aina välillä, itseasiassa todella usein, kun hermostun jostain asiasta, pelkään jotain tai jännitän, niin mä alan tärisemään ihan hirveesti. ei ees lasi pysy kädessä enkä pysty kävelemään ilman että polvet pettäs alta, sitte alkaa hikoiluttaan ja sydän hakkaa nopeesti ja huimaa myös, mut ei aina. aina ei tuu muuta oiretta ku toi täriseminen, sit ei pysty liikkuun.
Tätä ei tapahdu esim. koulussa jännittämisestä, tai hämähäkin pelkäämisestä, koska kumpaakaa en oikeesti ees pelkää/jännitä. Vaan esim. jos suutun ja hermostun jollekkin oikein kunnolla ja sitten esim. silloin kun vaarini kuoli ja sain siitä tietää, tai välillä jos kuulen just jonku tosi ikävän uutisen, tai kun näen jotain painajaisia joissa kuolee joku tuttu....Onko tää nyt sit joku paniikkihäiriö, vai?
Tätä ei tapahdu esim. koulussa jännittämisestä, tai hämähäkin pelkäämisestä, koska kumpaakaa en oikeesti ees pelkää/jännitä. Vaan esim. jos suutun ja hermostun jollekkin oikein kunnolla ja sitten esim. silloin kun vaarini kuoli ja sain siitä tietää, tai välillä jos kuulen just jonku tosi ikävän uutisen, tai kun näen jotain painajaisia joissa kuolee joku tuttu....Onko tää nyt sit joku paniikkihäiriö, vai?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tota voi sillei luokitella paniikkihäiriöksi, koska sä pystyt sosiaalisiin tilanteisiin.
Mutta jonkin asteinen hallitsematon reagointi tuo on.
Se on vähän samankaltainen tilanne kun tapahtuu äkkiä jotain järkyttävää ja ihminen menee pois tolaltaan. Sulla vaan tuo tolaltaan pois meno on herkemmässä eli reagoit herkemmin.
Sun kannataisi mennä juttelemaan jonkun ammattiauttajan kanssa. Saattais auttaa sellainen lääke kuin propral noihin fyysisiin oireisiin kun tulee noita "kohtauksia". Propral ei ole psyyken lääke ja siihen ei tule tottumusta. Se vaikuttaa ainoastaan siihen, että fyysiset oirett "poistuvat" ; vapina, sydämen tykytys, hikoilu eli kroppa rauhoittuu, ei mieli.
tsemppiä...
Paniikkihäiriöstä voi kärsiä myös ihminen, joka pärjää hyvin sosiaalisissa tilanteissa.
Itselläni on diagnosoitu paniikkihäiriö 9 v sitten, eikä minulla ole koko sairauden aikana ollut vaikeuksia olla sosiaalisissa tilanteissa.
Minun paniikkioireiluni tulee yksin ollessa tai tilanteessa, jonka koen olevan minulle hallitsematon.
Tällöin keskityn itseeni liikaa ja alan kuuntelemaan itseäni ja kehoani. Kuvittelen kaikenlaista ja paniikki ottaa vallan.
Paniikin aiheuttajia on monia, sosiaaliset tilanteet mukaanlukien.
myös padotusta vihasta tai pelosta. Minulla on ollut vastaavaa nuorempana ihan 35-vuotiaaksi asti. Sitten tuli tilanteita, joissa jouduin puolustautumaan työpaikalla ja jouduin pitämään puoliani lääkärien väittämiä vastaan.
Yksinkertaisesti raivostuin töissä niin, että menin johtajan juttusille ja kerroin pomosta, joka minut suututti perinpohjin. Sain avun ja puolustuksen ja lisäksi muiden työtovereitten kunnioituksen. Kerroin heille, että mun mitta tuli täyteen enkä enää aio sietää noin huonoa kohtelua.
Lääkärien kanssa jouduin pitämään puoliani tilanteessa, jossa ongelmaani ei uskottu, mutta väitin vain vastaan ja vaadin röntgenkuvauksen, jossa sitten asia selvisi - ja pääsin leikkaukseen.
Se padottu viha tai suru tai pelko saa tärisemään ja pois tolaltaan. Kannattaa tietoisesti harjoitella suuttumista ja vastaan sanomista, ja tarvittaessa itkemistä. Harjoittele pienemmissä tilanteissa olemaan eri mieltä ja pitämään puoliasi. Tsemppiä!
Minulla on ollut tärinäköhtaus/vilun tunne formuloiden startissa, kun jännittää kamalasti et miten startti menee ja miten Mika tai Kimi on pässy liikkeelle :) Enkä oo kyl yhtään panikoinu. Eikä missään muissa tilanteissa ole ollu :)