Itselläni oli elokuussa Eckeröön ja Maarianhaminan välisellä selällä todella lähellä. Aivan onnettomasti mustilla lipuilla merkittyä huomattavan suuri pintaverkkosysteemi oli päiväsaikaan >10 m/s kelissä lähes mahdotonta havaita. Onneksi vaimo havaitsi kuitenkin. Tuttavani juuttui samanlaiseen verkkoon Maarianhaminan eteläpuolella.Aurinkoa vasten mustat merkkiliput eivät olleet näkyneet ollenkaan. Purjevene jäi verkkoon kiinni ensin kölistä ja sitten vetolaitteestaan. Perä jäi tuuleen päin ja aallot alkoivat lyödä koko avotilan yli. Luukut kiinni vene pysyi kuitenkin pinnalla. Parin tunnin päästä paikalle hälytetyt meripelastajat ja kalastaja saivat veneen ja kastuneet purjehtijat irrotettua. Samanlaisissa tilanteessa on tietääkseni moottoriveneitä uponnut. Ruotsin puolella ulkomerellä olen nähnyt merkeissä stroboja jotka oli helppo havaita myös päiväsaikaankin - Suomen puolella vastaavia en minä ole havainnut.
Onko kukaan ajanut koskaan
ajo/pintaverkkoon
274377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
puoshaka käyttöön silloin, kerrotaan
Nykyaikainen bulbilla varustettu purkkari jää varmaan aika helposti kiinni. Vanha kunnon moottoriton (ja siten vetolaitteeton) viistokölinen paatti jatkanee matkaa aika helposti.
Vakavammin ottaen, kyllä tuollaisten ansojen virittely pitäisi kieltää lailla! Päivälläkin kovassa kelissä havaitseminen on vaikeaa ja yöllä valotonta verkkoa ei ole edes mahdollista nähdä.
merkit päiväaikaan ihan hyvin näkyy kun vaan pitää kunnon tähystystä jonka lakikin vaatii,ja yöaikaan ne näkyy tutkassa tosi hyvin koska ovat merkitty tutkaheijastimilla,ja merelle taas pitää olla kunnon varusteet eli tutka ym.vermeet.
Huom.Lain mukaan ei alus saa mennä 50 metriä lähemmäs lain mukaan merkittyjä pyydyksiä.
Ajatelkaas että ne verkot on siellä jonkun elannon hankkimista varten ja huviveneily on vaan huviveneilyä.
Harvoin näkee tutkaheijastimia verkonmerkeissä.
Verkot saattavat olla jonkun elannon hankkimista varten (eivät kaikki, harrastajakalastajiakin on aika paljon), mutta sen ei mielestäni pitäisi olla peruste toisten turvallisuuden vaarantamiselle. Kalastaa voi ilman pintaverkkojakin. Tavallisista uppoverkoistahan ei ole mitään haittaa merenkululle. Ei tieliikennettäkään saa rajoituksetta vaarantaa elinkeinon nimissä.
Pintaverkot siellä Eckerön ja Maarianhaminan välillä on ammattikalastajien ja aina merkitty myös tutkaheijastimilla,eikä siinä mitään vaaranneta,kun ne huvijollailijat vaan muistavat suorittaa sen lain vaatiman tähystyksen.
Uppoverkoilla ei saa esim.Lohta,vaan se vaatii pintaverkot,kuten myös siian kalastus.
Entäpä jos rupeaisit ammuskelemaan hirviä kehä III:selle, ja laittaisit vaan mustan varoituskolmion parin metrin päähän? Sitten valittelisit, että kun nuo huviautoilijat vaarantavat elannonhankintasi ajamalla kuolleiden hirvien päälle.
Siellä ei ole vene eikä laivaliikennettä.
2004 kierreltiin gotlantin pohjoispuolella tuntitolkulla näitä ajoverkkoja. ota siitä sitten selvää, missä verkot on, kun samanlaisia lippuja on jokapaikassa.
On tullut ajettua erilaisiin pintaverkkoihin monia kertoja, useimmiten pimeässä. Päiväsaikaan ovat lipuilla merkitsemättömät verkot päässeet yllättämään. Joskus ollaan jouduttu koukkimaan selkäsiima ylös, katkaisemaan puukolla ja lopuksi ollaan sidottu katkaisukohta verkosta vapauduttua. Sukeltaa ei ole tarvinnut.
Hankalimpia pintaverkkoja ovat olleet Muhun salmen ja Riianlahden pitkät kapulaverkot, koska niiden kellukkeina oli tummuneet lankunkappaleet eikä merkkilippuja ollut lainkaan. Kapulaverkot voivat olla varsin pitkiä, näyttivät puolen - yhden mailin mittaisilta. Ehkä oli monia verkkoja peräkkäin. Paikallisten virolaisten kalastajien mukaan niiden yli sai vapaasti ajaa, "verkot kyllä kestävät" (selkäsiima vaijeria??). Nykyiselle pitkäköliselle veneelleni kapulaverkkojen ylipurjehtiminen ei ole ollut ongelma. Onneksi paatissani ei ole edes kiinteälapaista potkuria, johon verkko takertuisi helpommin kuin kääntyvälapaiseen.
Kannattaa tähyillä kuitenkin tarkkaan, kun sielläpäin purjehtii.
Ruotsissa Hanön lahdella oli taas menneenäkin kesänä aika runsaasti erilaisia pyydyksiä niinkuin ennenkin. En tiedä oliko nyt joukossa pintaverkkoja, koska yöllä pystyin havaitsemaan ainoastaan pyydysten tutkaheijastimet tutkalla. Minkäänlaisia valoja ei pyydyksissä ollut.
kun viime heinäkuussa lähdetiin Ekeröstä myötä tuulessa tulemaan kohti Maarianhaminaa niin vähällä oli ettei tullut seilattua verkkoon. (edellä kaukana meni purjevene ja ihmettelin sen suunnan muutosta. No se oli varmaan kanssa havannut ne helventin verkot viime tinkassa) Ihmettelin jälkeenpäin mitä olisi tapahtunut jos tuohon verkkoon olisi ajanut. Verkkoa näytti riittävän länteen päin vaikka kuinka pitkälle.
Taisi olla sama verkko, jonhon olin purjehtia heinäkuun lopussa kovassa sivuvastaisessa. Mutta huomasin verkon viime tingassa.
Itse tulin Eckeröstä koneella ajaen elokuun alussa ja ensin näin mainitussa kohdassa punaisen pienen poijun, sitten toisen ja kolmannen, jolloin heräsi epäilys. Sitten vasta näin ne mustat liput ja kiersin ulompaa ko. hässäkän ja kummastelin sijoituspaikkaa.
Luulisi paikallistenkin tietävän kuinka vilkas veneliikenne tuossa kohtaa on lomasesonkina vaikka siinä ei mitään virallista väylää olekaan. Ikäväähän se heillekin on korjata rikkoontuneita verkkoja.
Tuntuu jotenkin, että Suomen puolella verkot on merkitty enemmän sen verkon laskijaa, kuin mahd. veneilijoitä silmälläpitäen. Olen nähnyt jopa valkoisia ja vihreitä verkonmerkkejä Pääkaupunkiseudun lähellä. Niin ja Etelä-rannikolla ei verkoissa ole yleensä edes mustia merkkilippuja. Kerran ajettiin verkkoon porkkalan lähettyvillä, mutta onneksi ei mennyt potkuriin (mieletön mäihä). Sitten vaan leikkureilla ylänaru poikki ja menoksi. Verkko oli vieläpä miltei keskellä väylää, eli ei ollut verkkojen laskijalla varmaankaan mitään asiaa valittaa. Todennäköisesti jostain rantamökistä lähtenyt busterilla verkkoa laskemahan.
Muistaisivat vaan kalastajat, että ne merkit siellä verkon päissä ja keskellä eivät ole pelkästään sitä varten, että kalastaja löytäisi verkkonsa!!!
verkkoihin ajettu. Muutama vuosi sitten oltiin Bornholmin koillispuolella sgegistä kiinni pintaverkossa. Puukolla siitä irti päästiin, (sorry vain kalastaja). Nythän on sitten kielletty ajoverkoilla kalastus itämerellä ja se tekee purjehtimisen helpommaksi. Lohisiimojahan siellä on edelleen ja niissähän on noin parinsadan metrin välein lippusaloissa tutkaheijastimet. Ne näkyvät tutkassa hyvällä kelillä hyvinkin mutta jo kympin tuulessa on jo tosi vaikea havaita altovälkkeen vuoksi.No siihen siimaan kun purkkarilla suhauttaa niin poikkihan se lopulta menee. Ongelma on ehkä moottoriveneellä joka voi siiman potkuriinsa saaneena kerätä sitä melkosen kerän potkuriin ja sit kone stoppaa. Hanönlahdella kuin eteläruotsissa ja tanskassakin valtaosa verkoista on syvällä joten eivät haittaa veneilyä kunhan ei aja koneella aivan verkkomerkin päältä ja saa narua propelliin..
Nämä nykyveneilijät,itse olen liikkunut vesillä 40 vuotta säännöllisesti eikä koskaan ole ollut lähelläkään verkkoon joutumisesta missään kelissä,kylläkin joskus on joutunut kiertämään ajoverkkoja melkoisenkin matkan ennenkuin on aukko löytynyt,mutta minä olenkin aina hoitanut tähystyksen kunnolla enkä vain seurustellut gastien kanssa punkkua siemaillen.
tietenkin missä liikkuu ja milloin. Avomerellä navakassa tuulessa ja kohtalaisessakin aallokossa on pyydyksien havaitseminen vaikeaa ja pimeässä ilman tutkaa mahdotonta. Tutkahan ei ole pakollinen varuste avomerellä. Muistaakseni kalastuslaissa on myös maininta pyydyksien merkinnästä valoilla pimeän aikana. Pitänee paikkansa ainakin pinnassa olevissa pyydyksissä. Vastauksen antanee joku kalastusasioista tietävä. Toki merellä on meille kaikille kyllä tilaa kunhan pelisäännöt ovat selvät.
Löytyy verkkoja kun ajoverkkokalastus on loppunut ja pohjaan ankkuroidut verkot läytyvät rantojen tuntumasta.
Kun ajelee 10 mailia rannasta niin ei kyllä törmää verkkoihin.
Pyydyksien valoilla merkitsemistä ei vaadita kuin hyvin harvoissa tapauksissa.
osittain oikeassa. Yksi riesa avomerellä on ajelehtimaan päässeet verkot tai niiden osat. Verkon kappaleita ja erilaisia kalanpyydysten kelluvia köysiä voi saada potkuriin vaikka keskellä Itämerta. Niitä tuntuu olevan myös Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa, jossa verkkojen materiaali on omien havaintojeni mukaan tukevampaa (ja hankalammin potkurista irroitettavaa) kuin täällä.
En yhtään ihmettele niitä purjehtijoita, jotka ovat asentaneet potkuriinsa köysileikkurin.
Kovin vähissä ovat nuo ajelehtivat verkot ja niiden osat,en ole vielä koskaan 40 vuotisen purjehdusurani aikana törmännyt moiseen ilmiöön.
Pitkäkölimiehet ja muut CA purjehtijat osuvat niihin joka päivä omien puheidensa mukaan. Sitten 4-8 m aallokossa keskellä yötä käyvät suketamalla irroittamassa potkuriin tarttuneet verkot ja muut pyydykset.
pitkäköliset vaan liukuvat verkon yli. ei tarvitse irrotella mitään
hetki sitten kehuitte sukeltavanne verkon irti potkurista...
minä olen sukeltanut irroittamaan verkkoja eväkölisestä veneestäni. Mitä ihmettelemistä siinä on? Miten itse irroitat köyden tai verkon, joka on kiertynyt akselin ympäri? Sinnehän akseliinhan se tahtoo kiertyä, jos kone sattuu olemaan käynnissä - eikä yleensä irtoa ilman puukkoa.
Pitkäkölisessä ei ole ollut samaa ongelmaa. Toisekseen pitkäkölisen potkuriin sukeltaminen on todella helppoa, koska sukellusmatka kölin takareunaan on lyhyt verrattuna leveäperäisen rungon alla olevaan potkuriin (olen sukeltamalla kaapinut näkit potkurista lukuisia kertoja - ei se köyden irroittaminen vaadi yhtään enempää ponnisteluita). Snorkkeli lasit kannattaa pitää mukana!
Kummaa kinastelua! Jos joku ei 40 vuoden aikana kertaakaan ole saanut köyttä tai verkkoa veneensä vedenalaisiin ulokkeisiin, johtuu se vähäisestä purjehtimesta ja poikkeuksellisen hyvästä tuurista. Ehkä kotirantojen tuntumassa liikkujat eivät todellakaan tunne ongelmaa?
Suomessa Kalatalouden Keskusliitto kehottaa verkkokalastajia merkitsemään verkkonsa kunnon merkkilipulla. Veneilijät ja uistelijat tarttuvat uistimineen helposti huonosti merkittyihin verkkoihin. Seurauksena on menetettyjä uistimia, revenneitä verkkoja ja paljon turhaa porua. Joskus huono merkintä aiheuttaa vakavaa henkilövahinkojen vaaraa.
Kalastussäädökset puhuvat eri yhteyksissä pyydyksen "selvästä merkistä". Kalastusasetuksen mukaan selvänä merkkinä pidetään vähintään puolitoista metriä veden pinnasta nousevaan salkoon kiinnitettyä neliömuotoista vähintään 30 senttimetriä korkeaa ja leveää lippua. Lipun käyttäminen ei kuitenkaan ole aina pakollista.
Pakolliseksi lipun käyttö on määritelty pinta- tai pinnan läheisyyteen ulottuvissa ankkuroiduissa pyydyksissä. Ankkuroidussa pintapyydyksessä lippu laitetaan aavan veden puolelle. Lähempänä rantaa oleva pää saa olla liputta. Rannan puoleisen pään merkintä lisää pyydyksen sijainnin hahmotettavuutta, varsinkin kun molemmat liput ovat samannäköisiä. Ajosiima ja -verkko on merkittävä molemmista päistään kaksoislipulla ja jos tarve vaatii, niiden väliin on laitettava tavallisia lippuja helpottamaan pyydyksen suunnan havaitsemista.
Onnettomuustapauksen yhteydessä, kun pyydykseen on törmätty ja siitä on tullut veneilijälle vahinkoja, on todennäköistä, että huonosti merkityn pintapyydyksen asettajasta tulee helposti rytäkän maksumies, korostetaan Kalatalouden Keskusliitosta. Asia muuttunee muuksi vain silloin, jos on selvää näyttöä tahallisuudesta, ruorijuoppoudesta, liian suuresta tilannenopeudesta tai vastaavan tasoisesta muusta syystä.
... en tiedä päteekö Ahvenanmaalla.
miten tilanteessa pitää toimia. Kova merenkäynti ja vene kiinni verkossa perä tuuleen päin, aallot lyövät avotilan yli ja verkko paina perää mainingissa veden alle. Uiminen puukon kanssa jääkylmässä vedessä, pimentyvässä illassa, kovassa mainingissa verkon seassa ei vaikuta järkevältä vaihtoehdolta. Verkkoa voi varmaan yrittää irrottaa esim. spinnupuomilla koska ainakaan minun veneeni puoshaalla ei ylety lähellekkään vetolaitetta. Vaarana on että spinnupuomikin menetetään sähläyksen yhteydessä ja lopulta ainoa keino on hälyttää apua. Aina voi odotella kalastajaa, joka ei ehkä kuitenkaan merenkäynnin voimakkuuden vuoksi lähde pariin päivään pyydyksilleen. Aiemmin mainitsemallani tuttavallani oli 30 vuotta purjehdusta takana ennenkuin tuli ensimmäisen kerran pyydystetyksi veneineen pintaverkkoon. Tässä tapuksessa kenttää löytyi ja apu hälytettiin kännykällä. Pelastushenkilöstö oli ilmeisesti paikan perusteella osannut hälyttää paikalle myös kalastajan joka oli näytellyt vihaisen näköisenä silmiään - verkon havaitseminen laskevaa aurinoa vasten oli kuitenkin ollut kuulemma täysin mahdotonta vaikka sitloorassa istui kolme henkilöä tähystämässä.
Jeesusteipillä terävä (!) puukko kiinni puoshaan päähän.
Tuolla konstilla saa rapsittua ittensä irti, tietysti on pahempi juttu jos pyydys tai sen köydet ovat kiertyneet vetolaitteen tai potkuriakselin ympärille. Onneksi purjeveneessä on purjeet, joten sukellushommiin niiden perkaamiseksi voi ryhtyä vasta kun on purjehtinut suojaiseen satamaan tai ankkuripaikkaan.
Hyvissä olosuhteissa tietty kannattaa käyttää aikaa sekä järkeä ja yrittää irroittautua niin että ei aiheuta tarpeetonta vahinkoa pyydykselle eikä etenkään veneelle.
kun Suomessa on ajoverkoilla kalastettu Lohta ja Lohen ajoverkkokalastus Itämerellä on päättynyt EU:n päätöksellä vuonna 2007..., tarkoitus suojella Pyöriästä.