verrattuna nykyään uskonkappaleen tapaan toistettuun pysyvän talouskasvun tavoitteeseen? Elikkä millä tavalla kannattavuuteen tähtäävät talouden pelisäännöt (pelitavat) muuttuvat kun jatkuva talouskasvu muuttuu jatkuvaksi talouslaskuksi?
Tällaista tilannettahan Rooman klubin raportti 'Kasvun rajat' http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvun_Rajat ennustaa jo vuodesta 2015 alkaen. Kaiken lisäksi teollisuustuotannon lasku lakipisteen jälkeen on selvästi jyrkempää kuin oli sen nousu ennen lakipistettä. Lasku myös jatkuisi hitaasti loiventuen ainakin vuoteen 2100 asti.
Muuttuuko esimerkiksi sana 'kulutus' kirosanaksi? :)
Tällaista tilannettahan Rooman klubin raportti 'Kasvun rajat' http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvun_Rajat ennustaa jo vuodesta 2015 alkaen. Kaiken lisäksi teollisuustuotannon lasku lakipisteen jälkeen on selvästi jyrkempää kuin oli sen nousu ennen lakipistettä. Lasku myös jatkuisi hitaasti loiventuen ainakin vuoteen 2100 asti.
Muuttuuko esimerkiksi sana 'kulutus' kirosanaksi? :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
esim. kännyköiden vaihto puolivuosittain vain muotioikkujen takia, siinä ei ole kertakaikkiaan vähäisintäkään järkeä, se on pelkkää kerskakulutusta.
Kulutuksen pitäisi perustua esineiden käyttöarvoon, ei siinä mitään jos kännykkä on uusittava entisen hajottua tai jos tulee uusia ominaisuuksia jotka ovat käyttäjälle tarpeellisia.
Jatkuva talouskasvu ei kuulosta siltä että se voisi jatkua loputtomiin mutta osahan selittyy sillä että kappalemäärä ei välttämättä kasva vaan hinnat nousevat jolloin voitto, verotulot, jne. kasvaa. Valitettavasti tämä kasvattaa myös sijoittaja/omistajaluokan ahneutta, vaaditaan yhä lisää ja lisää koko ajan ja se on tuhon tie. Ahneudesta pitäisi tehdä rikos kuten muustakin primitiivisestä käytöksestä on tehty, kuten esim. raiskauksesta.
Kännyköiden puolivuosittainen vaihtaminen on ilman muuta järkevää ja se palvelee niitä kuluttajia, joilla on suurin piirtein jo kaikkea muuta.
Eivätkä ne resurssit hukkaan mene: käytetyn kännykän voi myydä tai lahjoittaa köyhemmälle ihmiselle, jonka tarveprioriteeteissa kännykän tarve on suurempi kuin statuksen.
Tausta-ajatuksesi on nimittäin ilmiselvä: statuksen hankkiminen on mielestäsi pahaa. Valitettavasti kyseistä tarvetta tai viettiä ei voi kitkeä ihmisestä. Se on vähintään dna:ssa, ellei syvemmällä.
> Kännyköiden puolivuosittainen vaihtaminen on ilman muuta järkevää ja se palvelee niitä kuluttajia, joilla on suurin piirtein jo kaikkea muuta.
Hmm..
> Eivätkä ne resurssit hukkaan mene: käytetyn kännykän voi myydä tai lahjoittaa köyhemmälle ihmiselle, jonka tarveprioriteeteissa kännykän tarve on suurempi kuin statuksen.
Eikös se kannattaisi lahjoittaa vaikka etiopialaisille pakolaisille hätäapuleireissään? Voisivat soitella kuulumisia omaisilleen kun leireissä ei juuri muutakaan tekemistä ole.
> Tausta-ajatuksesi on nimittäin ilmiselvä: statuksen hankkiminen on mielestäsi pahaa. Valitettavasti kyseistä tarvetta tai viettiä ei voi kitkeä ihmisestä. Se on vähintään dna:ssa, ellei syvemmällä.
Paha juttu. Tuollaiset vietit pitäisi saada kitkettyä pois ennenkuin maailmantalous alkaa kutistua, sillä sen jälkeen vietin viemä joutuu köyhien silmätikuksi ja on pakotettu asumaan kalliissa panssaroidussa bunkkerissa. Tästä on jo esimerkkejä Kaliforniassa.