TOTUUS LEIJONISTA! :D

"Olen aina ihmetellyt miksi Leijonaa pidetään niin ihmeellisenä merkkinä. Muut tuntuvat pitävän jopa enemmän kuin Leijona itse, mikä on jo paljon se! Itse en ole huomannut mitään, missä Leijonat olisivat erityisen hyviä. Näyttelijöistä suurin osa on Leijonia, mutta he ovat kyllä aina sieltä huonoimmasta päästä, osaavat näytellä lähinnä vain itseään. (Anteeksi, onhan meillä sentään edes Kai Lehtinen, kiitos ja ylistys!) Onko hyvä näyttelijä sellainen josta ei huomaa sen näyttelevän, vaan näyttää aina samalta, omalta itseltään.. Oliko Tarmo Manni siis hyvä näyttelijä vai ei ?! Ainut hyvä Leijonanäyttelijä on mielestäni Jussi Parviainen, joka on kylläkin ohjaaja- ja käsikirjoittaja, missä taas onkin aivan surkea, vaikka omasta mielestään kyllä TAVATTOMAN hyvä. Lauri Törhönen on myös tosi huono kaikessa, vaikkei itse sitä tiedäkään.

Leijonanaisia taas pidetään aivan uskomattoman seksikkäinä ja upeina, millähän perusteella?! Mitä seksikästä on tanttamaisessa Satu Silvossa, persoonattomassa Anne Pohtamossa, Tanja Vienosessa, Sirpa Viljamaassa, Jacqueline Kennedy-Onassiksessa... Leijonanaiset ovat mahdollisimman hajuttomia ja mauttomia, käyttäytyvät konservatiivisesti ja sovinnaisesti, varoen visusti näyttämästä ulospäin pienintäkään persoonallista piirrettä, inhimillistä vivahdetta, antamatta mitään todellista sisimmästään, pelkän kuoren vain. Leijonanaiset eivät ole koskaan spontaaneja, tai sekin on tarkasti harkittu yksityiskohta vain. Leijonanainen ei voi olla koskaan täysin rento, siksi he antavat jotenkin "arvokkaan" vaikutelman, ja sen vuoksi häntä ei ole helppo luontevasti lähestyä. He ovat paskanjäykkiä kuin kuninkaalliset, eivät päästä koskaan muita oikeasti henkisesti lähelleen, ja muut pitävätkin majesteetillista etäisyyttä heihin. Leijonanaiset vain yksinkertaisesti eivät pysty uskoutumaan tyttöjen kesken juttuihin pikkuhousunsuojista ja nännitulehduksista yms. Ei se ole edes Leijonanaisen arvolle sopivaa ja sitäpaitsi poikienkesken jutut ovat paljon hauskempia... Leijonanaiselle oma intimiteetti on todella tärkeää.

Leijona on kuulemma hyvin sosiaalinen, mutta minä olen kuullut jokaikisen Leijonan sanovan, miten yksinolo on heille elinehto, sitä on pakko saada säännöllisesti riittävä määrä, tai kuihtuu. Ilmeisesti tällä yksinololla on myös jotain tekemistä sen kanssa, että vain silloin Leijona voi olla täysin oma itsensä, saa hengittää vapaasti ja rentoutua. Latautumista seuraelämää varten.

Nuorina tai ikuisen teini-ikäisen asteelle jääneet Leijonanaiset ilmaisevat itseään Madonnan (siis isolla M:llä!!!) tavoin, mutta aiemmin mainittu pidättyvä tyyppi on kyllä yleisempi aikuisilla Leijonilla.

Leijonanaisesta ei saa tekemälläkään mitään tirskuvaa kanaa tai pikku puputyttöä.

Leijonananaiset pukeutuvat tätimäisesti ja epänaisellisen rumasti, vaikka toisaalta haluaisivatkin herättää huomiota, jolloin taas on yliampumisen vaara (Madonna). Kauhukuvani onkin vanha mummeli jolla on violetti tukka, oranssit ylituhritut huulet, reilusti räikeää sinistä luomiväriä, sormukset joka sormessa, joka puhuu härskejä kovalla äänellä ja taputtelee nuoria poikia pyllylle, varma Leijona! Eiköhän se ole jokaisen Leijonan tulevaisuudenkuva, arvokas vanheneminen vierasta.

Leijonanaiset ovat oikeita Miesten Miehiä, joiden ongelma on se, että he haluavat henkisesti vahvan ja miehekkään miehen, mutta niin miehekästä miestä ei ole olemassakaan kuin Leijonanainen. Huolimatta "miehekkyydestään" he eivät mielellään tee miesten töitä (jos nyt naistenkaan, joka Leijonalla pitäisi olla oma palvelija), eivätkä halua ottaa miehenroolia, vaan odottavat että heitä palvotaan kuin Naista. Leijonanaiselle ei suureksi surukseni ole sitä täydellistä unelmakumppania tehtykään, joka vastaisi kaikkiin hänen tarpeisiinsa: Leijonanaiselle pitäisi olla tietynlainen "hevosmies", ei hevostakaan saa tottelemaan pelolla, pakottamisella ja alistamisella, vain pelkästään potkimaan ja vikuroimaan entistä enemmän, sama pätee nimenomaan Leijonanaiseen. Täytyy olla auktoriteettia: rauhallinen, varmaotteinen ja luottamusta herättävä, niin että tämä nainen tuntee turvallisuutta, uskoo että toinen pystyy kyllä kantamaan kaiken vastuun ja maailmantuskat hartioillaan, minun ei aina yksin tarvitse huolehtia kaikesta... Siis Leijonanaisen pitää pystyä KUNNIOITTAMAAN tätä miestä, silloin hänestä tulee lauhkea kuin lammas. (Toki välillä pitää aina testata, onko siitä miehestä vastusta, saako se minut kuriin, vai antaako periksi...) Kaikesta tästä huolimatta miehen täytyy osata juuri oikealla tavalla pitää Leijonanaista "jalustalla", antaa sen olla kuningatar, jota hän suojelee kaikelta pahalta. Tämä on todella hiuksenhienoa työtä, mutta jos kaikki menee nappiin, aukeavat heille kaikki maan ja taivaan ilot! Kuten sanottu, Jumalalle taisi valitettavasti olla ylivoimainen tehtävä luoda tällaista miestä, itse olisi pitänyt sekin tehdä! Paremman puutteessa, Leijonanainen on ihan mukiinmenevä valinta miehelle, joka arvostaa rehtiä, suoraluonteista naista, Leijonanainen on hyvä kaveri!

Leijonanaiset ovat ulkoisesti kuin amatsoneja tai kuulantyöntäjiä, enemmän miehiä kuin naisia sekä henkisesti, että käytökseltään. Surullista, että niin paljon kuin Leijonanaisella olisi tarjottavana suuresta sydämestään, voimaa, valoa, tukea ja lämpöä, uskollista ystävyyttä, suurin osa koko mahtavasta kapasiteetista jää piiloon muodollisuuden kuoren alle. Hän itse ei pysty sitä murtamaan vaikka haluaisikin, hän on oman luonteensa vanki ja kärsii siitä. Vieraisiin luonnollisesti halutaankin pitää etäisyyttä, mutta tarpeeksi läheisissä ja tuttavallisissa suhteissa Leijonanaisesta on mahdollisuus löytyä paljon enemmän...

Urosleijonat ovat sitten "naismaisia" senkin edestä, kuin jotain miespuolisia koketteja, aina kuin teatterilavalla. He pukeutuvat jotenkin omituisen silmiinpistävästi, jos ei heillä ole punaiset housut, niin ainakin ällöttävän värinen kraka täytyy olla. He ovat hyvin aurinkoisia, Leijonamiehen tuntee siitä, että hänen naamansa loistaa ja suu venyy vähän väliä väkisinkin korviin asti, mikä voi kyllä näyttää vähän naurettavalta. He ovat niin innoissaan itsestään tai muuten vain (Jari Sillanpää, Esa Saarinen, Jukka Virtanen, Tarmo Ruubel, Tommi Läntinen). Ei Leijona ole pahuuttaan ylpeä, ylimielinen tai itserakas, vaikka hän pitääkin itsestään, ne ovat vain pikkusieluisten panetteluja. Miksi pitäisi kätkeä kynttilänsä vakan alle, jos kerran on niin ihana, mitä pahaa siinä on..! Älä anna kaiken turhan vouhottamisen hämätä, Leijonilla on AINA hyvä sydän, hänen tunteisiinsa vetoamalla saat hänet mihin tahansa.

Leijonapoika on yleensä sitä "söpöä" tyyppiä, jolla on tukkaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi, (vanhemmiten kylläkin kaljuuntumistaipumus selvä) varsi on yleensä hieman lyhyenläntä, mutta mukavasti yläpäästä kehittynyt, ovat hyvin herttaisia ja helppoja käsitellä, ei tarvitse kuin vähän leuan alta rapsuttaa niin johan kehrää! Mainio valinta naiselle, joka haluaa mukavan mussukan (vähän voi muodon vuoksi joskus äristä, että sinä luulisit, ettei se ihan pelkkä kisumisu ole), eikä välitä siitä ettei mies ole cooli, perinteisellä tavalla miehekäs macho. Kyllä se ihan hommansa silti hoitaa.

Urosleijonat varsinkin ovat mielissään siitä, kun heille antaa pieniä luottamustehtäviä hoidettaviksi (naaraille voi antaa vaativampiakin!) tai kertoo heille huolistaan, he nimittäin tarvitsevat elääkseen tunnetta siitä, että ovat tarvittuja. Pitää vain muistaa kehua sitten riittävästi ja korostaa erityisesti sitä, ettei kukaan muu olisi pystynyt parempaan, siitä he tulevat onnelliseksi ja palkitsevat sinut jatkossakin kiintymyksellään. Siis kuin koiraa kehuisit, taputa henkisesti päälaelle, konkreettisesti vain jos teillä on todella läheiset ja tuttavalliset välit, sillä muuten hän alkaa epäillä että sinä pilailet hänen kustannuksellaan ja sitä Leijona ei kestä, sydämeen sattuu niin! Leijonaa todellakin kannattaa kehua aina riittävästi ja runsaasti, sillä toisin kuin useimmilla muilla merkeillä, se ei ole pahasta eikä nouse Leijonalle hattuun, vaan mitä enemmän kehut, sitä mukavammaksi hän muuttuu, ja sehän taas on vain eduksi kaikille osapuolille! Katkera Leijona ei ole läheskään yhtä sympaattinen tapaus!

Leijonamiehet ovat hyvin tunteellisia, jopa kyynelehtivät liikutuksesta. Leijonanaiset taas eivät mielellään paljasta moista heikkoutta, että heillä olisi ihan inhimillisiä tunteita kuin ihmisillä konsanaan. Oikeasti Leijonilla on tunteita vaikka muille jakaa.

Leijona todellakin on erittäin kiltti ja hyväntahtoinen ja hyväsydäminen, VAIKKEI olekaan hiljainen ja vaatimaton ja vaikka saattaakin mielellään LEIKKIÄ olevansa ylpeä ja ylimielinen! (se on vain hämäystä, Leijonilla on dramatiikan taju veressä) Poikkeuksena tietenkin ihmiset joista hän ei pidä, Leijonan hyviin puoliin kuuluu myös se, että hän on suora ja se näkyy. Leijonat ovat hyvin ehdottomia, tarkoittaen sitä, etteivät suostu teeskentelemään jotain muuta kuin mitä ajattelevat.

Ylpeys, joka aina muistetaan mainita Leijonan yhteydessä, ei sekään tarkoita samaa asiaa kuin muilla "tavallisilla kuolevaisilla". Ei Leijonan ylpeys ole sitä, että katsotaan toisia pitkin nenänvartta, vaikka Leijona pitääkin itseään arvossa. Leijonan ylpeys on sitä ehdottomuutta, että "minä en sentään kaikkeen alennu", "jos minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen, niin minä en tarvitse sellaisia ihmisiä". Kaikki on kerrasta poikki, jos Leijona on niin päättänyt, sitä ei saa enää lepytettyä millään, se on sitä ylpeyttä. Leijonat ovat myöskin kovia valittamaan kaikkia pikkuvaivojaan niinkuin olisi kuolema ihan lähellä, koska myötätunto helpottaa selvästi, mutta sitten jos Leijonalla on tosi kysymyksessa ja oikea hätä, hän ei varmasti saa suutaan auki pyytääkseen apua, sekin on sitä Leijonan ylpeyttä.

Leijonan hermot eivät ole hänen vahvin kohtansa, ne yleensä eivät pidä!

Leijonat korottavat helposti ääntään, he ovat näyttämisenhaluisia, hyväntahtoisia mahtailijoita. He komentelevat ja karjuvat herkästi, mutta se ei ole vaarallista (eivät he itse sitä edes muista muutaman sekunnin kuluttua, miksi ihmeessä siis sinäkään!). He vain purkavat paineitaan, sillä onhan niin rankkaa olla Leijona, kun on aina tehtävä vaikutus muihin...

Leijonat kyllä aina tietävät mistä ovat tulossa, minne menossa ja mitä haluavat, eivät vain välttämättä sitä miten sen saa.

Leijonat kuolevat useimmiten lähempänä 60 kuin 70 vuotiaina, kerralla sydänkohtaukseen tai muuhun äkilliseen, kuin napista painamalla."

http://www.kolumbus.fi/rauno.kurvinen/astrologia/merkit/leijona.html