Joitain huomiota liittyen Prostituutio Pohjoismaissa-projektin loppuraporttiin

kuudesaisti kirjoitti:

Kiinnittäisin ihan aluksi huomiota, että Prostituutio Pohjoismaissa-projektin loppuraportissa on käännösvirhe/tulkintavirhe ruotsista suomeen tehdyssä käännöksessä (tai tarkoituksella tehty virheellinen informaatio)

http://norden.org/pub/velfaerd/jamstalldhet/sk/ANP2008739.pdf

sivu 18:
Spanger diskuterar hur uppskattningar av transnationell prostitution
och människohandel används av danska myndigheter och semioffentliga
aktörer som objektiva och sanningsenliga siffror. Genom att uppvisa ett
högt antal offer för människohandel, menar Spanger, tilldelas kampen
mot människohandel hög politisk prioritet. Spanger hänvisar bland annat
till Rigspolitiets Nationale Efterforskningsstøttecenter (NEC) som ställer
sig frågande till den offentliga debatten om människohandel i Danmark.
NEC ser en diskrepans mellan den dominerande uppfattningen, som är att
människohandel är ett stort problem i Danmark, och polisens identifiering
av ett relativt lågt antal offer.

sivu 60:
Spanger kirjoittaa, että tanskalaiset viranomaiset ja puoliviralliset toimijat
käyttävät kansainvälisen prostituution ja ihmiskaupan määräarvioita
objektiivisina ja totuudenmukaisina lukuina. Esittämällä ihmiskaupan
uhrien lukumäärä suurena saadaan ihmiskaupan vastainen taistelu priorisoitua
poliittisesti korkeaan asemaan, väittää Spanger. Spanger viittaa
pohdinnoissaan myös Rigspolitiets Nationale Efterforskningsstøttecenteriin
(NEC), joka kyseenalaistaa Tanskan ihmiskaupasta käytävän julkisen
keskustelun, mikä on jyrkässä ristiriidassa vallitsevan näkemyksen kanssa.
NEC:n mukaan ihmiskauppa on Tanskassa suuri ongelma, ja poliisin
tilastoissa on suuri määrä ihmisiä, jotka ovat seksuaalisiin tarkoituksiin
suuntautuneen ihmiskaupan uhreja.

Käännös pitäisi olla juuri päinvastoin:
---SPANGER VIITTAA MM. NEC:N, JOKA KYSEENALAISTAA TANSKAN IHMISKAUPASTA KÄYTÄVÄN JULKISEN KESKUSTELUN, JONKA MUKAAN IHMISKAUPPA ON TANSKASSA SUURI ONGELMA. NEC:N
MUKAAN NÄIN EI OLE, VAAN ON EROAVUUS/RISTIRIITA JULKISEN VALLALLA OLEVAN KESKUSTELUN (JONKA MUKAAAN IHMISKAUPPA OLISI SUURI ONGELMA) JA POLIISIIN IDENTIFIOIMIEN HYVIN ALHAISTEN SEKSISUAALISIIN TARKOITUKSIIN SUUNTAUTUVAN IHMISKAUPAN UHRILUKUJEN VÄLILLÄ.

Tätä tukee esimerkiksi Tanskan Poliisin kansallisen tutkimuskeskuksen NEC:n johtaja rikostarkastaja Kim Kliverin haastattelussaan 06.11.2006: maksimisaan vain n.1% ulkomaalaisista seksityöläisistä Tanskassa on ihmiskaupan uhreja http://www.politiforbund.dk/show.php?show=3638&element=1 Kliverin mielestä mediassa halutaan virheellisesti nähdä kaikki ulkomaalaiset seksityöntekijät ihmiskaupan uhreina. "-Det er en myte, at de prostituerede, som kommer til Danmark er blevet tvunget hertil uden deres viden. Vores erfaring siger, at mak-simalt én procent kommer hertil på den måde. De fleste kommer "frivilligt", og ved godt, hvad de skal, konstaterer han."

Tätä tukee myös se, mitä tanskalainen Nell Rasmunssen sanoi paneelikeskustelussa Prostitution i Norden konferensissa 16-17.10 http://wo.uio.no/as/WebObjects/avis.woa/wa/visArtikkel?id=48365&del=nikk "Nell Rasmussen, vid Servicestyrelsen, som på regeringens uppdrag arbetar med kunskap och sociala insatser på prostitutionsområdet, menar att debatten har ideologiserats.
- Det sägs i den offentliga debatten att utländsk prostitution exploderat och att alla kvinnor är offer för människohandel. Det påstås också att kvinnor i prostitution har varit utsatta för sexuella övergrepp i barndomen. Det är svårt att hitta ett mer idealiskt offer.
- Det som är problemet med debatten är att det finns nästan inget empiriskt underlag för vad som sägs, säger Nell Rasmussen.
- Debatten blir kunskapstom och bara åsiktbaserad. På senare har det producerats väldigt lite ny forskning."

Ja jo pelkästään kappalen alkuosasta pitäisi huomata, että loppuposa on virheellinen.

Tämän kaltainen käännös- tulkintavirhe panee miettimään, miten paljon vastaanvanlaisia virheitä loppuraportissa kenties on lisää.

Silmäänpistävää ainakin on, että koko loppuraportti on yhtä ihmiskauppa-poseerausta ja ihmiskauppa-sanan väärinkäyttöä ja ihmiskauppa -höttöä - eikä todellakaan anna mitään kattaavaa objektiivista uutta tietoa ihmiskaupasta tai uutta näkökulmaa seksistä vaihtosuhteessa.

Loppuraportista puuttuu esimerkiksi kokonaan käsitteiden määrittely; ihmiskauppa-sanaa, seksuaalinen ihmiskauppa-sanaa ja prostituutio-sanaa käytetään törkeästi toistensa synonyymeina läpi koko raportin. Kansainvälisen Siirtolaisjärjestön IOM:n raportti http://www.europaportalen.se/index.php?newsID=24564&page=7009&more=1 osoittaa, etteivät ihmiskaupan uhrit ensisijaisesti ole seksityöntekijöitä - suurin osa ihmiskaupasta tapahtuu muilla aloilla kuin seksialalla. 75 % kaikesta ihmiskaupasta ja orjuuden kaltaisesta pakkotyöstä tapahtuu esim. ravintola-alalla, maanviljelyksessä, hedelmän -ja marjanpoiminnassa, rakennusalalla, kerjäämisessä, tehdastyössä, kotitaloustyössä. IOM:n tutkimuksessa tutkittiin ihmiskauppaa viidestä Euroopan suurimmasta ihmiskaupan lähtömaista, Ukrainasta, Moldaviasta, Valkovenäjältä, Bulgariasta ja Romaniasta vuoden 1991 jälkeen.

Ihmiskauppa eli Trafficking in human beings-käsite liittyy pakkotyöhön, orjuuden kaltaisissa olosuhteissa tapahtuvaan työhön ja ihmisten laittomaan salakuljetukseen, siirtolaisuuteen, maahanmuttoon, pimeisiin työmarkkinoihin. Siihen voi kuulua mm. kidnappauksia, laittomia adoptiota, ihmisten värväämistä kerjääjiksi tai varkaiksi. Ihmiskauppaan liittyy aina pakottamista ja/tai voimankäyttöä ja/tai voimankäytöllä uhkaamista ja/tai petosta ja/tai harhaanjohtamista.

Vaikka ihmiskaupan uhrit mielletäänkin usein pelkästään seksialalla oleviksi nuoriksi naisiksi, on syytä pitää mielessä Ihmiskauppa ilmiön monitahoisuus: ihmiskauppa liittyy pakkotyöhön tai muunlaiseen työvoiman hyväksikäyttöön, lapsikauppaan tai elinkauppaan, kohteina voivat hyvin erilaisissa tilanteissa olevat eri ikäiset ihmiset sekä miehet että naiset, uusimpien tietojen mukaan EUssa ihmiskaupan uhreista suurin osa on miehiä. Samoin ilmiön syyt ja juuret ovat moninaiset, eikä perimmäinen syy ole seksipalvelujen kysyntä: vaan poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten rakenteiden heikkeneminen ihmiskaupan lähtöalueilla ja kansainvälisen rikollisuuden leviäminen luovat ihmiskaupalle mahdollisuuksia. Kohdealueilla ihmiskauppaa lisäävinä tekijöinä toimivat kysyntään vaikuttavat seikat, kuten harmaan talouden laajeneminen. Ihmiskaupan uhriksi ajavia syitä ovat köyhyys, epätasa-arvo sekä koulutusmahdollisuuksien puute.

Ihmiskauppakeskustelua pitäisi käydä nimenomaan yhteydessä siirtolaisuuteen ja pimeisiin työmarkkinoihin. Pelkästään seksialaan räätälöity ihmiskauppalaki ja seksipalvelujen oston yleinen kriminalisointi ihmiskaupan vastustamisen nimissä syrjäyttävät ihmiskaupan perimmäiset syyt ja potentiaalisesti tehokkaammat keinot ihmiskaupan torjunnassa. Seksipalvelujen oston yleinen kriminalisointi vaikeuttaa ihmiskaupan torjuntaa esim. siksi koska silloin suljetaan seksipalvelujen ostajat ulos niistä verkostoista, joiden kautta todellisia ihmiskaupan uhreja on mahdollista tunnistaa. Jos profiili on väärä ja ihmiskauppa käsitettä käytetään väärin, se vaikeuttaa kaikkien uhrien tunnistamista.

Vaikka ihmiskaupan ja prostituution yhdistävät yleistykset ja myytit ja oletukset on toistuvasti kyseenalaistetu ja osoitettu virheellisiksi ja harhaanjohtaviksi lukuisissa tutkimuksissa, kansainvälisissä ihmisoikeussopimusten suosituksissa (jopa osa naisten ihmiskauppaa vastustavan CATW-järjestön (coalition against the trafficking of women) entisistä aktiiveista on perustanut uuden naisten ihmiskauppaa vastustavan GAATW- järjestön, joka ei jaa näkemystä ihmiskaupan ja prostituution liitosta), yhä edelleen kaupallinen seksi ja ihmiskauppa liian automaattisesti ja itsestäänselvästi kytketään toisiinsa.

Loppuraporttia hallitsee kaksi prostituutiomyyttiä, joista toinen korostaa seksityöntekijöiden yhteyttä kansainväliseen rikollisuuteen ja toinen kuvaa heidät hyväksikäytön uhreina. Rikollismyytissä seksityö useimmiten kytketään ihmiskauppaan, paritukseen huumerikollisuuteen, Uhridiskurssissa naiset taas ovat pelkistetty "seksiorjiksi", joiden uskotaan ajautuvan alalle vastentahtoisesti ja seksin myyymisen aiheuttavan harjoittajassaan psyykkisiä vaurioita. Uhripuhetta ei esiinny pelkästään rajat ylittävän kaupallisen seksin yhteudessä, vaan siitä on tullut ihmiskauppa kontekstin myötä virheellisesti eräänlainen maksullisen seksin yleismääre. Lisäksi loppuraportille tuntuu olevan tyypillistä moraalinen lataus ja ajatus seksin vahingollisuudesta jo sinänsä.

Kuten odotettua, silmäänpistävää on, että myös seksityöntekijän ja asiakkaan näkökulma loistaa possaolollaan loppuraportissa. Uhrinäkökulman varaan rakennetulle kaupallisen seksin määrittelylle ja säätelylle onkin tyypillistä nimenomaan seksityöntekijän toimijuuden ja subjektiuden häivyttäminen uhrimyytin taakse, ja rajat ylittävän seksityön osalta tätä voidaan pitää jopa rasismina. Vallitsevia uskomuksia ja uhrimyyttiä tukevan ja vahvistavan tutkimuksen heikkoutena on sen keskittyminen kaupallisen seksin kaikkein ongelmallisempaan segmenttiin ja sieltä kerätyn aineiston suruttomaan universaaliin yleistämiseen koskemaan kaikkea seksipalvelujen kauppaa/seksityötä/maksullista seksiä/seksiä vaihtosuhteessa.

Kiinnitin huomioita myös siihen, että loppuraportissa jätetään mainitsematta Suomen osalta, että Suomessa vähistäkin ihmiskaupan uhriepäilyistä huomattava osa on ollut muussa pakkotyössä ja pakkotyönkaltaisessa työssä kuin seksityössä hyväksikäytetyksi joutuneita miehiä, tunnetuimpana tapauksena kiinalaisten kivityömiesten tapaus. Vastaavaa media-arvoa kuin myytillä kellariin kahlehdituista seksiorjista sillä ei kuitenkaan ollut, vaikka tapaus pitkälti täyttikin ihmiskaupan tunnusmerkit. Voisikin sanoa, että Suomen profiili on ollut sekä kansainvälisesti että kansallisesti vertailtuna tavallaan väärä. Ihmiskauppa seksuaalisiin tarkoituksiin on Suomessa varsin harvinainen ilmiö. Vain yksi seksuaalinen ihmiskauppa -juttu on saanut oikeudessa langettavan tuomion. Antiprostituutiofeministien usein käyttämä lähes kymmenen vuotta vanhaan arvioon perustuva lukumäärä, että Suomessa olisi tällä hetkellä vuosittain 12000-15000 naista seksuaalisen ihmiskaupan uhrina ei voi pitää paikkaansa. Esimerkiksi Työhallinnon julkaisussa Ihmiskaupan uhrien auttaminen 2006 arvioidaan Suomeen suuntautuvan tai Suomen kautta kulkevan ihmiskaupan määräksi muutamia kymmeniä tai joitakin satoja tapauksia. Näiden tietojen pohjalta voisi varovaisesti arvioda, että seksuaalisen ihmiskaupan uhreja Suomessa on muutamia yksittäistapauksia noin viidessä vuodessa. Ihmiskauppa käsitteenä on erotettava myös siihen usein liittetystä käsitteestä eli parituksesta. Käytännössä lähes kaikki ulkomailta Suomeen tulleet seksinmyyjät tulevat tänne vapaaehtoisesti, vaikka heillä onkin parittaja.

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id64289.html

Anna Kontula/Ihmiskauppa ei ole pictionary
http://www.annakontula.net/kirjoitus_ihmiskauppa.html

Työhallinto/Ihmiskaupan uhrien auttaminen 2006
http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/07_julkaisu/thj368.pdf

http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=96904

http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=93362

Prostituutio Pohjoismaissa-projekti on tietoista poliittista peliä, jolla yritetään muokata lainsäätäjien, viranomaisten ja kansalaisten mielipiteitä haluttuun suuntaan ja pehmittää maaperää seksinoston yleiselle kriminalisoinnille kaikissa pohjoismaissa. Redusoimalla seksipalvelujen kauppa pelkäksi Lilja4ever-elokuvaksi, "valikoivalla" suhtaumisella ihmiskauppaan ja luomalla voimakas mielleyhtymä seksipalvelijen kaupan ja ihmiskaupan välille, pyritään rajamaan tilaa, jossa julkinen keskustelu käydään. Seksipalvelujen kauppa on laillista ja hyväksyttävää lukuisissa maissa, mutta ihmiskaupan suhteen mitään liikkumavaraa ei ole. Jos kaikki seksipalvelujen kauppa mielletään ihmiskaupaksi (väite, jota tutkittu ja tilastoitu tieto ei tue), seksin ostajan leimaaminen ja lavastaminen rikolliseksi on helpompaa.

Prostituutio Pohjoismaissa-projekti on erinomainen esimerkki siitä, miten valtavirran feministinen tasa-arvotutkimus toistaa vielä 2000-luvulla 70-luvun ultraradikaalifeministien Andrea Dworkinin ja Sheila Jeffreysin esittämiä sekavia käsityksiä sukupuolista; nainen on aina uhri ja mies on aina syyllinen. 30 vuotta ajastaan jäljessä laahaava, vanhoja yleisiä myyttejä ja mielikuvia seksipalvelujen kaupasta uusintava sekä huorastigmaa ylläpitävä tutkimus, joka ignoroi kokonaan seksityöntekijöiden ja seksityöntekijöiden järjestöjen äänen ja seksityöntekijöiden ihmisoikeudet, ei kelpaa aikuisten seksipalvelujen kauppaa koskevan lainsäädännön pohjaksi missään ihmisoikeuksia kunnioittavassa maassa.

Suosittelisinkin tutkimuksen tekijöille ja lainsäätäjille Anna Kontulan sosiologian väitöskirjaa Punainen eksodus, joka tarkastettiin tänä syksynä Tampereen yliopistossa. Yli 300-sivuinen teos on perustutkimus seksityöstä Suomessa. Se perustuu kolmen vuoden kenttätyön aikana tehtyihin 85 seksityöntekijän haastatteluihin ja kirjoituksiin sekä noin 350 eri kirjallisuus/tutkimus/lähde viitteeseen.

Anna Kontula romuttaa tutkimuksessaan yleisiä mielikuvia maksullisesta seksistä/vaihtosuhdeseksistä ja tutkimuksen tulos poikkeaa ratkaisevasti vallitsevista ikiaikaisista myyteistä; kuten uhrin rooli on seksityössä mukana olevalle naiselle ainoa hyväksyttävä asema ja että seksityöläiset ovat joko pakotettu kiristämällä ja valehtelemalla alalle tai sitten he ovat mielenterveysongelmaisia eivätkä ymmärrä omaa parastaan. Kontulan kantava ajatus on, ettei prostituoitu ole automaattisesti uhri, alistettu ja hyväksikäytetty ihmisraunio.

Tutkijan ote on yhtä käytännönläheinen kuin ovat hänen ehdotuksensa lakien muuttamiseksi. Seksin myyntiin liittyvät kriminalisoinnit tulisi Kontulan mielestä miettiä kokonaan uudelleen. Nykyinen seksin myynnin ympärille rakennettu "hyvää tarkoittava" lainsäädäntö suosii järjestynyttä rikollisuutta ja uhkaa jopa seksityöntekijöiden turvallisuutta. Osuuskuntabordellien salliminen on yksi niistä ehdotuksista, joihin Kontula on päätynyt. Esimerkiksi yhteinen kämppä pienentää kuluja ja lisää turvallisuutta.

Lakien uudistuslistalla on myös ulkomaalaislain käännytyspykälän poistaminen. Ulkomaalaislaki suosii Kontulan mukaan ihmiskauppaa. Ongelmana on pykälä, jossa pelkkä epäily seksin myynnistä riittää perusteeksi käännyttämiselle. Pykälän vuoksi EU-alueen ulkopuolelta tulevat seksityöntekijät eivät uskalla turvautua ongelmatilanteissa poliisin apuun, vaan heidän on haettava turvaa parittajilta. Jos parittaja kohtelee seksityöntekijää huonosti tai asiakas pahoinpitelee niin seksityöntekijä ei voi turvautua poliisiin eikä hakea apua Suomessa ollessa, koska siitä seuraa porttikielto Suomeen. Ne, jotka ovat porttikiellon saaneet, tulevat takaisin väärillä papereilla. He eivät voi pyytää apua viranomaisilta, koska ovat ilman oikeita dokumentteja maassa. Täten rikolliseksi määritellyn toiminnan välttely johtaa peitetoimintaan, mikä synnyttää väärinkäsityksiä. Tämä on yksi syy siihen, miksi ulkomaalaisten tilanne Suomen seksimarkkinoilla on paljon huonompi kuin suomalaisten. Asiakkaat tietävät, että nämä ihmiset ovat puolustuskyvyttömämpiä. He ovat entistä riippuvaisempia parittajista, koska eivät voi turvautua poliisiin. Käännytyspykälä pitäisi poistaa myös siksi, että sitä käytetään ainoastaan naisiin. Nainen on käytännössä aina epäilyttävämpi kuin mies. Kuka tahansa nainen voidaan käännyttää. Liian monta kondomipakettia laukussa riittää perusteeksi.

Kontula puolustaa itsenäisesti työskentelevien seksityöntekijöiden oikeuksia. Hän on pahoillaan siitä, että lainsäädäntö tukee paritusta ja kapitalistisesti organisoitua seksikauppaa. Seksityöntekijöiden lehti-ilmoitukset tulkitaan paritukseksi. Se on johtanut Kontulan mukaan siihen, että lehdet ovat täynnä puhelinseksimainoksia. Liikemiesten organisoima seksikauppa on sallittua, itsenäisten seksityöntekijöiden toiminta ei.

Kontulan mielestä ihmiskaupan kitkemiseksi on käytettävä kaikki keinot mitä käytettävissä on, mutta seksin ostamisen krimininalisoiva laki on älytön, koska asiakas on ainoa ihminen, joka voisi ilmoittaa seksuaalisesta ihmiskaupparikollisuudesta.

Punainen Eksodus väitöskirja on saatavilla kirjakaupoissa ja se ilmestyy myös sähköisenä 1.1.2009 alkaen sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis.
http://acta.uta.fi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä