Koitanpa kertoa hieman yksinäisyydestä.
Yksinäisyys on minulle rakkaudettomuutta.
Yksinäisyyttä voi lievittää erilaisin keinoin; sosiaaliset suhteet, harrastukset, päihteet, (mikä vain).
Yksinäisyyttä voi siis peitellä monella tapaa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että sydämestäni puuttuu henkilö, kutsuttakoon häntä sielunkumppaniksi. Ihminen on vain ulkokuorensa ilman rakkautta... Se on karu todellisuus, joka minun on vain myönnettävä.
Ratkaisu? Löytää kumppani rinnalleni. Niin yksinkertaista, mutta samalla niin vaikeaa käytännössä.
Terv. Nuori eksistentialinen filosofi sielu syksyn pimeiltä kaduilta...
Yksinäisyys on minulle rakkaudettomuutta.
Yksinäisyyttä voi lievittää erilaisin keinoin; sosiaaliset suhteet, harrastukset, päihteet, (mikä vain).
Yksinäisyyttä voi siis peitellä monella tapaa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että sydämestäni puuttuu henkilö, kutsuttakoon häntä sielunkumppaniksi. Ihminen on vain ulkokuorensa ilman rakkautta... Se on karu todellisuus, joka minun on vain myönnettävä.
Ratkaisu? Löytää kumppani rinnalleni. Niin yksinkertaista, mutta samalla niin vaikeaa käytännössä.
Terv. Nuori eksistentialinen filosofi sielu syksyn pimeiltä kaduilta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
ooks jo saanu pimppaa?
Kiipeä apina takaisin puuhusi ja kampaa naama niin saat banaanin.
Olipa koskettavasti kirjoitettu.Olisi voinut olla omaa tekstiäni.Edellinen tosin jonkun idiootin manipulaatiota, niitähän täällä riittää.
Olen herkkä persoona, joka miettii ja pohtii paljon asioita, tunteita, monia tekijöitä. Ymmärtänyt sen, että parempi olla yksin, kuin ihmisten seurassa jotka kokee eri arvojen edustajiksi. Kauhistuttaa kylmyys, kovat arvot ja ihmisten pinnallisuus, muovinen kuori.
Huomannut olen myös sielunkumppanin löytämisen monimutkaisuuden. Kun eri ihmisten kanssa voi kohdata monella tasolla, ja silti se olennaisin jäädä uupumaan.
Vaikka kuinka olisi ihmisiä ympärillä, ei se ole minkäänasteinen tae yksinäisyyden poistamiseen. Ja sama pätee toisinpäin."Yksin" voi olla jopa vähemmän yksinäinen.
Olen kanssasi samaa mieltä. Vaikka ihmisten kanssa tulisi höpistyä päivittäin, niin kosketus toiseen ihmiseen jää kuitenkin melko pinnalliseksi kaikenlaisten suojamuurien takia.
Juuri sekin, että ryhmässä ihminen voi tuntea itsensä vielä yksinäisemmiksi, kuin noh...yksin ollessaan. Seurassa ollessa huomaa vain kuinka ulkopuolinen todella on.
Jokaisella ihmisellä on kuitenkin varmasti halu päästä yhteyteen toisen ihmisen kanssa mahdollisimman läheisellä tavalla. Se edellyttää täydellistä avoimuutta, tabuttomuutta, oman persoonallisuuden mitätöimistä...