Siinähän se tulikin. Miehellä on alkoholi ongelma ja jos oikeen huonosti menee niin lääkkeet kuuluu asiaan myös. Miten voin auttaa ihmistä kun mikään ei tunnu auttavan. Alan olemaan itsekkin ihan loppu tämän asian kanssa. En vaan hanno jättää rakastamaani ihmistä vaikka huonosti meneekin. Eli nyt neuvoja kehiin.
Miten auttaa alkoholiongelmaista?
Mie**
213268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
...juoppo mikä juoppo! Naiset ovat typeriä ja hyväksikäytettäviä ja naisilla tuntuu olevan harha että heidän rakkautensa voisi jotenkin joitain auttaa. Lähe menee ja jätä se juoppo luuseri, tärväät ja pilaat omankin elämäsi tuollaisen kanssa. Kohdoista rakkautesi sellaiseen joka sitä arvostaa!
Voit auttaa vain itseäsi, mikä on ehdottomasti tärkeintä. Alkoholistia ja lääkkeiden väärinkäyttäjää ei voi varsinaisesti auttaa ja yleensä kaikki puolison antama apu vain edesauttaa alkoholismia.
Kaikki muut ratkaisut kuin miehen jättäminen johtavat sinun elämänlaatusi pysyvään romahtamiseen, mikä on jo "hyvässä" alussa.
Vain alkoholisti itse voi auttaa itseään. Siinä vaiheessa muiden tuesta on apua, mutta muiden tuki ei ole ratkaisevaa vaan alkoholistin oma ymmärrys ja tahto.
Surullista, mutta näin asia on.
Toivottavasti ymmärrät oman hyvinvointisi arvon.
Hän aloitti vuosi sitten liiallisen viinan käytön ja vaikka on huomannut että miten pahoillani olen ja huolissani hänen sairauksistaan, niin siitä huolimatta lähes joka viikonloppu menee pullo väkevää viinaa (on nyt kaappijuopon oireita).
Ei pitäisi olla mitään "syytä" juomiseen ja sen vuoksi pelkäänkin että hän on nyt viinan orja.
Mikäli havaitset että miehesi alkoholin käyttö vain lisääntyy niin päätä ajoissa jaksatko olla parisuhteessa. Helposti käy niin että molemmat ovat riippuvuussuhteessa; miehesi alkoholiin ja sinä hänen hoitamiseensa. Minulle on käynyt niin. Nyt en enää osaa edes elää ns. 'omaa elämää'. Kaikki arjet ja pyhät pyörii miehen juomisen ympärillä. Ystäviä hänellä on
(samankaltaisia) mutta minulla ei. Alkuaan join jonkun verran itsekin mutta enää en ole vuoteen ottanut pisaraakaan. En ole tehnyt mitään raittiuslupausta mutta olen niin alamaissa tämän mieheni ryyppämisen takia ettei tee mieli koko litkua. Nuorempana puolisoni juopottelu rajoittui viikonloppuihin mutta nykyään se on jokapäiväistä. Toisin sanoen: elän alkoholistin kanssa ja olen ihan toivoton. Tätäkö loppuelämä...? Toivon että te vielä saatte parisuhteenne kuntoon eikä alkoholismi pilaa sitä.
Niinpä, nyt sinun on ajateltava asiaa, myös itsesi kannalta. Tätäkö haluat loppuelämän olevan? Jos vastauksesi on EI. Niin, tee asialle jotain. Sinä valitset kulkemasi tien ja alkoholisti omansa.
Hoitaa ja rakastaa, et voi alkoholistiasi terveeksi. Ainostaan mahdollistat yrityksilläsi jatkojuomisen. Ja se ei sinua itseäsi auta yhtään.
Miestäsi et voi auttaa mitenkään - muuta kuin juomaan lisää.
Näin on ikävä kyllä asia, tiedän sen sekä omasta kokemuksesta, että useiden muidenkin raitistuneiden alkoholistien kokemuksista.
Kaikki apu mitä juovalle alkoholistille annetaan, kääntyy palvelemaan juomista, eli se vain mahdollistaa juomisen jatkumisen. Siksi juopon auttamista usein sanotaankin "juomisen mahdollistamiseksi".
Parasta mitä juopolle voi antaa on "julma rakkaus".
Siinä juoppo jätetään yksin selvitymään omista liemistään ja sotkuistaan. Siinä annetaan juopon kohdata todellinen elämäntilanteensa, ilman että joku läheinen on koko ajan tuota kohtaamista pehmentämässä.
Yksin jättäminen on eräs hyvin toimiva keino saada juopon silmät aukeamaan, mutta aina ei sekään riitä, sillä juopoilla on taito löytää nopeasti uusi "mahdollistaja" omalle juomiselleen.
Mutta kaikenlainen auttaminen on jo ennalta tuhoon tuomittua.
Tästä tietysti seuraa valtava syyllisyyden tunne, ja siitä eroon pääsemiseksi sinä tarvitset apua itsellesikin. Sillä onhan se väärin, että sinä tunnet syyllisyyttä siitä, kun mies juo!
Olen kuullut että alkoholistin jättäminen oman onnensa nojaan käsitetään ainakin omaisten taholla heitteillejätöksi.
Toisin sanoen; aviopuolion ollessa kyseessä 'mitäs nait juopon'.
Juu, tuo on hyvin yleistä, ja johtaa aina juopon juomisen vähättelyyn ja salailuun sekä valehteluun juopon puolesta. Siitä se syyllisyys kasvaa...
Silti parasta mitä juopolle voit tehdä, on jättää hänet yksin. Yksin herääminen krapulaisena, kaikki pelkotilat päällä, on kamalinta mitä alkoholisti tietää.
Kun ei muista mitä on tapahtunut, missä kaikki ovat jne...
Voit opetella elämään omaa elämääsi samassa taloudessa juopon kanssa, mutta aina kun juominen alkaa, juoppo pitäisi jättää yksin. Se ei ole helppoa, ihan noin teknisestikään.
Paljon helpompaa olisi jättää juoppo kokonaan selvittelemään itse onia sotkujaan. Se olisi kuitenkin nopein tie pohjalle, josta se viisaus juopollekin saattaa löytyä.
Mielestäni kukaan ei silti nai juoppoa.
Alkoholistit ovat todistetusti selvinpäin ihania ihmisiä, ja taitavia manipuloimaan muita. Nämä taidot jalostuvat kun alkoholisti jatkuvasti joutuu varmistamaan, että hänen elämässään kakki on niin kuin pitää - eli juomiseen on jatkuva mahdollisuus.
Alkoholismi etenee vuosien saatossa, ja se tekee sen salakavalasti. Yhtäkkiä vaan huomaat asuvasi juopon kanssa, kun se entinen ihana mies on pikkuhiljaa muuttunut kaljaa kittaavaksi sohvaperunaksi tai sitten joka viikoloppu kapakkaan karkaavaksi tissuttelijaksi.
pitäis juoppoa hyysätä ja pilata oma ja juopon ja juopon läheísten elämä ?
anna se juoppo takaisin niille omaisille ja kiitä lainasta.
sano, että promilleja oli liikaa tässä korossa.
ala elämään omaa elämää ensin rysäyttäen ero ja sitte pikkuhiljaa opetellen.
vähän kuin juoppo raitistuessaan :)
syyllisyys, se on juopon tai tyhmien/ tietämättömien omaisten ongelma, ei sinun !
toimi !
Kuule,juovan alkoholistin auttaminen on sama, kun katselisit *kädet sidottuna hukkuvaa*.
Näitä vastauksia jo odotinkin ja helpottaa kuulla niitä muilta. Minun siis avattava nyt itse silmäni ja pidettävä vaan itsestä huolta ja jätettävä juoppo juomaan. Kiitos teille.. lisää saa vastailla tottakai
että tutustu Al-Anon ohjelmaan.
ymmärsit siis, ettei vaihtoehtoja ole.
tsemppiä tehdä se mitä on tehtävä.
Mun pomo ainakin sanoi että pullo koskenkorvaa päivässä pitää viinan himon loitolla:
Minun juoppo naissukulainen, on sitä mieltä. Että 2 pulloa kossua, pitää krapulan loitolla.
Uhkailee, agressiivinen, on vainoharhainen, juo ja vetää lääkkeitä. Rakkaasta ihmisestä ei ole paljoa jäljellä. Hyljätty ei ole, mutta ei enää kestetäkään, oma elämä kärsii. Pelottaa ja ahdistaa. Miten tollasen kierteen saa poikki? Voisiko joku kertoa?! Mistä apua? Onko toivoa?
Paha mennä sanoon miten eroon.. samaa tässä yritän minäkin, iteni yritin pelastaa mutta en tiiä onnistuinko vai en.
Tottahan on, että se aineista eroon pääsy ei ole mikään mahdottomuus, kuljin nuorempana tietä jossa huumeiden suhteen ei ollut mitään mitä en olisi uskaltanut ottaa. Omalta kohdalta suonensisäisten ym käyttö päättyi kun jouduin amfetamiinipsykoosiin. Läheisillä oli valtava merkitys siinä, etten tappanut itseäni tuossa tilanteessa. Pää "parani" ilman mitään hoitoa, aika paranti. Mutta voin sanoa oli tuskien tie, meille kaikille. Lykkyä tykö kaikille, jotka taistelevat päihdeongelmien kanssa! tai päihdeongelmaisen läheisen!
Parasta häntä kohtaan olisi hyljätä hänet.
Kaikki muu auttaminen mahdollistaa vaan juomisen jatkumisen. Ikävä kyllä, näin asia on.
Sekakäyttöä ei Suomessa taideta osata katkaista muualla kuin Minnesota-hoidossa.
Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkäri Antti Holopainen totesi jokin aika sitten TV:ssä, ettei Suomessa ole organisoitua benzojen alasajoa.
Lääketeollisuuden ohjeiden mukaan alasajoa pitäisi harjoittaa vuodesta kahteen vuotta!
Lääketehtaat eivät ilmeisesti tiedä mitään päihderiippuvuudesta, sillä niin pitkää "vierotusta" ei kestä yhdenkään alkoholistin läheiset.
Minnesota-mallinen hoitokaan ei tosin tuo toivottua tulosta, ellei päihderiippuvainen sekakäyttäjä itse halua muutosta elämäänsä.
Tosin joillakin alkoholisteilla halu raitistumiseen saattaa syntyä hoidon aikanakin, että sikäli kannattaa yrittää.
Itse pääsin eroon sekakäytöstä juuri kyseisessä hoitolaitoksessa kahdeksan vuotta sitten.
Osta sille huikkaa lissee ja ala itekin ryyppää. Pitäkää hauskaa! Dokaamisen kuuluu olla hauskaa ja elämästä pitää nauttia! Muuten menee elämä hukkaan, ja huikka myös.
kieltämättä kivaa on tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun alkaa jommalla kummalla pää pettää, onkin kivat kaukana.
mulla oli juova kaveri kymmenen kuukautta. kivaa oli. ei ole enää. kaveri on haudassa.