Pelkkiä naisia

että naiset haikailevat miesten perään ja miehet vähät välittää. Täälläkin on monta samalla nimimerkillä kirjoittavaa naista, jotka aina vain ikävöivät sitä yhtä. Mistä sen tietää, jospa heidän kaipauksensa kohteet porskuttavat vaan eteenpäin ja onnettomat naiset ruikuttavat rannalla?

Johtuukohan välinpitämättömyys kotikasvatuksesta vai suomalaisesta tunnevammaisuudesta?

Tuntuu vaan, kirjoitti:

että naiset haikailevat miesten perään ja miehet vähät välittää. Täälläkin on monta samalla nimimerkillä kirjoittavaa naista, jotka aina vain ikävöivät sitä yhtä. Mistä sen tietää, jospa heidän kaipauksensa kohteet porskuttavat vaan eteenpäin ja onnettomat naiset ruikuttavat rannalla?

Johtuukohan välinpitämättömyys kotikasvatuksesta vai suomalaisesta tunnevammaisuudesta?

perään ruikuttavat naiset?
Äiti tolkutti, ettei kaikille naisille tule antautua,
kunhan kopasen parhaimpia päältä.

Tuntuu vaan, kirjoitti:

että naiset haikailevat miesten perään ja miehet vähät välittää. Täälläkin on monta samalla nimimerkillä kirjoittavaa naista, jotka aina vain ikävöivät sitä yhtä. Mistä sen tietää, jospa heidän kaipauksensa kohteet porskuttavat vaan eteenpäin ja onnettomat naiset ruikuttavat rannalla?

Johtuukohan välinpitämättömyys kotikasvatuksesta vai suomalaisesta tunnevammaisuudesta?

Vai sukupuolten erosta? Naiset noin karkeasti yleistettynä ovat kirjallisesti lahjakkaampia kuin miehet. Naiset työstävät tunteitaan enemmän puhumisen ja kirjoittamisen kautta kuin miehet. Miehet työstävät tekemällä töitä, juomalla pään täyteen tai pahimmassa tapauksessa roikkumalla lopulta narun jatkona. Yleistyksen yleistyksenä tämä.

Ei kai se, että miehet eivät täällä juurikaan kirjoittele tarkoita, että he olisivat välinpitämättömiä tai tunnekylmiä. Ehkä he eivät vain halua tai kykene työstämään tunteitaan tällä tavalla.

Toiset toipuvat ikävästä, särkyneestä sydämestä ja murtuneista haaveista eri tavoin ja eri tahtiin. Toinen ikävöi kuukauden, toinen vuoden. Ei se aika kerro kuinka suuri ikävä ja suru on ollut. Elämä jatkuu kuitenkin ja niin pitääkin. Onko parempi jäädä kiinni lopuksi elämää menetettyyn kuin yrittää jatkaa matkaa eteenpäin (vaikka sitten kirvelevin mielin)?

nainen minäkin kirjoitti:

Vai sukupuolten erosta? Naiset noin karkeasti yleistettynä ovat kirjallisesti lahjakkaampia kuin miehet. Naiset työstävät tunteitaan enemmän puhumisen ja kirjoittamisen kautta kuin miehet. Miehet työstävät tekemällä töitä, juomalla pään täyteen tai pahimmassa tapauksessa roikkumalla lopulta narun jatkona. Yleistyksen yleistyksenä tämä.

Ei kai se, että miehet eivät täällä juurikaan kirjoittele tarkoita, että he olisivat välinpitämättömiä tai tunnekylmiä. Ehkä he eivät vain halua tai kykene työstämään tunteitaan tällä tavalla.

Toiset toipuvat ikävästä, särkyneestä sydämestä ja murtuneista haaveista eri tavoin ja eri tahtiin. Toinen ikävöi kuukauden, toinen vuoden. Ei se aika kerro kuinka suuri ikävä ja suru on ollut. Elämä jatkuu kuitenkin ja niin pitääkin. Onko parempi jäädä kiinni lopuksi elämää menetettyyn kuin yrittää jatkaa matkaa eteenpäin (vaikka sitten kirvelevin mielin)?

Niin se taitaapi olla. Kai se täytyy itsekin ottaa niskasta kiinni ja jatkaa matkaa.