olen ravannut läpi yksityiset klinikat, ja kysellyt kuka tutkisi minun hyvin vahvasti adhd:lta vaikuttavaa sairautta. Paikkakunnallani ei tutkita aikuisen adhd:ta lainkaan!! kunnalliseen terveyskeskukseenkin soitin ja kyselin, niin kovin oli nihkeää, epäilivät ettei sitä sitten juuri tutkita ollenkaan jos ei yksityiselläkään asiaa otettu hoitaakseen.
mitä hemmettiä siis teen?! olen 25-vuotias nainen, ja alkanut turhautumaan omaan olooni, kun olen melkein satasen varma että sairasta adhd:ta. olen itseopiskellut aihetta niin paljon ja tehnyt testejä. lisäksi läheiseni allekirjoittavat myös oireeni täysin, ja haluaisivat että tilanne muuttuisi, kun on kärjistynyt jo niin pahaksi.
mitä hemmettiä siis teen?! olen 25-vuotias nainen, ja alkanut turhautumaan omaan olooni, kun olen melkein satasen varma että sairasta adhd:ta. olen itseopiskellut aihetta niin paljon ja tehnyt testejä. lisäksi läheiseni allekirjoittavat myös oireeni täysin, ja haluaisivat että tilanne muuttuisi, kun on kärjistynyt jo niin pahaksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä ainakin menin neurologille ja sitä kautta neuropsykologille ja se oli sillä selvä. Ihan vain yksityisellä lääkäriasemalla tämä tutkimus, ei siis mitään klinikoita tarvinnut. (mitä klinikoita oikein tarkoitat?)
Mene toiselle paikkakunnalle, se on aivan sama missä käyt jos käytät yksityistä sektoria!
kyseisissä paikoissa asiaani ei hoidettu. kuulemma heillä kukaan lääkäri ei diagnosoi adhd:ta, etenkään aikuisen.
tosi surullinen olo, kun kaikki ammattilaiset vaan sanoo että ei tutkita, ja muutenkin aikuisen adhd:sta ei tiedetä juuri mitään. pitävät vaan hulluna.
Kyllä aikuisenakin voi saada diagnoosin, kuten itse olen saanut. Sinun täytyy mennä sellaiselle yksityiselle lääkäriasemalle, jossa on aiheeseen perehtynyt neurologi tai psykiatri. Useimmat eivät ole. Asuinpaikkakunnallasi ei ehkä ole tällaista mahdollisuutta tarjolla, joten joudut hieman matkustamaan.
Jopa Helsingissä on vaikea saada sellaista lääkäriä joka tuntee asiaa. Itse löysin oman lääkärini ja lapseni lääkärin soittamalla Diacor-lääkäri asemalle, ja kysyin tietävätkö he onko heillä yhtään lääkäriä joka tuntee asiaa. Molemmille löytyi omat.
Jatka siis etsintää, kyllälöydät hyvän lääkärin vielä.
P.S.
Hesassakaan ei julkinen sektori ota asiaa vakavasti. Miten sitten jossain pienemmällä paikkakunnalla? Mutta pidetään asiasta meteliä, että se tulee tunnetuksi.
ei tosiaan ainakaan tunnuta tietävän tuon taivaallista aikuisen adhd:sta/add:sta..
tuntuu että kaikki keneltä olen kysynyt (siis ammattilaiset) pitävät mua feikkinä joka nyt kuvittelee kun asiasta on alettu enemmän puhua että minullakin on sellainen vaiva. nimenomaan tuntuu että add olisi se minun mahdollinen diagnoosi, ylivilkkautta ei niinkään esiinny. holtitonta rahan käyttöä. laskut ja kaikki paperit on sekaisin, koulutehtävät jää väliin, opinnot viivästyvät, impulsiivista kielenkäyttöä, riitoja läheisten kanssa, hermot eivät kestä viittä sekuntia kauempaa.. kotona kun yritän alkaa tehdä jotain, tuntuu että kuljen vain huoneesta toiseen saamatta aikaan mitään. ja usein iltaisin pää aivan sekaisin päivän tapahtumista..
Olisi voinut olla minun kirjoittamani. Niin tuttua tekstiä. Yhtään koulutusta en ole saanut loppuun asti. Siivoaminen on ylivoimaista. Tai kyllähän minä sitä välillä teen, mutta joko minulla on 10 keskeneräistä siivouskohdetta tai jumitun jonkun mielenkiitoisen laatikon tutkimiseen tai järjestämään valokuvia... Tai sitten vain unohdan mitä olin tekemässä.
Suosittelen, että menet näille sivuille ja varsinkin foorumille: http://adhd-aikuiset.org/
Siellä voit lukea muiden stooreja ja kirjoitella itsekin. Se rohkaisee kummasti, kun tajuaa, että ei ole ainoa. Saat sieltä tuen lisäksi hyviä selviämisneuvoja. Tämä vaiva kun on sellainen, että se ei häviä. Se kanssa on opittava elämään vaikka olisi lääkityskin.
Ja vieläkin suosittelen, että etsit yksityisen lääkärin, että pääset asian hoidossa eteenpäin.
Tällaisesta on ilmoitus täällä sivuilla. Vaikka ovat erikoistuneet lapsiin ja nuoriin, luulisin, että heillä voisi olla joku suunta mihin ohjata sinua. Ja voihan olla, että menet vielä nuorisosta!
Kuntoutusyksikkö Nekku
Sibeliuksenkatu 15 B
04400 Järvenpää
puh. 09-279 7270 tai
0400-787140
Jos ei yksityiselläkään oteta asiaa hoitaakseen . Tää on niin tätä ! Kukaa ei ota vastuuta mistään , " heitellään " ihmistä paikasta toiseen . Olisit kysyny että kuka sen yksityisen käynnin maksaa ? Mä olisin siihen vielä lisänny että anna osotees niin kirjotetaan se lasku sulle :)*Vakavoituu * . Sen takia oliskin hyvä että asia tutkittais terveyskeskuksessa , koska jos he eivät voi ottaa asiaa kantaa niin laitaavat lähetteen sellaselle joka näitä kyseisiä asioita hoitaa !!Yleensä se on kyllä niin että terveyskeskuslääkärillä ei ole näiden kirjojen riittävää asiantuntemusta ja he eivät voi siten kyseistä diagnoosia asettaa. Se vaatii erikois lääkärin ja vieläpä olis hyvä jos se olis neurologi , eikä psykiatri . Ei muuta kun voimia sinne !
http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/vertaistuki.htm
itse hoitoalalla, jo toista tutkintoa suorittamassa, että olen kyllä saanut kouluni jotenkuten käytyä, ja selviytynyt ja soveltunut jopa hyvin sairaanhoitajakouluun asti. mutta tuntuu että nyt on vaan pahentunut kaikki oireet, kaikki on niin tahmeaa ja vaikeaa saada aikaiseksi. koulumenestys ei ole koskaan ollut mitenkään hyvä, päinvastoin, yläasteen päästötodistuksen keskiarvo 6,3. kymppiluokan käytyäni sain ihmeen kaupalla(ehkä säälistä,niinkuin monet kymppiluokkalaisreppanat) nostettua kaikki numeroni, jotta pääsin lähihoitajakouluun. ja siitä olenkin nyt yhtä soittoa jatkanut opintojani. mutta jo ensimmäisellä luokalla reissuvihkossa luki että en malta istua tunneilla, jouduin tukiopetukseen matematiikasta, joka menee vieläkin yli hilseen. lääkelaskuista olen kuitenkin ihmeellisesti selviytynyt ja pärjännyt töissä. tunneilla olen aina höpötellyt ja häirinnyt, mutta en kyllä mielestäni mitenkään ilkeyttäni. suustani päästelen aina sen mitä ensimmäisenä mieleen tulee. siitä johtuen siis useita kahnauksia läheisissä, ja muissakin ihmissuhteissa. minua pidetään päällepäsmärinä, ja vittuilevana, koska kun hermo menee niin se kyllä näkyy ja kuuluu.sitten hetken päästä kun tilanne rauhoittuu, mietin itsekin että missä ihmeen tilassa oikein äskön olin. odottelua en siedä, kaupassa kaiken pitää sujua jouhevasti, ja jos en löydä jotakin mitä etsin, vaikka kotona, niin tuskanhikihän siitä tulee, ja ajatus että taas minua tahallaan kiusataan. usein tuntuu että päässä pyörii miljoona asiaa yhtäaikaa, ja en saa yhdestäkään ajatuksesta kiinni. usein helpottaa kun asioita listaa paperille. minulla onkin useita muistilappuja. rutiinit on tärkeitä, koska jos tulee joku äkillinen muutos, menetän malttini, ja tuntuu ettäkaikki luisuu käsistä. nykyisin en osaa edes laskuja kunnolla maksaa, pyörittelen papereita toisesta kädestä toiseen. kotihommien aloittaminen on tahmeaa, mutta kun vauhtiin pääsen, niin työn jälki on tuttua pikkutarkkaa minua. joskus tuntuu vaikealta kuunnella mitä minulle puhutaan. yritän kuunnella, ja ktasoa keskustelukumppaniani, mutta sanat vain soljuvat ohitseni ja olen ikäänkuin ulkopuolella koko tilanteesta. ja sitten minulta kysellään että missä maailmassa olen kun en kuuntele. ohjeet eivät useinkaan mene perille ensimmäisellä kerralla. ja jos teen jotakin minulle epämieluisaa asiaa, jokainen ääni, ja rasahdus, ja humina ottaa niin paljon hermoon että keksittyminen herpaantuu. meillä ei esim. kotona ole kelloja, koska en voi sietää sitä tikittävää ääntä, etenkään kun yritän käydä nukkumaan. talvisin joudun pitämään patterit kiinni, ksoka niistä kuuluu huminaa kun ovat päällä, ja se ääni ottaa hermoon. huh huh. mutta jos teen jotakin kiinnostavaa asiaa, niin minulle on useinmiten turha puhua mitään, koska en pysty kuuntelemaan ja hermostun vain jos joku tulee keskeyttämään. työpäivän jälkeen olen aina ihan poikki, vaikka muut ihmiset jaksavat tehdä vaikka mitä. kaikki keskittyminen töissä on vienyt voimat.
ja sitten lääkärit eivät suostu minua tutkimaan! ei ole reilua ei..
Minulla on 21 vuotias lapsi tai aikuinen. Elämä on ollut yhtä vuoristorataa, mutta aina valoakin näkyy. Ihan ensimmäiseksi: tilasin yksityiselle neurologille, lasten vielä, ajan ja menimme hänen vastaanotolleen. Minulla oli kopiot kouluajan opettajan lausumista, olin säästänyt niitä ja lopuksi vielä kuraattorin lausuma, miten ongelmat esiintyvät. Neurologi nauroi ja totesi, voittehan muotisairautta hakea, lapsi on vain laiska ja veltto.
Annoin hänelle paperit ja lupasin mennä käytävälle odottamaan, mutta hänen täytyy lukea nämä paperit. Hän luki ja kutsui 10 min päästä sisälle, lapseni oli hänen luonaan koko ajan. Hän kirjoitti lähetteen yksityiselle psykologiasemalle. Tilasin ajan. Hinta olisi ollut 500 euroa. He soittivat seuraavana pnä ja sanoivat, että on väärin, kun on maksettava heille, kun lapseni kuuluu julkisen tereydenhuollon piiriin ja yliopistollisen sairaalan tutkimuskohteeseen.
Menimme terveyskeskukseen. Kerroin lääkärille lapseni ongelman, oli 14 vuotias. Lääkäri nauroi minut ulos. Totesin, että jos et anna lähetettä yliopistolliseen sairaalaan neurologiselle polille, ja menen yksityiseen ja jos tulokset ovat myönteisiä, raastuvassa tavataan.
Tunnin päästä tuli soitto, olen laittanut lähetteen yliopistolliseen sairaalaan. Siellä oli adhd:oon erikoistunut neuropsykologi,juoka teki 10 tunnin ajan, monta vrk siis, kokeita ja lopputulos oli: ilmoitti neurologilääkärille, että lapsellani on selkeä adhd ja ennenkaikkea enää add.
Mutta - muuta hyötyä ei tästä diagnoosista ollut kuin saimme taannehtivasti Kelalta vaikeavammaisen hoitotukea.
Miten olemme selvinneet. Koulu käytiin yksityisesti, palkan maksoi kaupunki opettajalle, painoin päälle ja esitin kiusaamisdokumentit opettajien taholta.
Sitten lääkitys, mikä ei onnistunut, piilotettiin ties minne jne. Lopuksi luin netin sivuilta espanjalaisen koulun kokeiluista. Eli kaikki cokiset, ranskikset, hampurilaiset,keksit, limut, sokurit, karkit jne pois. Hän totesi hitaasti, että syömällä em. parin vkon jälkeen, hän tulee kuin sokerihumalaan.
Ok, hän lopetti em. syömisen. Aloin antamaan 2-4 omega-pilleriä, välillä sekoitin hänen lautaselleen eyequuta tippoina, on siis omegaa jne. Vein antiosidanttiklinikalle myös. Veriarvot hevon kuusessa.
N. 3 kk:n kuluttua lapseni, murrosikäisenä, alkoi osoittamaan tervehtymisen merkkejä. Lääkäri totesi, että jos noudatat hänen vitamiinikuuriaan, adhd:stä on muistot vain.
Säännöllinen uni, liikuntaa, paljon mieluista musiikkia ja terveellinen lisäaineeton ruokavalio.
Nuoreni on nyt nuori aikuinen. Upea vielä, siisti, hauska, hyvinpukeutuva liikaakin, kekseliäs ja niille empaattinen, keistä pitää aidosti. Kohtelias vielä ja I M P U L S I I V I N E N.
On vaikeuksia päivittäin, viikoittain, asiat eivät suju "normaalisti" unelmointia paljon. Mutta - hän on ihana ja niin rakas lapseni.
Tsemppiä itsellesi ja kaikille.