Terapian keskeyttäminen?

ÄÄLIÖ vittuako se sille kuuluu käytkö siellä vai et ite en kävis vaikka maksettais... just sellaset terapiahinttitohtorit tekee teistä hulluja.. jos sua vituttaa vaa mennä ja meet vaa ku joku tahtoo nii sitte lopetat.. tai jos oot nysvä joka ei uskalla sanoo ku itestä ei tunnu oikeelta nii sillo et lopeta

raivarin, kun Kela keskeytti terapian kolmantena vuonna.
Kun ei tullut työkuntosta, niin rahahana kiinni ja tervemenoa. Pärjää miten osaat.

Ei kai kukaan sellaisille vapaaehtoisesti mene puhumaan ? Oletko pakolla siellä vai miksi sinne menet ? Minut pakotettiin parille psykologille puhumaan ja olivat niin hemmetin yksinkertaisia että eivät varmasti olisi osanneet minkäänlaista oikeaa työtä tehdä. Paperilta sovelsivat kaikkiin samaa sairautta jota suurimmalla osalla ei takuulla ollut. Sinänsä ei siis eroa psykiatreihin jotka tekevät ihan samaa sillä erolla että nehän tajuavat ettei se niin voi olla, silti niin tekevät.

Mikset kokeile terapeutin vaihtamista? Terapeuttienkin ammattitaito vaihtelee, eikä kahden ihmisen kemiat aina loksahda yhteen niin että hyvinkin vaikeista asioista puhuminen kävisi laatuun. Jos käyt Kelan kustantamassa terapiassa, asiaan kuuluu se että voit käydä "koeistunnolla" useankin terapeutin luona ennen lopullista valintaa.

Eikä terapeuttia voisi vähempää liikuttaa, jos vaihdat toiseen... Varmaankin on hyvillään asiasta, jos ei asiat teidän kahden välillä kerran ota sujuakseen.

Ryhmäterapia taas on luku sinänsä... en ole ikinä voinut käsittää mitä hyötyä siitä voisi kenellekään olla. Itse en voisi kuvitellakaan.

>Onko kellään kokemuksia yksilö/ryhmäterapian keskeyttämisestä?

Kyllä. Ja siitä on niin pitkä aika, että siihen osaa suhtautua objektiivisesti. Homma meni puihin kun minä en tajunnut, missä mennään, eikä terapeuttikaan. Lisäksi terapeuttia kiinnosti kohtuuttomasti oman bisneksen pyörittäminen. Jos terapeutit ihan oikeasti ottaisivat vastuuta niin ne katkaisisivat paikallaan junnaavia terapioita. Mutta yksityisellä terapeutilla on intressiristiriita toimeentulonsa ja potilaan edun välillä.

Emmä tiedä. Terapian organisointimallit on mun mielestä outoja. Tulosvastuu on tahallaan minimoitu. Näissä terapioissa sillä terapeutilla on ihan liikaa vastuuta ja päätäntävaltaa terapian suunnasta. Siinä tartteis olla lisäksi joku kolmas ammattilainen, joka kerran kuukaudessa tai kahdessa tarkistaisi sen terapian suunnan ja tuloksellisuuden.

Terveydenhoidon ammatit on perinteisesti sulkeutuneita ja salamyhkäisiä, kuten huomaatte, jos vähän mietitte asiaa. Taustallahan siinä on rahavirrat ja halu pysyä kontrollin ulkopuolella potilaiden edun vastaisesti.

>Itsellä vuosi ryhmäterapiaa takana ja olen kurkkua myöten täynnä. Ja terapeutin kanssa menee sukset ristiin jatkuvasti.

Joo. Entä sitten. Nuo on sekundäärisiä asioita, mutta ETENEEKÖ se sun terapiasi? Pitkällä ajalla katsottuna?

Kyllähän se olet todennäköisesti sinä, joka heittäytyy terapiassa hankalaksi, kun ei tajua, mihin suuntaan edetä. Nyt sitten vaan pitäisi saada selville, että tietääkö se terapeuttisi yhtään paremmin, mistä sinun tapauksessasi on kyse ja miten pitäisi edetä.

>Kuinka terapeuttisi reagoi, kun keskeytit?
>Saiko raivarin?

Hmm. Nuo sun huolet kuvastaa enemmän sun psyykkistä tilaa kuin todellisuutta. Ei se terapeutti saa raivaria, koska se tekee vaan duuniaan. Sä erehdyt pitämään vähän kylmää ja neutraalia "työsuhdetta" jonain hankalana riippuvuussuhteena omista historiallisista tai persoonallisuus syistä. Tuskinpa tuo sun näkemys on todellisuudesta. Sä et siis osaa tunnistaa etukäteen, kuka ja millaisissa olosuhteissa alkaa leikkiä raivaria.

Jos sä tajuat vasta nyt, että sulla on vähän harhainen suhde terapeuttiisi, niin yksi tapa ottaa siitä terapeutista selvää olisi, että kysyisit sitä, miksi asia selvisi sinulle vasta internetin keskustelupalstalla, eikä terapiassa?

Iltalehdessä ruinataan taas (jälleen kerran) rahaa lasten kiusaamiseen.

http://www.iltalehti.fi/2003/11/05/1179906_uu.shtml

Valitettava tosiasia on että laitos syrjäyttää lapsen. Psyykelääkintä aiheuttaa lääkeaineriippuvuuden ja sitä kautta huumeongelman.

Moni taparikollinen on ollut lapsena laitoksessa ja laitoskierre se senkuin vain jatkuu kunnes kuolema (usein väkivaltainen) saapuu varhain.

Mä olen nähnyt miehen tissit. Omani.

Saara-hullu on mun suurin voittajasuosikki Vuoden hulluksi.