Lapsena/nuorena käsien viiltely...

Hei,olen 28 suht nätti nainen mutta olin pahoin koulukiusattu yläastella ja minulla ei ollut yhtään ystävää.En jaksanut sitä tuskaa .Kenellekään ei voinut puhua,koska se olisi ollut suuri häpeä ja rupesin viiltelemään käsiäni veitsellä, niin että niihin tuli syvät ja leveät arvet,sitten alkoi bulimia jota kesti muutama vuosi ja muu itsekidutus,kuulovaurio.

Vaikka olenkin jo kohta 30v, julmat muistot elävät noista ajoista aina,ja arvet käsissäsi muistuttavat noista hetkistä joka päivä.Ne näkyvät selvästi,olen yrittänyt käyttää peitevoiteita,mutta tuntuu että ne eivät oikein tahdo pysyä/näyttää luonnoliselta niinkuin terve iho.Tämä peittely ja salailu on aiheuttanut minulle jännitystä ja masennusta josta en koskaan pääse eroon.Teen ulkoilma työtä yleensä kesä/syksy ja kesällä tämä on inhottavaa kun joudun pitämään pitkähihaista. ja silloin pääsee itku.Työkaverit saattaisivat pitää minua 'jonain hulluna' jos saisivat tietää.Pelkään jo työyhteisöä.Olen käynyt muutaman vuoden psykologilla mutta se on jo loppunut,sain sieltä kyllä tarvittavan keskusteluavun.Tuntuu että elintoimintoni alkavat heikentyä vuosi vuodelta(siis alan olla loppu) .


Mutta palatakseni tuohon viiltelyyn,onko kukaan kokenut samaa kuin minä ja onko vinkkejä miten noita arpia sais peitettyä?
4547
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

apua löytyy

Äänestä

Hei!

Kasvata itsetuntoasi ja-luottamustasi. Yritä elää arpiesi kanssa, eihän niille mitään voi. Älä välitä muiden ajatuksistasi ja jatka ihmeessä käyntejä psykologille. Et ole hullu, olet elänyt vaikeassa kriisissä ja ollut epätoivoinen. Täytyy olla sydämetön ja julma, joka niin ajattelee. Ja yksisilmäinen ihminen, joka narisee pienistä, kun ei tiedä surusta ja tuskasta mitään. Ole rohkeasti oma ihana itsesi, hae läheisistäsi tukea. t. kohtalotoverisi

Äänestä

Itse viiltelin ahkerasti 15-18 vuotiaana, tikkejä kertyi satoja, ja tavasta oli TODELLA vaikea vieroittautua - muutama "retkahdus" on myöhemmälläkin iällä tapahtunut. (Olen kolmekymppinen nykyään.) Kädet ovat karsean näköiset ranteista olkapäihin asti (ja on sitä muuallakin :-(. Ja tosiaan, hullun leiman saa helposti otsaansa. Tuntuu että toisten ihmisten satuttamista pidetään normaalimpana kuin itsensä satuttamista.
Itse olen sellaisessa työssä, missä ei voi harkitakaan käsien paljastamista, joten kesät hikoilen pitkähihaisissa. Eikä uimaankaan kehtaa, no, jossain kaukaisella luodolla voisi pulahtaa kun ei kukaan näe. Juu, ja voiteet eivät auta, eikä plastiikkakirurgiaan ole varaa, piste.
Ainut minkä pystyn tekemään, on käyttää paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja tarvittaessa rahaa mahdollisimman ohuisiin, vilpoisiin ja hengittäviin pitkähihaisiin kesäpaitoihin. Mulla on kaveri, jonka toinen käsi on aikanaan pahasti palanut, hänen kanssaan yhdessä metsästämme kesävaatteita.
Muutoin olen päässyt asian yli ja häpeäntunteista eroon, en vain jaksa vastailla ihmisten kysymyksiin (tai kysyviin tuijotuksiin).

Äänestä
  • Lohduttavaa kuulla,(jos näin voisi sanoa) että löytyy muitakin kohtalotovereita.Olen muutaman kerran käynyt plastikkakirurgilla näyttämässä ja kerran tehtiin/kokeiltiin sitten tämmöistä kemiallista vaalennusta/kuorintaa mutta loppujen lopuksi ero ei ole kovinkaan suuri,siis eivät tuottaneet tulosta.Arvet vaan loistavat entistä valkoisempina iän myötä.Laaserillla ei pystytä kuulemma viiltoarpia korjaamaan,ainoastaan kaikki muut arvet kylläkin.Ja tosiaan kesälläkin hikoilen pitkähihaisella.olen myös kierrellyt liikkeitä,joissa ohuita pitkähihaisia.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


päivä kerrallaan... kirjoitti:

Hei,olen 28 suht nätti nainen mutta olin pahoin koulukiusattu yläastella ja minulla ei ollut yhtään ystävää.En jaksanut sitä tuskaa .Kenellekään ei voinut puhua,koska se olisi ollut suuri häpeä ja rupesin viiltelemään käsiäni veitsellä, niin että niihin tuli syvät ja leveät arvet,sitten alkoi bulimia jota kesti muutama vuosi ja muu itsekidutus,kuulovaurio.

Vaikka olenkin jo kohta 30v, julmat muistot elävät noista ajoista aina,ja arvet käsissäsi muistuttavat noista hetkistä joka päivä.Ne näkyvät selvästi,olen yrittänyt käyttää peitevoiteita,mutta tuntuu että ne eivät oikein tahdo pysyä/näyttää luonnoliselta niinkuin terve iho.Tämä peittely ja salailu on aiheuttanut minulle jännitystä ja masennusta josta en koskaan pääse eroon.Teen ulkoilma työtä yleensä kesä/syksy ja kesällä tämä on inhottavaa kun joudun pitämään pitkähihaista. ja silloin pääsee itku.Työkaverit saattaisivat pitää minua 'jonain hulluna' jos saisivat tietää.Pelkään jo työyhteisöä.Olen käynyt muutaman vuoden psykologilla mutta se on jo loppunut,sain sieltä kyllä tarvittavan keskusteluavun.Tuntuu että elintoimintoni alkavat heikentyä vuosi vuodelta(siis alan olla loppu) .


Mutta palatakseni tuohon viiltelyyn,onko kukaan kokenut samaa kuin minä ja onko vinkkejä miten noita arpia sais peitettyä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu