Ei kummilapsia

Vuosi vuodelta lapsia ilmaantuu enemmän ympärillä mutta tätä "kunnia" tehtävää ei minulle myöskään tarjota.

Onhan se tietyllä tavalla myös taakkakin mutta enemmän iloitsisin siitä että saisi muistaa jotain lasta vuosittain.

Syitä olen nykyään myös miettinyt ja olen tullut siihen tulokseen että omassa persoonassani on jokin sellainen asia jota vanhemmat varmasti arastelevat ajatellen lapsensa kummeutta. Olen ehkä liian suorasanainen ja toisaalta taas liian hiljainen =) Ehkä pitäisi sitten enemmän muistaa ystäviä lähellä.

Tiiä tuota mutta harmittaa kummittomuus. Toisilla on sitten se ongelma että lapsia on liikaakin....

Vastaan vaikka mie en ookaan iha noin "vanha". Mut silti miulla ei oo yhtään kummilasta. Vaikka useesti oon toivonu et joko nyt mie ja silti on joku toine otettu. En tiiä mistä johtuu..kovasti oon sitä yrittäny miettiä.

Et ole ainoa ikäisesi, jolla ei ole kummilapsia. Itselläni on pari sellaista kaveria, jotka eivät ole kummeja. Ja onneksensa, sanoisin.

Tietysti sinulle tilanne on surullinen, koska HALUAISIT olla kummi. Itseni näin kummin ominaisuudessa täytyy sanoa, että jos olisin tiennyt näistä nykyvanhempien massiivisista odotuksista, niin en KOSKAAN olisi suostunut htähän. Onneksi on kummilapsia vain yksi. Yhtään enemmän ja menisin varmaan henkilökohtaiseen konkurssiin. Kummihan on nykyisin pelkkä lahjanostoautomaatti.

Miksi siis et ole kummi? Useimmiten nykyisin on tapana, että kummiksi valitaan vanhempien sisarukset. Koska sinulla ei ole sisaruksia, niin siksi olet tuolta tehtävältä säästynyt. Toki on ihmisiä, jotka eivät valitse sisaruksia kummeiksi, mutta nykyisin taitaa yleisin käytäntö olla se, että sisarus valitaan. Vaikka en oikeastaan tiedä miksi. Sisarus saattaa asua satojen kilometrien päässä kummilapsesta. Eikö tosiaan ennemmin kannattaisi valita ihminen, jonka kanssa on TIIVIISTI tekemisissä?

Itseäni oikein harmittaa tämä koko kummeilu. Meillä juuri on näin, että välimatkaa on reilusti. En myöskään koe siskoani kovin läheiseksi itselleni - meillä on täysin eri arvot. Se on käynyt selväksi myös tämän kummilapseni kasvaessa, että ajattelemme ihan täysin eri tavalla mitä tulee myös lapsiin ja nuoriin. Välit eivät ole huonot, lähinnä vain olemattomat.

Tapaamme n. kerran vuodessa, kesällä 1-2 vrk:n ajan mökillä. Se riittääkin oikein hyvin. En voi sanoa että kummilapseni kasvu ja kehitys olisi ollut itselleni kovin mieleistä, nyt 14-vuotiaana hän on TÄYSIN itsekeskeinen, hemmoteltu nuori, joka ei osaa ottaa muita ihmisiä huomioon ollenkaan. Joka syntymäpäivän ja joulun olemme lahjalla muistaneet, kertaakaan emme ole kiitosta saaneet, emme tytöltä emmekä vanhemmilta.

Sinun kai vain kannattaa vaivihkaa antaa vihjauksia ystäväpiirisi vanhemmille vaikkapa puhumalla hyvin myönteisesti kummiudesta tms. kun tulee puhetta lasten kastamisesta yms. Moni ei välttämättä pyydä sinua siksi koska ajattelee, että "vieraampana" et haluaisi hommaa. Kyse ei siis todellakaan ole mistään sinuun ihmisenä kohdistuvasta dissaamisesta.

Kannattaa tosiaan aina kun on mahdollista niin puhua myönteisesti kumminhommista ja siitä kuinka tärkeää se on. Kyllä joku varmaan ennemmin tai myöhemmin tarttuu täkyyn. :)

Itse olen päättänyt että en enää suostu kenenkään lapsen kummiksi. En ainakaan, ellei pelisääntöjä tehdä täysin selviksi puolin ja toisin. Jos ihmiset odottavat lahja-automaattia, niin valitkoot jostain muualta. En myöskään ala kummiksi satojen kilometrien etäisyydellä. Jos juuri jonkun YSTÄVÄNI lapsi tarvitsisi kummia kummin alkuperäiseen tehtävään, kirkkotapojen opetteluun, niin sitten suostun. Muuten en. En edes sukulaiselle - en VARSINKAAN sukulaiselle!

Saahan sitä näköjään ihan mistä vaan kehitettyä tragedian... Kai sitä muutenkin voi olla jollekin lapselle läheinen aikuinen ja syytää sille niitä niin tärkeitä lahjoja, jos ei rahoillensa muuta kohdetta keksi. Ei ole tullut mieleen ottaa kummilasta jostain kehitysmaasta, sinne rahasi menisivät tosi tarpeeseen eikä johonkin pleikkareihin tai barbeihin??

muista että voit olla tuttaviesi lapsille läheinen ja tärkeä olematta kummi. itselläni on 2 kummia jotka eivät muuten ole juurikaan olleet osa elämääni, ainoastaan synttäreinä ja jouluna sain pienenä kalliita lahjoja... muutama perhetuttu on ollut enemmänkin "kummin roolissa" he ovat muistaneet minua myöhemmälläkin iällä. ei siis välttämättä lahjoilla, vaan kyselemällä kuulumisia ja olemalla osa elämääni. he ovat minulle läheisempiä kuin kummini.