhottavia ja pelottavia, että sitä sitten alkaa pelkäämään kaikenlaista.

Minulta ei ole koskaan kuvattu päätä ja haluaisin, että se kuvataan mutta lähetettä en ole saanut:( Pelottaa, että minulla on kasvain:(
Se on todella kummallista miksi noi humahdukset ja päänsärky ym. tuntemukset tulee aina VAIN makuu asennossa??? Heti, kun nousee pystyyn niin ei enää mitään? Outoa, jospa joku edes osaisi sanoa mistä se johtuu.?

Joka päivä mietin, että tuleekohan se taas. Sitten pelkään, että kun se tulee niin se tulee niin kovana ettei se menekkään ohi ja kuolen, pelkään että kasvain siellä päässä nyt kummittelee ja aiheuttaa näitä oireita:(

Minullahan on paniikkiin lääkitys mutta eipä se vielä ole noita fyysisiä oireita vienyt kokonaan pois, ahdistus kyllä on vähentynyt huomattavasti ja masennus oikeastaan jo mennyt pois. Ehkä pitäisi kokeilla vahvempaa lääkitystä, en tiedä. Vasta kyllä nostettiin lääkkeen annosta mutta lääkäri sanoi, että ton Remeronin rinnalle voi ottaa toisen lääkkeen esim. Cipralexin jos tuntuu ettei tästä ole apua.

Ehkä pitää kokeilla onko siitä sitten apua.
Mutta tulehan ihmeessä kirjoittelemaan tänne kun saat koetuloksia ja muutenkin, miten tilanteesi jatkuu.Toivottavasti sinulla alkaa helpottamaan ja hae ihmeessä ne lääkket nyt avuksi, ei niistä haittaakaan ole.

tos-oire on kirjoitti:

Rintakehän yläaukeaman toimintahäiriö. Thoracic outlet -oireyhtymä, TOS, on vaihtelevasti koko yläraajaan, hartiaan, lapaseutuun ja kaulalle oireita aiheuttava kaulan hermoverisuonipunoksen pinnetila, jossa oireita vaikeuttavat erityisesti käden kohoasennot.

Kopsasin ton tekstin, kun on muuten vaikea selittää mitä se tos on.:) Eli mulla oireena: kipu vasemmalla lavan seudulla säteillen välillä rintaan ja kylkeen, kädet menee turraksi varsinkin vas.käsi ja aina yöllä. Kaulaan sattuu ja välillä tuntuu kun päätä kääntää niin kuin olisi piikkilanka vedetty liian tiukalle ja aina kun päätä liikuttaa se sattuu. Välillä tulee sähköiskumaisia kipuja tonne lapaan ja vasempaan käteen ja nytkin vasen käsi on turvoksissa ja pikkusormi"vetää" eli väpättää koko ajan. Lisäksi niskan ja rinnan alueen lihakset niin jumissa ettei fysioterapeutti edes muistanut, koska olisi käsitellyt yhtä "tiukkoja" lihaksia. Eikä niitä kyllä auki saatu. Nyt olen menossa hierojalle, katsotaan mitä se auttaa.

Minäkin mietin onko tämä kuitenkin sitä paniikkia. Tiedä sitten mitä on, mutta luulen sen johtuvan molemmista sekä Tos:ta että paniikista. Ne humahdukset ja sydämen tykytys vain ovat niin inhottavia ja pelottavia, että sitä sitten alkaa pelkäämään kaikenlaista.

Minulta ei ole koskaan kuvattu päätä ja haluaisin, että se kuvataan mutta lähetettä en ole saanut:( Pelottaa, että minulla on kasvain:(
Se on todella kummallista miksi noi humahdukset ja päänsärky ym. tuntemukset tulee aina VAIN makuu asennossa??? Heti, kun nousee pystyyn niin ei enää mitään? Outoa, jospa joku edes osaisi sanoa mistä se johtuu.?

Joka päivä mietin, että tuleekohan se taas. Sitten pelkään, että kun se tulee niin se tulee niin kovana ettei se menekkään ohi ja kuolen, pelkään että kasvain siellä päässä nyt kummittelee ja aiheuttaa näitä oireita:(

Minullahan on paniikkiin lääkitys mutta eipä se vielä ole noita fyysisiä oireita vienyt kokonaan pois, ahdistus kyllä on vähentynyt huomattavasti ja masennus oikeastaan jo mennyt pois. Ehkä pitäisi kokeilla vahvempaa lääkitystä, en tiedä. Vasta kyllä nostettiin lääkkeen annosta mutta lääkäri sanoi, että ton Remeronin rinnalle voi ottaa toisen lääkkeen esim. Cipralexin jos tuntuu ettei tästä ole apua.

Ehkä pitää kokeilla onko siitä sitten apua.
Mutta tulehan ihmeessä kirjoittelemaan tänne kun saat koetuloksia ja muutenkin, miten tilanteesi jatkuu.Toivottavasti sinulla alkaa helpottamaan ja hae ihmeessä ne lääkket nyt avuksi, ei niistä haittaakaan ole.

Lue lisää

... se, miten mulla menee oikein kylmät väreet iholla, kun luen tekstiäsi! Ihan kuin olisit joku selvännäkijä! Olen kauan etsinyt vastauksia tähän outoon vaivaan, ja nyt vasta sen löysin. Kaikki joille olen kuvannut oireitani, ovat vaan katsoneet tyhmän näköisinä suu auki, luultavasti sinullekin on käynyt samalla lailla!

Niin, totta on, että oireet tulevat makuuasennossa, joko nukkumaan mentäessä, tai sitten niihin herää. Mulla usein se, että olen nukahtanut telkkaria katsellessa myöhään, saattaa sänkyyn mennessä laukaista tuon. Mulla usein pää menee hervottomasti ylös ja alas, ja herään rusahdukseen. Se vois olla ehkä yhteydessä juuri siihen kaularangan asentomuutokseen. Eikö?

Samaa on sanonut myös mun fysioterapeuttini, että niska ja kaula sekä kallonpohja ovat ihan krampissa. Samoin lapaluun alusta. Ikkunaverhoja laittaessa tulee tuskastunut olo, kurkkua alkaa kuristaa ja rinnassa tuntuu kummalliselta. Kun lasken kädet alas, mitään ei tunnu enää. Tuo olo siis tulee ainoastaan kovassa kurkottelussa. Saunassa voin käydä ihan normaalisti ja tehdä muutakin raskasta, kipua ei ole muualla kuin kipeässä selässä.

Mulla on tosi usein pää kipeä, migreeni on aina kuukautisten aikoihin. Myös nämä mystiset yökohtaukset lisääntyvät kuukautisten aikoihin. Mutta ei päivääkään ilman kipua. Päivisin ei voi (uskalla) mennä levolle, kun alitajunnassa pelkää oireiden alkavan. Puolitoista vuotta on mennyt nyt piinassa, ja vasta kuukausi sitten vt. lääkäri otti asia vakavissaan, ja sain sen ajan neurologille. Sinäkin voit vaatia sinne lähetettä, kerrot, että vastaavaa oiretta potevakin sai lähetteen.

Ole huoleti, ei meillä päässä kuitenkaan mitään kasvia ole, siitä olen varma! Me oltaisiin paljon huonommassa kunnossa, oksenneltaisiin yms. Mulla ei ainakaan sellaisia oireita ole. Tutulla oli kasvi päässä, ja hän oli niin kipeä, että käveli seiniä pitkin ja näki kaksoiskuvia. Leikkauksen myötä hän parani ja on nykyisin pienen vauvan onnellinen äiti. Joten ihan lepo vaan! Minä ainakin olen ihan rauhallinen sen asian suhteen. Tietenkin on hyvä että pää kuvataan, siitä luultavasti näkee, jos on ahtautumia tai pinnetiloja, asiantuntijat, onko näin?

Kerron heti kun tiedän jotain, ja ole sinäkin vaan ihan rauhallinen kaikesta kauheuksista huolimatta. Kyllä me selvitään, kun kimpalla otetaan selvää mikä meitä vaivaa!

Voimia ja hyviä unia sinulle ja mahdollisesti meille muille!

Saapi kirjoitti:

... se, miten mulla menee oikein kylmät väreet iholla, kun luen tekstiäsi! Ihan kuin olisit joku selvännäkijä! Olen kauan etsinyt vastauksia tähän outoon vaivaan, ja nyt vasta sen löysin. Kaikki joille olen kuvannut oireitani, ovat vaan katsoneet tyhmän näköisinä suu auki, luultavasti sinullekin on käynyt samalla lailla!

Niin, totta on, että oireet tulevat makuuasennossa, joko nukkumaan mentäessä, tai sitten niihin herää. Mulla usein se, että olen nukahtanut telkkaria katsellessa myöhään, saattaa sänkyyn mennessä laukaista tuon. Mulla usein pää menee hervottomasti ylös ja alas, ja herään rusahdukseen. Se vois olla ehkä yhteydessä juuri siihen kaularangan asentomuutokseen. Eikö?

Samaa on sanonut myös mun fysioterapeuttini, että niska ja kaula sekä kallonpohja ovat ihan krampissa. Samoin lapaluun alusta. Ikkunaverhoja laittaessa tulee tuskastunut olo, kurkkua alkaa kuristaa ja rinnassa tuntuu kummalliselta. Kun lasken kädet alas, mitään ei tunnu enää. Tuo olo siis tulee ainoastaan kovassa kurkottelussa. Saunassa voin käydä ihan normaalisti ja tehdä muutakin raskasta, kipua ei ole muualla kuin kipeässä selässä.

Mulla on tosi usein pää kipeä, migreeni on aina kuukautisten aikoihin. Myös nämä mystiset yökohtaukset lisääntyvät kuukautisten aikoihin. Mutta ei päivääkään ilman kipua. Päivisin ei voi (uskalla) mennä levolle, kun alitajunnassa pelkää oireiden alkavan. Puolitoista vuotta on mennyt nyt piinassa, ja vasta kuukausi sitten vt. lääkäri otti asia vakavissaan, ja sain sen ajan neurologille. Sinäkin voit vaatia sinne lähetettä, kerrot, että vastaavaa oiretta potevakin sai lähetteen.

Ole huoleti, ei meillä päässä kuitenkaan mitään kasvia ole, siitä olen varma! Me oltaisiin paljon huonommassa kunnossa, oksenneltaisiin yms. Mulla ei ainakaan sellaisia oireita ole. Tutulla oli kasvi päässä, ja hän oli niin kipeä, että käveli seiniä pitkin ja näki kaksoiskuvia. Leikkauksen myötä hän parani ja on nykyisin pienen vauvan onnellinen äiti. Joten ihan lepo vaan! Minä ainakin olen ihan rauhallinen sen asian suhteen. Tietenkin on hyvä että pää kuvataan, siitä luultavasti näkee, jos on ahtautumia tai pinnetiloja, asiantuntijat, onko näin?

Kerron heti kun tiedän jotain, ja ole sinäkin vaan ihan rauhallinen kaikesta kauheuksista huolimatta. Kyllä me selvitään, kun kimpalla otetaan selvää mikä meitä vaivaa!

Voimia ja hyviä unia sinulle ja mahdollisesti meille muille!

Lue lisää

olla yksin tämän asian kanssa! Helpottaa aivan suunnattomasti, kun saa lukea, että jollain toisella on juuri samanlaisia oireita kuin minulla:)
Minulla tuli kunnon helpotuksen huokaus, kun luin tekstisi, kiitos sinulle! Se kummasti piristää ja antaa voimaa ja uskoa itselle, kun saa lukea ettei vaivojensa kanssa ole yksin.

Sinullakin saattaisi hyvinkin olla tuo TOS. Laitappa googleen hauksi TOS- syndrooma tai TOS-oireyhtymä niin saat lisä tietoa ja toinen mikä sinullakin voisi olla niin kuin minulla fysioterapeutti epäili, eli kaularangan välilevyn pullistuma, haeppa siitäkin googlella tietoa niin huomaat kuinka samanlaisia oireita löytyykään.

Uskon, että itselläni juuri tämän vaivan takia(joka on kestänyt jo kolmevuotta) puhkesi myös tuo paniikkihäiriö ja masennus. Olen juossut niin monet lääkärit läpi ja mitään apua ei ole löytynyt, lääkkeitä(kipu) vain syötetään mutta heitin nekin poissa, kun ei niistä apua ollut.

Sitten kävin käden hermoratatutkimuksessa ja siellä se professori sanoi minulla olevan TOS. Tästä sitten lähdettiin mutta eipä vieläkään mitään apua ole löytynyt.

Olen saanut nyt myös kokea sen, että kun menen tk-lääkärille minua ei oteta todesta, koska tiedoissani lukee PANIIKKIHÄIRIÖ. Minä siis vain kuvittelen, vaikka nämä oireet ovat ihan todellisia ja jatkunut jo niin pitkään.

Kait sitä ihminen masentuu, jos kolmeenvuoteen ei ole voinut nukkua ilman kipua:(
Olen miettnyt, että menen kohta yksityiselle neurokirurgille tämän vaivan kanssa, se vaan on niin kallista ettei sinne tule heti lähdettyä, kun sitä toivoo että tk-lääkäri voisi laittaa lähetteen.

Minullakin muuten on migreeni JA jännitysniskasta johtuva päänsärky. Uskomatonta kuinka pienestä se päänsärky on kiinni, fysioterapeutti sanoi ettei ole ihme, että päätä särkee, kun on lihakset niin jumissa. Minullahan on myös oiennut kaularanka ja rintalihakset vetää hartiat eteenpäin ja selän liikkuvuus juuri tuolta lapojen kohdalta on rajoittunut.
Kyllähän minä kerran kysyin lääkäriltä, että voiko minulla olla aivokasvain ja hän sanoi, että jos olisi en olisi pystynyt itse lääkäriin tulemaan ja että ihmiset joilla on paljon päänsärkyä reagoi hyvin helposti sitten päällänsä kaikkeen ja siitä se kipukierre sitten lähtee.

Joten tämän ja sinun kirjoituksen avulla uskon taas ettei päässäni ole mitään kasvainta.
Joo ja tosiaan kyllä minuakin on katsottu kuin tyhmää selittäessäni oireita, edes mieheni ei ymmärrä! Eipä sitä varmasti voi ymmärtää jos ei itse ole kokenut samaa!
Mutta luojan kiitos, emme ole yksin tämän asian kanssa!

ettei kirjoitti:

olla yksin tämän asian kanssa! Helpottaa aivan suunnattomasti, kun saa lukea, että jollain toisella on juuri samanlaisia oireita kuin minulla:)
Minulla tuli kunnon helpotuksen huokaus, kun luin tekstisi, kiitos sinulle! Se kummasti piristää ja antaa voimaa ja uskoa itselle, kun saa lukea ettei vaivojensa kanssa ole yksin.

Sinullakin saattaisi hyvinkin olla tuo TOS. Laitappa googleen hauksi TOS- syndrooma tai TOS-oireyhtymä niin saat lisä tietoa ja toinen mikä sinullakin voisi olla niin kuin minulla fysioterapeutti epäili, eli kaularangan välilevyn pullistuma, haeppa siitäkin googlella tietoa niin huomaat kuinka samanlaisia oireita löytyykään.

Uskon, että itselläni juuri tämän vaivan takia(joka on kestänyt jo kolmevuotta) puhkesi myös tuo paniikkihäiriö ja masennus. Olen juossut niin monet lääkärit läpi ja mitään apua ei ole löytynyt, lääkkeitä(kipu) vain syötetään mutta heitin nekin poissa, kun ei niistä apua ollut.

Sitten kävin käden hermoratatutkimuksessa ja siellä se professori sanoi minulla olevan TOS. Tästä sitten lähdettiin mutta eipä vieläkään mitään apua ole löytynyt.

Olen saanut nyt myös kokea sen, että kun menen tk-lääkärille minua ei oteta todesta, koska tiedoissani lukee PANIIKKIHÄIRIÖ. Minä siis vain kuvittelen, vaikka nämä oireet ovat ihan todellisia ja jatkunut jo niin pitkään.

Kait sitä ihminen masentuu, jos kolmeenvuoteen ei ole voinut nukkua ilman kipua:(
Olen miettnyt, että menen kohta yksityiselle neurokirurgille tämän vaivan kanssa, se vaan on niin kallista ettei sinne tule heti lähdettyä, kun sitä toivoo että tk-lääkäri voisi laittaa lähetteen.

Minullakin muuten on migreeni JA jännitysniskasta johtuva päänsärky. Uskomatonta kuinka pienestä se päänsärky on kiinni, fysioterapeutti sanoi ettei ole ihme, että päätä särkee, kun on lihakset niin jumissa. Minullahan on myös oiennut kaularanka ja rintalihakset vetää hartiat eteenpäin ja selän liikkuvuus juuri tuolta lapojen kohdalta on rajoittunut.
Kyllähän minä kerran kysyin lääkäriltä, että voiko minulla olla aivokasvain ja hän sanoi, että jos olisi en olisi pystynyt itse lääkäriin tulemaan ja että ihmiset joilla on paljon päänsärkyä reagoi hyvin helposti sitten päällänsä kaikkeen ja siitä se kipukierre sitten lähtee.

Joten tämän ja sinun kirjoituksen avulla uskon taas ettei päässäni ole mitään kasvainta.
Joo ja tosiaan kyllä minuakin on katsottu kuin tyhmää selittäessäni oireita, edes mieheni ei ymmärrä! Eipä sitä varmasti voi ymmärtää jos ei itse ole kokenut samaa!
Mutta luojan kiitos, emme ole yksin tämän asian kanssa!

Lue lisää

... siitä, että myös teidän kirjoituksenne piristi omaa päivääni, ja siten paniikkikin on vähentynyt! Eilisen päivän olin ihan rento, kun sain voimaa siitä, että en tosiaankaan ole yksin näiden kamalien vaivojeni kanssa! Viime yön nukuin hyvin, vain muutaman kerran aamuyöstä sydän sykähti, ja senkin sain hengityksellä kuntoon, kuten aloittaja kertoi itse tekevän.

On todellakin kamalaa, kun on kipeä, eikä kukaan ota vakavasti. Sukulaiset ei tajua, ja jos rehellisiä ollaan, en itsekään ottaisi vakavasti, jos joku mulle olisi vielä pari vuotta tällaisia oireita päivästä päivään selitellyt. Nyt tiedän, että kaikki on mahdollista.

Ajattelin itsekin käydä viime syksynä neurologilla yksityisesti, mutta kun katsoin Koskiklikinkan hintoja, päätin unohtaa omakustanteisen käynnin. Miten sen TOS-diagnoosin saa, siis millaisia kokeita se vaatii? Olen siinä tilanteessa, että en kohta jaksa tehdä päivätyötäni kunnolla. Tietokoneella oleminen on myrkkyä hartioilleni ja niskalle, ja ilman konetta en voi töitäni hoitaa. En haluaisi vielä tällä iällä jäädä sairaseläkkeelle. Jatkuvia fysikaalisenlaskuja tulee nyt jo useasti. Korkeintaan kolme viikkoa menee ilman hierontaa, mutta sitten on jo pakko tilata akuuttiaika. Venyttelyt sun muut ei auta. Kun paikat menevät lukkoon, ne menevät kanssa!

Sukulaiset aina sanovat, että älä tee, lepää ja ole vaan. Jos jään paikoilleni, esim. yhden päivän olisin kotona, totuus on, että seuraavana päivänä en pääsisi sängystä ylös. Nivelet kangistuu jos ei tee jotain.

Ainut mikä tällä hetkellä pelottaa, on rytmihäiriöt, joita tosin ei juurikaan tule päiväsaikaan. Joskus saattaa tulla hengenahdistusta, tai semmoista tiheää pulpahtelua rinnassa, jos kiivastun jostain, tai ahdistun kovasti. Taas kun rauhoitun, tilanne rauhoittuu välittömästi. Olen miettinyt, että se voisi olla sitä paniikkia tai hyperventilointia. Oletteko huomannut kohdallanne samaa?

Olette kuin sisaruksiani jo mulle, niin meissä on samaa! Käyn katsomassa niitä TOS-juttuja Googlesta, te olette antaneet mulle toivoa, toivottavasti myös toisinpäin! Voidaan hyvin, tai ainakin paremmin!

Saapi kirjoitti:

... siitä, että myös teidän kirjoituksenne piristi omaa päivääni, ja siten paniikkikin on vähentynyt! Eilisen päivän olin ihan rento, kun sain voimaa siitä, että en tosiaankaan ole yksin näiden kamalien vaivojeni kanssa! Viime yön nukuin hyvin, vain muutaman kerran aamuyöstä sydän sykähti, ja senkin sain hengityksellä kuntoon, kuten aloittaja kertoi itse tekevän.

On todellakin kamalaa, kun on kipeä, eikä kukaan ota vakavasti. Sukulaiset ei tajua, ja jos rehellisiä ollaan, en itsekään ottaisi vakavasti, jos joku mulle olisi vielä pari vuotta tällaisia oireita päivästä päivään selitellyt. Nyt tiedän, että kaikki on mahdollista.

Ajattelin itsekin käydä viime syksynä neurologilla yksityisesti, mutta kun katsoin Koskiklikinkan hintoja, päätin unohtaa omakustanteisen käynnin. Miten sen TOS-diagnoosin saa, siis millaisia kokeita se vaatii? Olen siinä tilanteessa, että en kohta jaksa tehdä päivätyötäni kunnolla. Tietokoneella oleminen on myrkkyä hartioilleni ja niskalle, ja ilman konetta en voi töitäni hoitaa. En haluaisi vielä tällä iällä jäädä sairaseläkkeelle. Jatkuvia fysikaalisenlaskuja tulee nyt jo useasti. Korkeintaan kolme viikkoa menee ilman hierontaa, mutta sitten on jo pakko tilata akuuttiaika. Venyttelyt sun muut ei auta. Kun paikat menevät lukkoon, ne menevät kanssa!

Sukulaiset aina sanovat, että älä tee, lepää ja ole vaan. Jos jään paikoilleni, esim. yhden päivän olisin kotona, totuus on, että seuraavana päivänä en pääsisi sängystä ylös. Nivelet kangistuu jos ei tee jotain.

Ainut mikä tällä hetkellä pelottaa, on rytmihäiriöt, joita tosin ei juurikaan tule päiväsaikaan. Joskus saattaa tulla hengenahdistusta, tai semmoista tiheää pulpahtelua rinnassa, jos kiivastun jostain, tai ahdistun kovasti. Taas kun rauhoitun, tilanne rauhoittuu välittömästi. Olen miettinyt, että se voisi olla sitä paniikkia tai hyperventilointia. Oletteko huomannut kohdallanne samaa?

Olette kuin sisaruksiani jo mulle, niin meissä on samaa! Käyn katsomassa niitä TOS-juttuja Googlesta, te olette antaneet mulle toivoa, toivottavasti myös toisinpäin! Voidaan hyvin, tai ainakin paremmin!

Lue lisää

Minä sain TOS-diagnoosiin sieltä emg tutkimuksesta, johon siis tk-lääkäri laittoi lähetteen. Uskon, että fysiatrit vois asiasta myös jotain tietää.
Tuo hengittely on muuten tosi hyvä juttuu niihin rytmihäiriöihin, kun se tulee hengitä rauhallisesti ja syvään sisään nenän kautta ja sitten anna ilman vain virrata huuliesi läpi ulos ja uudestaan, se toimii:)

Kyllä mullakin joskus päivisin tulee noita muljahduksia varsinkin silloin kun hermostun tai ahdistun, sitten tajuan sanoa stop ja alan hengitellä rauhallisesti ja menen vaikka sohvalle lepäämään ja hengittelemään, se helpottaa.

Toinen mikä on hyvä juttu ahdistukseen on viedä ajatukset aivan muualle, alkaa vaikka siivomaan tai ratkomaan ristisanatehtäviä, johan alkaa ahdistus helpottaa. Eli kun sitä ei ajattele eikä anna sille valtaa niin sen pystyy voittamaan.:)

Voimia ja ajaksamista meille kaikille!
Ihanaa että on vertaistuki ihmisiä!!:)

vastaa kirjoitti:

Minä sain TOS-diagnoosiin sieltä emg tutkimuksesta, johon siis tk-lääkäri laittoi lähetteen. Uskon, että fysiatrit vois asiasta myös jotain tietää.
Tuo hengittely on muuten tosi hyvä juttuu niihin rytmihäiriöihin, kun se tulee hengitä rauhallisesti ja syvään sisään nenän kautta ja sitten anna ilman vain virrata huuliesi läpi ulos ja uudestaan, se toimii:)

Kyllä mullakin joskus päivisin tulee noita muljahduksia varsinkin silloin kun hermostun tai ahdistun, sitten tajuan sanoa stop ja alan hengitellä rauhallisesti ja menen vaikka sohvalle lepäämään ja hengittelemään, se helpottaa.

Toinen mikä on hyvä juttu ahdistukseen on viedä ajatukset aivan muualle, alkaa vaikka siivomaan tai ratkomaan ristisanatehtäviä, johan alkaa ahdistus helpottaa. Eli kun sitä ei ajattele eikä anna sille valtaa niin sen pystyy voittamaan.:)

Voimia ja ajaksamista meille kaikille!
Ihanaa että on vertaistuki ihmisiä!!:)

Lue lisää

... ollaan niitä "Täydellisiä naisia", joilla on koti siisti ja muutenkin puitteet kunnossa ;), tämä on varmaan yksi osasyy, miksi me ollaan sairastuttu! Minä ainakin stressaan kaikesta, jos muru näkyy lattialla, niin imuri huutamaan. Sitten yöllä kärsitään ja pelätään kuolemaa, sanan tarkasti omalla kohdallani kaava toimii näin.

Niin, ihanaa, että on tätä vertaistukea, josta jo mainitsit! Kivi putosi sydämeltä kun huomaisin, että en ole päästä sekaisin tai muuten "hoidon" tarpeessa. Nyt vaan avoimin mielin uljaasti kohti uusia tutkimuksia!

Saapi kirjoitti:

... ollaan niitä "Täydellisiä naisia", joilla on koti siisti ja muutenkin puitteet kunnossa ;), tämä on varmaan yksi osasyy, miksi me ollaan sairastuttu! Minä ainakin stressaan kaikesta, jos muru näkyy lattialla, niin imuri huutamaan. Sitten yöllä kärsitään ja pelätään kuolemaa, sanan tarkasti omalla kohdallani kaava toimii näin.

Niin, ihanaa, että on tätä vertaistukea, josta jo mainitsit! Kivi putosi sydämeltä kun huomaisin, että en ole päästä sekaisin tai muuten "hoidon" tarpeessa. Nyt vaan avoimin mielin uljaasti kohti uusia tutkimuksia!

Lue lisää

täydellisiä naisia ollaan. Minulla on aina ollut tuo "huono" puoli, että olen niin pirun tarkka kotini siisteydestä, en voi sietää likaa ja epäjärjestystä ja sitten stressaan....voi kun tuosta pääsisis eroon.

Minulle muuten terapeutti myös sanoi, että monesti paniikkihäiriöön sairastuvat ovat aina olleet kilttejä ihmisiä,jotka aina kantavat huolta muista muttei niinkään itsestään, joka ainakin minun kohdallani pitää paikkaansa. Aina olen vain huolehtinut, että muilla on asiat hyvin ja koskaan en kenellekkään ole mitään pahaa sanonut vaikka aihettakin olisi ollut, en vain pysty/uskalla sanoa mitään, en edes omille vanhemmilleni. En lapsenakaan osannut sanoa:/

Joten me "täydelliset naiset" sitten kärsimme siitä, että meillä on siistiä ja että jaksamme huolehtia muista.

vastaa kirjoitti:

Minä sain TOS-diagnoosiin sieltä emg tutkimuksesta, johon siis tk-lääkäri laittoi lähetteen. Uskon, että fysiatrit vois asiasta myös jotain tietää.
Tuo hengittely on muuten tosi hyvä juttuu niihin rytmihäiriöihin, kun se tulee hengitä rauhallisesti ja syvään sisään nenän kautta ja sitten anna ilman vain virrata huuliesi läpi ulos ja uudestaan, se toimii:)

Kyllä mullakin joskus päivisin tulee noita muljahduksia varsinkin silloin kun hermostun tai ahdistun, sitten tajuan sanoa stop ja alan hengitellä rauhallisesti ja menen vaikka sohvalle lepäämään ja hengittelemään, se helpottaa.

Toinen mikä on hyvä juttu ahdistukseen on viedä ajatukset aivan muualle, alkaa vaikka siivomaan tai ratkomaan ristisanatehtäviä, johan alkaa ahdistus helpottaa. Eli kun sitä ei ajattele eikä anna sille valtaa niin sen pystyy voittamaan.:)

Voimia ja ajaksamista meille kaikille!
Ihanaa että on vertaistuki ihmisiä!!:)

Lue lisää

Sain negatiivisen tulokset pään magneettikuvasta, veriarvotkin olivat kaikki ihan normaalit, joten sen puoleen olen helpottunut.

Neurologi oli nyt sitä mieltä, että minun kannattaisi tilata pitkä vastaanottoaika omasta tk:stani, jossa perehdyttäisiin niskaan. Niskakuvat saatiin vasta hiljattain tutkittua, vaikka kuvat oli otettu jo 3kk sitten. Täällä on lääkäripula, ja se näkyy kaikessa. Räntgenlääkäri kertoi, että niskarangassa on kulumia, alkavia luupiikkeja ja rappeutumaa. Myös niskakaari (?) on täysin oiennut, joka pitäisi olla kaareva.

Neurologi oli sitä mieltä, että saattaisi oireeni olla hyvinkin TOS-oireet. Toivottavasti vika nyt vihdoinkin löytyisi!

Oloni on ollut suht´ hyvä.Alkuviikosta tein tilaukseen suuret määrät joululaatikoita ja tulin kuorineeksi 30 kg juureksia. Nyt kädet ovat täysin puutuneet ja käsimutkat kipeät. Kun töitä tein, kipua ei ollut, mutta nyt kun olen vain ollut 2 pvää, olen aivan "lukossa". Eilen tuli taas rytmihäiriöt pitkästä aikaa, jopa istualtaan ja oireet vaan pahenivat kun laitoin makuulle. Vasta kun otin Propralin olo helpotti. Yön olen nukkunut aika hyvin, mitä käsiä olen joutunut heiluttelemaan puutumisen vuoksi.

Kertoilen sitten taas lisää kun olen käynyt lääkärillä. Mitä teillä muilla menee? Olisi mukava kuulla ja saada/antaa vertaistukea!
Kaikesta huolimatta mukavaa tapaninpäivää!

Saapi kirjoitti:

Sain negatiivisen tulokset pään magneettikuvasta, veriarvotkin olivat kaikki ihan normaalit, joten sen puoleen olen helpottunut.

Neurologi oli nyt sitä mieltä, että minun kannattaisi tilata pitkä vastaanottoaika omasta tk:stani, jossa perehdyttäisiin niskaan. Niskakuvat saatiin vasta hiljattain tutkittua, vaikka kuvat oli otettu jo 3kk sitten. Täällä on lääkäripula, ja se näkyy kaikessa. Räntgenlääkäri kertoi, että niskarangassa on kulumia, alkavia luupiikkeja ja rappeutumaa. Myös niskakaari (?) on täysin oiennut, joka pitäisi olla kaareva.

Neurologi oli sitä mieltä, että saattaisi oireeni olla hyvinkin TOS-oireet. Toivottavasti vika nyt vihdoinkin löytyisi!

Oloni on ollut suht´ hyvä.Alkuviikosta tein tilaukseen suuret määrät joululaatikoita ja tulin kuorineeksi 30 kg juureksia. Nyt kädet ovat täysin puutuneet ja käsimutkat kipeät. Kun töitä tein, kipua ei ollut, mutta nyt kun olen vain ollut 2 pvää, olen aivan "lukossa". Eilen tuli taas rytmihäiriöt pitkästä aikaa, jopa istualtaan ja oireet vaan pahenivat kun laitoin makuulle. Vasta kun otin Propralin olo helpotti. Yön olen nukkunut aika hyvin, mitä käsiä olen joutunut heiluttelemaan puutumisen vuoksi.

Kertoilen sitten taas lisää kun olen käynyt lääkärillä. Mitä teillä muilla menee? Olisi mukava kuulla ja saada/antaa vertaistukea!
Kaikesta huolimatta mukavaa tapaninpäivää!

Lue lisää

Mulla on ihan samat oireet! Eilen viimeks tuli kauhee humahdus keskellä päivää (sohvalla pitkällään ja tietysti olin yksin kotona) ja olin ihan paniikissa varmaan tunnin kunnes alkoi helpottaa.Pelkään aina että pyörryn ja kuolen... Yleensä humahdukset on lievempiä ja en niitä enää niin säiky, ovat kestäneet kolmisen vuotta. Aina ne mullakin tulee makuulla! Niskat ja hartiat on jumissa ja paniikkiakin taitaa olla. Lääkkeitäkin söin paniikkiin, mutta ei ne oikein tehonneet niin heitinpä ne pois :)

Nuori neiti kirjoitti:

Mulla on ihan samat oireet! Eilen viimeks tuli kauhee humahdus keskellä päivää (sohvalla pitkällään ja tietysti olin yksin kotona) ja olin ihan paniikissa varmaan tunnin kunnes alkoi helpottaa.Pelkään aina että pyörryn ja kuolen... Yleensä humahdukset on lievempiä ja en niitä enää niin säiky, ovat kestäneet kolmisen vuotta. Aina ne mullakin tulee makuulla! Niskat ja hartiat on jumissa ja paniikkiakin taitaa olla. Lääkkeitäkin söin paniikkiin, mutta ei ne oikein tehonneet niin heitinpä ne pois :)

Lue lisää

Älä ole huolissasi, niskoista tai rintarangasta varmasti sinunkin vaivasi johtuu! Mua itseäni kanssa helpotti suuresti, kun löysin tämän palstan keskustelukumppanit! Tuntui, että tämmöisiä vaivoja ei ole kenelläkään muilla, niin outoja nämä olivat, ja hankaluus oli siinä, että lääkärillekään niitä ei osannut kuvailla. Ne katsoivat vaan suu hymyssä ilmeellä, että taas yksi "hullu" lisää.

Pyydä lääkäriltäsi sellaista lääkettä kuin Triptyl. Se otetaan tunti ennen nukkumaan menoa. Siitä olen saanut avun, johon Diapamit, Sirladudin tai Dolanit eivät ole kyenneet. Tämä lääke on sellainen, joka nostaa nostaa kipukynnystä ja helpottaa nukkumista. Olen nukkunut tosi hyvin jo kuukauden ajan, kipuja on edelleen, mutta en heräile niihin kesken yötä kuten aikaisemmin.

Huomenna sain pitkän ajan tk:seen, jossa on nyt kirurgi paikalla. Hän tutkii niskarangan oikein perusteellisesti. Kertoilen sitten mitä hän sai selville.

Joten ole vaan ihan luottavaisin mielin, jo jos sullakin on rytmäreitä, ne johtuvat myös jumittuineesta niskasta. Verisuonipunokset on siellä lihasten välissä jumppurassa, venyttele ennen levolle menoa, se voi auttaa, tai ainakin helpottaa vähän!

Tämä meidän "paniikki" on aiheutunut kivusta ja sen pelosta, ei niinkään mistään psyykisestä. Usko pois, että kun meidät hoidetaan kuntoon, myös paniikki häviää!!!

Joo tutulta kuulostaa, on paniikkia ja ahdistusta. Rytmihäiröitä, lihasten nykimistä, lihakset totaalisen jumissa, vasemmalla puolen kyljessä kaulassa ja kädessä ongelmia. Kipuja lihaksissa ja selässä lihakset niskan ohella täysin jumissa. Ikää vasta 25 vuotta. Holteriin on aika eli sydämen 24 h tutkimus rytmihäiröiden takia. Jaksaminen on kyllä heikkoa vaikka koitan selvitä arjesta päivä kerrallaan.

Eniten huolettaa kovaksi äityvä syke rasituksessa ja noi rytmihäiröt mitä tulee sillon tällön. Olen kyllä tässä ehtinyt yhdistää oireita ties mihin, mutta verikokeet ja lyhytaikeset EKG:t näyttää, että olen terve kuin pukki. Tosin kiropraktikko ja fysioterapeutti ovat sanoneet, että olen ihan jumissa useasta paikasta.

Pääkivuistakin olen kärsinyt, mutta ne ovat helpottuneet purentakiskojen myötä mitkä tökätään yöksi suuhun. Toi syke on vaan mielenkiintoinen kun illalla se laskee tosi matalaksi, päivällä taas laukkaa kauheaa vauhtia varsinkin rasituksen yhteydessä. Propralia on rytmihäiriökohtauksiin, mutta ne tulee yleensä illalla ja matalan sykkeen takia en Propralia iltaisin ota ettei laske pulssi liian alas ja lähe taju kankaalle.

Mistä ihmeestä nää tämmöset oireet johtunee, sitä en tiedä. Eniten huolettaa, että pumpussa on vikaa, mutta ei näin moninaiset oireet voi siitä yksistään johtua. Ihan hullua menoa.

Niin ja se on mielenkiintoista, että kun liikutan kehoani vasemmalle tai oikealle, eli venytän ikään kuin kylkeä niin ilmaa menee sisään ja ulos itsekseen keuhkoihin, kohina vaan käy kurkussa vaikka olen hengittämättä. Tästäkin pitää kyllä mainita kun seuraavan kerran pääsee lääkärille.

Mies jolla samankaltaisia v... kirjoitti:

Joo tutulta kuulostaa, on paniikkia ja ahdistusta. Rytmihäiröitä, lihasten nykimistä, lihakset totaalisen jumissa, vasemmalla puolen kyljessä kaulassa ja kädessä ongelmia. Kipuja lihaksissa ja selässä lihakset niskan ohella täysin jumissa. Ikää vasta 25 vuotta. Holteriin on aika eli sydämen 24 h tutkimus rytmihäiröiden takia. Jaksaminen on kyllä heikkoa vaikka koitan selvitä arjesta päivä kerrallaan.

Eniten huolettaa kovaksi äityvä syke rasituksessa ja noi rytmihäiröt mitä tulee sillon tällön. Olen kyllä tässä ehtinyt yhdistää oireita ties mihin, mutta verikokeet ja lyhytaikeset EKG:t näyttää, että olen terve kuin pukki. Tosin kiropraktikko ja fysioterapeutti ovat sanoneet, että olen ihan jumissa useasta paikasta.

Pääkivuistakin olen kärsinyt, mutta ne ovat helpottuneet purentakiskojen myötä mitkä tökätään yöksi suuhun. Toi syke on vaan mielenkiintoinen kun illalla se laskee tosi matalaksi, päivällä taas laukkaa kauheaa vauhtia varsinkin rasituksen yhteydessä. Propralia on rytmihäiriökohtauksiin, mutta ne tulee yleensä illalla ja matalan sykkeen takia en Propralia iltaisin ota ettei laske pulssi liian alas ja lähe taju kankaalle.

Mistä ihmeestä nää tämmöset oireet johtunee, sitä en tiedä. Eniten huolettaa, että pumpussa on vikaa, mutta ei näin moninaiset oireet voi siitä yksistään johtua. Ihan hullua menoa.

Niin ja se on mielenkiintoista, että kun liikutan kehoani vasemmalle tai oikealle, eli venytän ikään kuin kylkeä niin ilmaa menee sisään ja ulos itsekseen keuhkoihin, kohina vaan käy kurkussa vaikka olen hengittämättä. Tästäkin pitää kyllä mainita kun seuraavan kerran pääsee lääkärille.

Lue lisää

Olen ollut ns. terve kuin pukki, kunnes 9kk alkoi tapahtua. Ei henkisiä muutoksia elämässä, mitä nyt koulun jälkeen työura alkoi (IT-hommia). Homma on ollut osittain sterssaavaa, mutta en kyllä suostu myöntämään että stressi olisi tätä aiheuttanut.

Kaikki alkoi flunssasta. Flunssan jälkeen ensimmäisissä treeneissä olin aivan loppu. Olen murrosiästä saakka kärsinyt raskaassa anaerobisessa liikunnassa pyörrytyksistä, mutta näissä treeneissä "lyötiin pohjat". Sormia ja varpaita pisteli. Pyörrytti vahvasti. Tämän jälkeen alkoivat omituiset sydäntuntemukset. Lepopulssi alkoi heittelemään miten sattuu ja erityisesti makuuasennossa, sydän alkaa tykyttämään siten, että vatsalihakseni ja niskani tykyttävät pulssin mukaan. Ei kuitenkaan päänsärkyä. Päädyin työterveyslääkärin kautta kardiologin puheille. Epäili sydänlihastulehdusta joka "hoidettiin pois" 10pv kortisonikuurilla. Imusolmukkeet olivat hieman turvonneita. Kuumetta minulla ei ollut. Pika-EKG:t yms labrat puhtaita. Myös sydämen ultraääni puhdas. Kardiologi ilmotti, että sinus-solmuke joka säätelee sydämen sykettä olisi ottanut sydänlihastulehduksesta (lievästä, joka ei näy em. testeissä) itseensä ja aiheuttaisi näitä tuntemuksia. En kuitenkaan usko tähän diagnoosiin, koska tapahtuneen jälkeen on ollut niin paljon muitakin täysin uusia, sinus-solmukkeeseen liittymättömiä oireita.

Olen harrastanut koko ikäni suht säännöllisesti liikuntaa ja olen ollut hyvässä kunnossa. Lihaskunto erinomainen. Verenpaineet kunnossa.

Viime syksyn jälkeen on ollut seuraavaa oireilua, jota ei ole KOSKAAN aikaisemmin ollut:

- Lepopulssini on alkanut varioimaan n. 50-100, jopa päivittäin (sekä Omronin verenpainemittarilla että ranteesta laskien).

-Sydän alkaa makuuasennossa, rentoutuneena, tykyttämään siten, että tuntemukset välittyvät (ja myös näkyvät ulkoisesti) esim. vatsalihaksissa.

-Satunnaisesti tykyttävää päänsärkyä (ei yhteydessä sydämen tykytyksiin). Alkoholi ei auta -> ilmentynyt esim. nousuhumalassa.

-Puristavaa/paineenomaista tunnetta niskassa (aivan keskellä takaraivoa), yhdistyy tykyttävään päänsärkyyn.

-"Migreenikohtaus" (toinen elämässäni, edellisestä vuosia), joka alkoi kolmen päivän tykyttävällä päänsäryllä joka tuli ja meni. "Migreenikohtauksen" alkaessa päänsärky loppui kuin seinään, korvissa suhisi ja näkö hämärtyi. Sekavuustila iski, oli hankala saada ajatuksia sanottua ääneen. Myös tasapainoaisti kärsi.

-Fysioterapeuttikäyntejä ja hierontaa, joissa avattu rintarangan ja niskan lukkoja. Ei pysyvää apua. Lapojen kohdalta lukkojen avauksen yhteydessä lepopulssi rauhoittui muutamaksi päiväksi. (50-60)

-Rasitus-EKG tehty, jossa havaittu sydämen tykyttelyä mutta "ei mitään selkeää vikaa". Kunnon todettiin olevan keskimääräistä huonompi. Tämä tuli yllätyksenä, sillä olen aikaisemmin ollut selkeästi keskimääräistä paremmassa kunnossa. Spirometriassa puhalsin lukuja, joita lääkäri ei uskonut. FEV1 965 tai jotain tällaista. Testinlopulla hapetusarvot 92%, mutta lääkäri epäili sormessa olevan mittarin olleen huonosti kiinni. Ilmoitin, että pientä pyörrytystä.

-Lihakseni menevät SATUNNAISESTI nopeasti maitohapoille. Esim. pyöräillessä etureidet saattavat hapottua ensimmäisen kilometrin aikana voimattomiksi. Hetken lepo ja matkaa pystyy jatkamaan. Aivan kuin "energia ei välittyisi lihaksille".

-Betasalpaajat aiheuttavat n. 50% otetuista kerroista painajaisia. (ottanut ennen nukkumaanmenoa koska tykytykset ilmenevät makuulla) En näe painajaisia muuten koskaan. Betasalpaajat eivät varsinaisesti auta mitään, vaimentaa leposykettä, mutta tämä tuntuu samalta kuin "puhuisi tyynyn läpi". Ei auta aiheuttajaan, ainoastaan oireeseen, mutta painajainen on pahempi joten en syö.

-Sirdalude taas aiheutti elämäni ensimmäisen uniapneaoireilun. Olin rättiväsynyt ja nukahdin muutaman minuutin välein...ainoastaan herätäkseni minuuttia myöhemmin siihen, että olen ollut hengittämättä ja nyt hengitän hullun lailla ilmaa sisään.

-Loppusyksystä/alkuvuonna heräilin kesken unien siihen, että sydän hakkasi. Nukun normaalisti kuin tukki enkä muista heränneeni koskaan ilman ulkoista ärsykettä kesken unien.

-Kevään aikana tullut makuuasennossa (heti makuuasentoon siirtyessä) hengenahdistusta ja yskintää. Puristavaa tunnetta.

-Nielemisvaikeuksia. Satunnaisesti tuntuu, etten vaan saa nielaistua vaikka mitään ei olisi suussa.

-Epätodellisuuskohtauksia liikkumisen jälkeen SATUNNAISESTI alas ISTUESSA. Päässä humahtaa ja tuntuu kuin maailma irtautuisi ja sulkeutuisin pääni sisään. Aistit "karkaavat". Kestää vain muutamia sekunteja.

-Niskani rutisevat ja naksuvat pelkästään hartioita tai päätä liikuttamalla. Olen myös herännyt "kovaan rusahdukseen" korvissa.

-Muutamia kertoja vapinaa käsissä

-Väsymyspiikkejä. Tuntuu että nukahdan siihen paikkaan vaikka olen nukkunut hyvin.

Olen itseluottamukseltani ja -tunnoltani vahvaa sorttia. Pakokauhua tai paniikkia ei synny eikä kuolema pelota, vaikka ajatus kuolemasta on toki käynyt mielessä.

27v perusterve mies kirjoitti:

Olen ollut ns. terve kuin pukki, kunnes 9kk alkoi tapahtua. Ei henkisiä muutoksia elämässä, mitä nyt koulun jälkeen työura alkoi (IT-hommia). Homma on ollut osittain sterssaavaa, mutta en kyllä suostu myöntämään että stressi olisi tätä aiheuttanut.

Kaikki alkoi flunssasta. Flunssan jälkeen ensimmäisissä treeneissä olin aivan loppu. Olen murrosiästä saakka kärsinyt raskaassa anaerobisessa liikunnassa pyörrytyksistä, mutta näissä treeneissä "lyötiin pohjat". Sormia ja varpaita pisteli. Pyörrytti vahvasti. Tämän jälkeen alkoivat omituiset sydäntuntemukset. Lepopulssi alkoi heittelemään miten sattuu ja erityisesti makuuasennossa, sydän alkaa tykyttämään siten, että vatsalihakseni ja niskani tykyttävät pulssin mukaan. Ei kuitenkaan päänsärkyä. Päädyin työterveyslääkärin kautta kardiologin puheille. Epäili sydänlihastulehdusta joka "hoidettiin pois" 10pv kortisonikuurilla. Imusolmukkeet olivat hieman turvonneita. Kuumetta minulla ei ollut. Pika-EKG:t yms labrat puhtaita. Myös sydämen ultraääni puhdas. Kardiologi ilmotti, että sinus-solmuke joka säätelee sydämen sykettä olisi ottanut sydänlihastulehduksesta (lievästä, joka ei näy em. testeissä) itseensä ja aiheuttaisi näitä tuntemuksia. En kuitenkaan usko tähän diagnoosiin, koska tapahtuneen jälkeen on ollut niin paljon muitakin täysin uusia, sinus-solmukkeeseen liittymättömiä oireita.

Olen harrastanut koko ikäni suht säännöllisesti liikuntaa ja olen ollut hyvässä kunnossa. Lihaskunto erinomainen. Verenpaineet kunnossa.

Viime syksyn jälkeen on ollut seuraavaa oireilua, jota ei ole KOSKAAN aikaisemmin ollut:

- Lepopulssini on alkanut varioimaan n. 50-100, jopa päivittäin (sekä Omronin verenpainemittarilla että ranteesta laskien).

-Sydän alkaa makuuasennossa, rentoutuneena, tykyttämään siten, että tuntemukset välittyvät (ja myös näkyvät ulkoisesti) esim. vatsalihaksissa.

-Satunnaisesti tykyttävää päänsärkyä (ei yhteydessä sydämen tykytyksiin). Alkoholi ei auta -> ilmentynyt esim. nousuhumalassa.

-Puristavaa/paineenomaista tunnetta niskassa (aivan keskellä takaraivoa), yhdistyy tykyttävään päänsärkyyn.

-"Migreenikohtaus" (toinen elämässäni, edellisestä vuosia), joka alkoi kolmen päivän tykyttävällä päänsäryllä joka tuli ja meni. "Migreenikohtauksen" alkaessa päänsärky loppui kuin seinään, korvissa suhisi ja näkö hämärtyi. Sekavuustila iski, oli hankala saada ajatuksia sanottua ääneen. Myös tasapainoaisti kärsi.

-Fysioterapeuttikäyntejä ja hierontaa, joissa avattu rintarangan ja niskan lukkoja. Ei pysyvää apua. Lapojen kohdalta lukkojen avauksen yhteydessä lepopulssi rauhoittui muutamaksi päiväksi. (50-60)

-Rasitus-EKG tehty, jossa havaittu sydämen tykyttelyä mutta "ei mitään selkeää vikaa". Kunnon todettiin olevan keskimääräistä huonompi. Tämä tuli yllätyksenä, sillä olen aikaisemmin ollut selkeästi keskimääräistä paremmassa kunnossa. Spirometriassa puhalsin lukuja, joita lääkäri ei uskonut. FEV1 965 tai jotain tällaista. Testinlopulla hapetusarvot 92%, mutta lääkäri epäili sormessa olevan mittarin olleen huonosti kiinni. Ilmoitin, että pientä pyörrytystä.

-Lihakseni menevät SATUNNAISESTI nopeasti maitohapoille. Esim. pyöräillessä etureidet saattavat hapottua ensimmäisen kilometrin aikana voimattomiksi. Hetken lepo ja matkaa pystyy jatkamaan. Aivan kuin "energia ei välittyisi lihaksille".

-Betasalpaajat aiheuttavat n. 50% otetuista kerroista painajaisia. (ottanut ennen nukkumaanmenoa koska tykytykset ilmenevät makuulla) En näe painajaisia muuten koskaan. Betasalpaajat eivät varsinaisesti auta mitään, vaimentaa leposykettä, mutta tämä tuntuu samalta kuin "puhuisi tyynyn läpi". Ei auta aiheuttajaan, ainoastaan oireeseen, mutta painajainen on pahempi joten en syö.

-Sirdalude taas aiheutti elämäni ensimmäisen uniapneaoireilun. Olin rättiväsynyt ja nukahdin muutaman minuutin välein...ainoastaan herätäkseni minuuttia myöhemmin siihen, että olen ollut hengittämättä ja nyt hengitän hullun lailla ilmaa sisään.

-Loppusyksystä/alkuvuonna heräilin kesken unien siihen, että sydän hakkasi. Nukun normaalisti kuin tukki enkä muista heränneeni koskaan ilman ulkoista ärsykettä kesken unien.

-Kevään aikana tullut makuuasennossa (heti makuuasentoon siirtyessä) hengenahdistusta ja yskintää. Puristavaa tunnetta.

-Nielemisvaikeuksia. Satunnaisesti tuntuu, etten vaan saa nielaistua vaikka mitään ei olisi suussa.

-Epätodellisuuskohtauksia liikkumisen jälkeen SATUNNAISESTI alas ISTUESSA. Päässä humahtaa ja tuntuu kuin maailma irtautuisi ja sulkeutuisin pääni sisään. Aistit "karkaavat". Kestää vain muutamia sekunteja.

-Niskani rutisevat ja naksuvat pelkästään hartioita tai päätä liikuttamalla. Olen myös herännyt "kovaan rusahdukseen" korvissa.

-Muutamia kertoja vapinaa käsissä

-Väsymyspiikkejä. Tuntuu että nukahdan siihen paikkaan vaikka olen nukkunut hyvin.

Olen itseluottamukseltani ja -tunnoltani vahvaa sorttia. Pakokauhua tai paniikkia ei synny eikä kuolema pelota, vaikka ajatus kuolemasta on toki käynyt mielessä.

Lue lisää

toinen ja kolmas niskanivel yhtyneet, lisäksi skolioosia niskarangassa. Huomenna ortopedi. onneksi löytyi aiheuttaja...

27v perusterve mies kirjoitti:

toinen ja kolmas niskanivel yhtyneet, lisäksi skolioosia niskarangassa. Huomenna ortopedi. onneksi löytyi aiheuttaja...

Tästä on jo puolitoista vuotta kun olette kirjoitelleet. Mutta onko mitään uutta tietoa näistä humahduksista makuulla ja nukahtaessa? Onko se niskaperäistä vai mitä?Minulla sitä vaivaa ollut nyt pari vuotta ja pahentunut koko ajan.