Hei!
Meidän perheen isoäidit ovat 60-vuotiaita. Molemmat ovat vähentäneet syömistään muutaman vuoden sisällä, ja olen ajatellut, että ehkä se kuuluu ikään ja hormonitoimintaan. Mutta minua on alkanut todella huolestuttaa toisen isoäidin syömättömyys, jota olen nyt päässyt seuraamaan läheltä. Hän hoitaa pieniä lapsiamme joskus aamusta iltaan, mikä kysyy paljon energiaa. Silti hän ei syö kaikilla aterioilla. Hän syö kevyesti ja terveellisesti aina. Aamupala on kevyt, lounas on kevyt, välipalan hän jättää väliin ja saattaa syödä vasta kahdeksan jälkeen illalla seuraavan kerran, ja taas vain kevyesti. Eli päivällä saattaa ola ruokailuväli jopa yhdeksän tuntia, vaikka työ on fyysisesti raskasta. Isoäiti selvästi väsyy ja mielestäni ajatuskin hidastuu iltaa kohden. Silti hän haluaa hoitaa hommat ja olla syömättä yhteisillä aterioilla sen enempää. Usein myös katsoo vierestä kuivin suin, kun syömme. Minun on joskus aivan voimakkaasti patistettava hänet ottamaan jotain iltapalaa, koska muuten esim päivällisen ja aamupalan väliin saattaa jäädä 15 tuntia paastoa.
Isoäiti on lintumainen. Ei ollut niin luinen ennen. Minusta kummallista on se, että hän sanoi yksivuotiaastamme: "Onpa pulskistunut tyttö. Toivottavasti oppii hillitsemään syömistään isona, muuten kertyy vyötärölle." Kaikki lapsemme ovat alle kesikäyrän, kun katsotaan painoa suhteutettuna pituuteen. Tämän tyyliset kommentit saavat minut entistä huolestuneemmaksi. Onko kyse vain iästä vai syömishäiriöstä? Miten te isoäidit syötte?
Meidän perheen isoäidit ovat 60-vuotiaita. Molemmat ovat vähentäneet syömistään muutaman vuoden sisällä, ja olen ajatellut, että ehkä se kuuluu ikään ja hormonitoimintaan. Mutta minua on alkanut todella huolestuttaa toisen isoäidin syömättömyys, jota olen nyt päässyt seuraamaan läheltä. Hän hoitaa pieniä lapsiamme joskus aamusta iltaan, mikä kysyy paljon energiaa. Silti hän ei syö kaikilla aterioilla. Hän syö kevyesti ja terveellisesti aina. Aamupala on kevyt, lounas on kevyt, välipalan hän jättää väliin ja saattaa syödä vasta kahdeksan jälkeen illalla seuraavan kerran, ja taas vain kevyesti. Eli päivällä saattaa ola ruokailuväli jopa yhdeksän tuntia, vaikka työ on fyysisesti raskasta. Isoäiti selvästi väsyy ja mielestäni ajatuskin hidastuu iltaa kohden. Silti hän haluaa hoitaa hommat ja olla syömättä yhteisillä aterioilla sen enempää. Usein myös katsoo vierestä kuivin suin, kun syömme. Minun on joskus aivan voimakkaasti patistettava hänet ottamaan jotain iltapalaa, koska muuten esim päivällisen ja aamupalan väliin saattaa jäädä 15 tuntia paastoa.
Isoäiti on lintumainen. Ei ollut niin luinen ennen. Minusta kummallista on se, että hän sanoi yksivuotiaastamme: "Onpa pulskistunut tyttö. Toivottavasti oppii hillitsemään syömistään isona, muuten kertyy vyötärölle." Kaikki lapsemme ovat alle kesikäyrän, kun katsotaan painoa suhteutettuna pituuteen. Tämän tyyliset kommentit saavat minut entistä huolestuneemmaksi. Onko kyse vain iästä vai syömishäiriöstä? Miten te isoäidit syötte?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Monelle isoäiti-ikäiselle käy noin. Tuon ikäisille pitäisi lääkärin vääntää rautalangasta että kevyttuotteet jne. ovat suunnattu ihan eri ikäisille. Yli 65-vuotias nainen elää tutkimusten mukaan pidempään mikäli hänellä on kolesteroli koholla ja hän on normaalipainon ylärajoilla. Suoliston teho heikkenee vanhuksilla ja ruoan pitäisi olla reilusti tukevampaa kuin nuorempana. Yletöntä lihomista pitää tietenkin varoa.
Olen eri mieltä.
Oma äitini on 65-vuotias. Muutama vuosi sitten hän alkoi suosia niitä vähärasvaisimpia ja muutenkin kevyimpiä elintarvikkeita.
Nyt hän on voinut lopettaa kolesteroli- ja verenpainelääkityksensä eikä Ménieren tauti ole oireillut vuosikausiin.
Liikkunut hän on toki aina, mutta enpä menisi rajaamaan kevyttuotteita "isoäiti-ikäisiltä". Monilla kevyempi olo lisää henkistäkin hyvinvointia.
Tiesithän että tutkimusten mukaan korkea kolesteroli pidentää ikänaisten elinikää! Yli 65 -vuotias nainen ei myöskään hyödy kolesterolilääkityksestä.
Oma mummoni meinasi tappaa itsensä nälkään keksimällä alkaa laihduttaa ja keventää ruokavaliotaan 85 -vuotiaana. Ihmetteli alkaneita oireita jotka johtuivat ihan aliravitsemuksesta.
Tutkimuksen tulos oli siis se että yli 65-vuotias oireeton nainen ei hyödy kolesterolilääkityksestä.
tosi hyvin, miehelle on laitettava ruokaa niin samalla syön itsekkin. Onko isoäiti yksin,siis leski tai muuten yksin? Muutamalla tutullani on syöminen vähän heikkoa kun pitäisi laittaa vaan itselle ruokaa ja puolison poismenon vuoksi on jotenkin elämänhalu mennyt ja samalla ruokahalu kadonnut.
Voihan vanhus! Ei kaikki ole sitä ikäkysymystä ja ikään liittyvää, vaan IHMISEEN liittyvää.
Syömishäiriöitä on kaikenikäisillä. Syyt ruokailutapoihin saattavat löytyä aivan muista syistä.
60-vuotias on ohittanut vaihdevuodet tai on vaihdevuosien loppujaksoilla. Joten hormoonitoiminnasta tuskin on kyse.
Luulenpahan vain johtuvat siitä, että hän on intoutunut laihduttamaan ja se on mennyt pikkaisen yli.
Varsinainen vanhuuden kuihtuminen alkaa vasta 80-ikävuosien jälkeen, ja siihen on kuusikymppisellä aikaa kaksikymmentä vuotta.
Se että isoäidin ajatukset hidastuvat iltaa kohti, niin voi johtua ruokailujen pitkästä välistä ja siitä johtuen verensokerin laskusta. Kyllähän sitä nuorempikin ihminen illan myötä väsyy, miksei sitten isoäiti.
60 vuotta ei ole vielä sellainen ikä, että alkaisi varsinaiset "vanhusten" syömättömyysongelmat.
Ilmeisesti mummonne on vain muuten intoontunut laihduttamisesta ja homma vispaa nyt pahasti yli.
että aloittaja puhuu 60-kymppisistä niinkuin he jo olisivat vanhuuden höperöitä. Monethan ovat tuossa iässä vielä täysillä työelämässä.
Kyllä 'mummelit' vielä varmaan ihan itse hoitavat syömisensä, ellei nyt sitten ole tullut jotain varhaista alzheimeria tai dementiaa.
Voihan ap keskustella heidän kanssaan asiasta, jos se huolestuttaa, mutta holhoavaa asennetta ei pidä ottaa.
hiukan noin yleensä hymyilyttää tuo "suhtautuminen" isoäiti-ikäisiin, 60-kymppisiin lähinnä. Niin hyvin yleistä, että te nuoremmat koette olevanne jotenkin "tietävämpiä" monista, monista asioista ja ajattelette, että sen ja sen ikäinen ei enää "tajua", miten asiat pitäis olla. En nyt tarkoita varsinaisesti tätä aloittajaa, mutta ihan noin yleensä vaan.
Sanon vaan vielä, että koittakaa muistella kun itse olette tietyssä iässä teidän "asenteitanne".
Maailma on nuorten, mutta ei se tarkoita sitä, että aivotoiminta lakkaa viisikymppisenä!
Saahan ihminen yrittää pysyä tietyssä kohtuullisessa painossa ja se on jopa suositeltavaa.Minulla on eräs tuttu,joka on aikoinaan kärsinyt anoreksiasta ja on juuri sellainen edelleenkin,joka huomaa kaikkien ympäristön ihmisten pienetkin painonpudotukset tai lihomiset.Eli tarkkailu on koko ajan päällä,itseen ja muihin kohdistuva.Lasten painosta ei pitäisi kauheasti huomautella,varsinkaan jos ei ole mitään ongelmaa.
jos ei ole ongelmaa..., ja aikuisten nyt viimeiseksi
oli kommentti ap:n
....sanojen valinta: Isoäidin syöminen.
Luulin että kysymys oli kannibalismista.
Sitten huoleni katosi, kun totesin, että kysymys oli isoäidin huonosta ruokahalusta. Hänelle ei maistu ruoka saman tahtiin kuin ennen.
Monet ovat pieniruokaisia. ja mitä vanhemmaksi tullaan, sitä harvemmin kova nälkä iskee, jollei tee raskasta ruumiillista työtä.
Kuitenkin tiedoksi, että 60-vuotiaat eivät ole vanhuksia. Hehän eivät ole edes eläkeiässä, joten ei turhaan pidä surra vanhuudeniän vaivoja vielä siinä vaiheessa.
En ota kantaa isoäidin huomautukseen lapsenlapsen pulskistumisesta, mutta kokemuksesta tiedän, että liian pyöreä lapsi on liian pyöreä koko elämänsä ajan.
Sen vuoksi painoa tulee tarkkailla vauvaiästä asti. Liian rasvaisia ruokia on vältettävä, mutta ei minusta pidä mennä siihen, nykyään aika yleiseen tapaan, että lapselle ei anneta juomaksi kuin rasvatonta maitoa tai vettä, voidellaan kevytlevitteellä leivät, ja pidetään makea pannassa.
Lapsi tarvitsee kaikkia ruoka-aineita kasvaakseen tasapainoiseksi (ei tasapaksuksi!).
Moni isoäiti tarkkailee painoaan siinä kuin nuoremmatkin. Jos on 60-vuotiaana hoikka, on varmasti ollut sitä koko ikänsä. Ikä vain tekee hoikasta luisevan, joten kannattaa antaa kilon tai parin tulla pehmentämään piirteitä!
Minuakin hihitytti ja näin isoäitinä hätkähdyttikin tuo otsikko.
Ensimmäiseksi kuitenkin kiinnitin huomioni tuohon aloittajan perin holhoavaan sävyyn, aivan kuin 60-kymppiset olisivat jo menettäneet kykynsä huolehtia itsestään. Kannatan ajatusta, että jos 'mummun' laihuus huolestuttaa, asiasta voi kysyä asianomaiselta itseltään.
Helpottamaan iän hahmotusta,n. 60-kymppisistä mainitsen vaikkapa Katri-Helenan ja Paula Koivuniemen. Kyseleeköhän heidänkin lapsensa palstoilla neuvoa, kun tuo mummeli on niin kamalan laiha ...?
kiva kun ei seniiliys ole iskenyt niinkin vanhoihin kuin kuuskymppisiin...
toden totta mun äiti loukkaantui kun luki lääkärintodistuksestaan että " 80-vuotias vanhus..."
Espanjassa ei ketään sanota vanhaksi (viejo, vieja) vaan etuliitteenä idoäideille ja -isille on DON ja DONJA. Että tietty kunnioitus siis.
(mahtaako meillä suomalaisilla olla mitään oppimista kaiken hienon kehityksemme myötä?)
Ei kannata syödä isoäitiä, varsinkin jos hän on laiha, eihän siinä ole silloin kuin sitkeää lihaa...
"Äiti, äiti, mää en tykkää yhtään isoäidistä..." "Ole hiljaa ja syö sitä, mitä sinulle annetaan!"
Tosin eikös ne selvinneet siellä Andeilla lento-onnettomuuden jälkeen, kun söivät toisiaan...
Ja saada verenpaine-ja sydänsairaudet,sekä diabetes.
Ole huoletta,juuri noin neuvottiin kuntoutuksessa ja olen jo 63 vuotias.