Tuolla kyseltiin mistä rakkauden tunnistaa mikä varmasti on vaikeaa joskus mutta entäs ihastumisen?
Minkälainen olo on teillä ja miten pitkään tuon tunteen tulisi jatkua että kutsut sitä ihastumiseksi?
Itse mietin erästä naista joka on saanut aikaan minussa jonkin omituisen reaktion viime aikoina mutta ei kai se ihastumista ole?
Ehkä se on vain harmiton typerä ajatus?
Sehän on vaan tuttava jota minä en edes tiedä milloin näen seuraavan kerran.
Kun ihastumisen tunnistaa niin mitä sille pitäisi sitten tehdä? Ruokkia lisää vai yrittää päästä eroon vai heti lyödä kaikki peliin?
Minkälainen olo on teillä ja miten pitkään tuon tunteen tulisi jatkua että kutsut sitä ihastumiseksi?
Itse mietin erästä naista joka on saanut aikaan minussa jonkin omituisen reaktion viime aikoina mutta ei kai se ihastumista ole?
Ehkä se on vain harmiton typerä ajatus?
Sehän on vaan tuttava jota minä en edes tiedä milloin näen seuraavan kerran.
Kun ihastumisen tunnistaa niin mitä sille pitäisi sitten tehdä? Ruokkia lisää vai yrittää päästä eroon vai heti lyödä kaikki peliin?
Vastaukset 23
Vanhimmat
mitään.se on sun aivoihin ajatuksiin pesiytynyt,niin siellä on kunnes tunne muuttuu johonkin suuntaan.ja mitä enemän sitä yrität mielestäs häivyttää sitä varmemmin se ajatuksiis vaan työntyy,se ihastus :)
tuohon.
Ei se yksinään sinne pesiydy eikä se tunne yksinään muutu miksikään.
ongelma on meneillään mutta minä en ole edes koskaan tavannut kohdettani ja hän ei tiedä siitä mitään joten minulla vasta ongelma onkin :)
edes?
Hyvä kysymys! Kaipa niitä "klassisia" ihastumisen oireita on juuri tuo kohteen pyörittely mielessä ja mahdollisissa kohtaamisissa kaikki yksilökohtaiset kommervenkit. Yksi änkyttää, toinen elvistelee, kolmas hyperventiloi jne. Merkillistä kyllä, jotkut voivat olla ihastuessaan aika vittumaisia, varsinkin ihastumisen kohteelle.
Itse olen pohdiskellut sitä, että miten kukaan jaksaa olla ihastunut kehenkään esim. vuoden tai kaksi - puhumattakaan pidemmästä ajasta. Jos ei edes tutustu toiseen, niin ihastuminen on lähinnä omissa fantasioissa elelemistä. Sellaisessa ei tarvitse kohdata toista ihmistä vikoineen kaikkineen, vaan kuvitellaan ihastuksen täsmäävän juuri siihen omaan siveään muottiin. Lisäksi sellainen pitkäaikainen, yksipuolinen ihastuminen on äärettömän tylsää ja vie turhaan aikaa kaikelta muulta hyvältä!
Mutta tuohon alkuperäiseen kysymykseesi: on supermahtava fiilis kun ihastuu, ja parasta tunnetta kestää muutamia kuukausia. Sen jälkeen ainakin itse kyllästyn, jos mitään kummempaa ei tapahdu. Eli jos ei rakastu. Ja rakastumista tapahtuu hyvin harvoin. Toinen vaihtoehto ihastumisen päättymiselle on se, että havaitsee kohteessa epämiellyttäviä piirteitä. Ja Luojan kiitos, että ihastumisen vaaleanpunaiset silmälasit kestävät vain vähän aikaa, että pystyy tekemään järkipäätöksiä (nimim. omaa lehmää ojasta talutellen) asioiden suhteen. Onneksi täällä on järki ja tunteet -palsta :-). Sinne voi hypätä löyhyttelemään.
Mielestäni luonto on järjestänyt hyvin tuon ihastumisen keston; sillä jos ei onnaa yhden kanssa, niin sitten pitää lähteä muualle ihastumaan :-) ihan hyvä niin, koska ihastuttavia ihmisiä on maailma pullollaan :-D
vuoden kuluttua enää ihastumista?
Sitä tuossa just halusin kysellä koska kuten sanoit että luonto on järjestänyt niin kuitenkin sitä voi jumiutua tuolla tavoin ihastukseen?
Itse en miehenä usko ettei näitä voisi selittää vaan kyllä näillä joku sisäinen logiikka näillä jutuilla on. Jotkut muistot toistuu mielessä ja ne herättää samat tunteet aina uudestaan tai sitä unelmoi ja sama toistuu yms.
Tällä hetkellä en ole oikeastaan vielä ihastunut tuohon naiseen mutta tämä on jonkinlainen ihastumisen "esiaste". Eli jos viettäisin hänen kanssaan aikaa niin se voisi tapahtua varsinkin jos saisin häneltä viestiä että hän olisi kiinnostunut. Toisaalta kun tunnen hänet tuttavana niin tuntuu jotenkin oudolta että taustalla olisi muutakin.
Mietinpähän vain mitä on meneillään kun sitä katsoo toista silmiin aina kun toista näkee. Ei tunnu normaalilta.
otti asian puheeksi. Minä olen tuota pidempi aikaista ihastusta itsekkin miettinyt.
Sillä nyt on myönnettävä että "haksahdin" yhteen puolituttuun ihmiseen. Pyörittelen häntä aina välillä mielessä ja tästä syystä olen jäänyt ihmettelemään olenko häneen vain ihastunut, vai mistä on kysymys.
Tilanne on kiusallinen sillä jos itse tunnen vain omituisen "fiiliksen" katsoessani häntä silmiin tulee minulle paha mieli , jos hän ei tunnekkaan mitään minua kohtaan. Ujouden vuoksi en osaa toisaalta ottaa ihan kunnolla yhteyttäkään. Toisaalta hän tekee poissa olollaan olostani onnettoman. Voiko oikeasti lähes tuntematon olla sitten jotain todella suurta?
Rakastumisvaihe kestää yleensä puolisen vuotta (tarkoittaa siis suhteen alkuaikaa, jolloin jo ollaan yhdessä ja suurin osa ajasta kuluu makuuhuoneen puolella). Tunteet jyllää ja kaksi ihmistä pysyy yhdessä. Biologinen tarkoitus on saada nainen raskaaksi.
"Mietinpähän vain mitä on meneillään kun sitä katsoo toista silmiin aina kun toista näkee. Ei tunnu normaalilta."
Nii-in, kuulostaa vakavalta ihastumisen esiasteelta :-) kaikki epänormaalit tuntemukset kuuluvat taudinkuvaan :-)
Jos aikamääreistä puhutaan, niin epäilen, että onko vuoden kestävässä ihastumisessa enää kyse ihastumisesta, vaan jonkinsortin jämähtämisestä. Tai sitten julmemmasta, eli rakastumisesta. Siitähän on kertomuksia maailmansivu pullollaan. Yksipuolista rakastumista, jonka vuoksi tehdään vaikka mitä...
Pointtini oikeastaan oli, että jos (yksipuolinen) ihastuminen pitkittyy, niin siinä ei ole enää kyse ihastumisesta, vaan omista henkilökohtaisista jutuista. Voihan olla, että sitä tuntee tarvitsevansa tietynlaista kumppania, ja kun potentiaalinen astuu esiin, niin mielikuvitus hoitaa loput. Siksi olisi tärkeää ottaa härkää sarvista mahd. pian, jotta aikaa ei tärväänny hukkaan. No, eihän ihmissuhteet koskaan hukkaan mene, mutta elämänlaatuun sellainen turha kärvistely voi vaikuttaa.
Mielestäni fakta on, että toista ihmistä ei voi oppia tuntemaan muuten kuin kommunikaation välityksellä. Kaikki muu on arvailua. Vaikka jo asuttaisiin yhdessä, niin tutustuminen toiseen ihmiseen vie aikaa, ja on elämänmittainen projekti. Siksihän erojakin tulee, että kumppanin piirteet eivät sitten olekaan natsanneet omien odotusten kanssa. Jostain luin, että kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa riittää juteltavaa, sillä vanhana sillä on merkitystä, että juttu kulkee.
Jokin siinä naisessa selvästi sinua kiinnostaa, joten mene ja ota selvää mikä se on. Kannattaisi ehkä pyrkiä lähempään kanssakäymiseen.
Toivotan lykkyä pyttyyn!
"Voiko oikeasti lähes tuntematon olla sitten jotain todella suurta?"
-> voi olla. Eihän ihastumisessa mitää pahaa ole, päin vastoin! Siitähän saa paljon hyvää energiaa. Surullista vain, että ihastuminen saattaa jäädä yksipuoliseksi. Mutta onko silläkään loppupelissä merkitystä? Eikö me olla tultu tänne elämään ja kokemaan näitä tunteita?
Toivottavasti saat vastakaikua tunteillesi, se olisi mahtava juttu. Mutta mielestäni sekään ei ole olennaista. Vaan ihastumisen tunteen kauneus :-) Että näkee toisessa ihmisessä häivähdyksen kultaa ja auringonkimmellystä :-)
kuin ihastumisvaihe.
ja ihastusta toista kohtaan voi tuntea, jos toinen on kohtaamisessa jollakin aaltopituudella mukana.. erilaiset jännitteet ja vaivautumiset toisen läsnäolosta eivät saa alkua yksin toisen tunteista johtuen, vaan siinä on mukana aina jollakin tavalla mukana kummankin osapuolen tunteet heijastettuna.. Pidempiaikainen kiinnostuksen ja ihastuksen tunteminen molemmin puolin, kertoo tunteen vakavuudesta ja siitä, että lähentymisen alkaessa tunteet muuttuvat jossakin vaiheessa rakkaudeksi toista kohtaan..
Jos kummankin tuntemukset toista kohtaan ovat samankaltaisia muodostuu hekästi vaivautumista, joita kannattaisi yrittää lievittää jännitettä laskemalla ja keskustelemalla.. Usein tilanteissa hymyillään toisille, esitetään herkkää käyttäytymistä, jotta toisella olisi mahdollisuus lähentyä.. jos molemmat käyttäytyvät näin, ja odottavat toisen aloittavan lähentymisen, paineet omasta lähehestymisyrityksestä kasvaa, joten tilanne ei tahdo edetä.. Omasta puolestani suosittelen tekemään lähestymisyrityksiä puolin ja toisin tietäen, että toisellakin on tunteita pelissä jos tähän tilanteeseen on päästy. Epävarmuus pois mielestä ja rohkeasti lähestymään. Mahdollisuus on, että tulevaisuus toisi tullessaan kuumaa yhdessäoloa ;-)
Terveisin itsekin vastaavassa tilanteessa tunteita selvittelevä nainen..
Siksi sanoinkin rakastumisvaiheeksi.
sinulle totta joku voi saada läsnäolollaan aikaa paljon positiivisempia ajatuksia. Toisaalta samalla negatiivisia sen vuoksi ettei oikein tiedä miten olisi itsensä kanssa.
Toisaalta eipä sillä ole niin merkitystä vaikka on yksipuolisiakin, mutta on siinä sellainen puoli, kun olen ihminen joka ei halua näyttää tunteita jolloin vähemmästäkin menee pää sekaisin.
Minulle paras olisi jos voisin vaan unohtaa, mutta eipä loppua taida näkyä. Minä luulen että vaikka toisella olisi tunteita toista kohtaan emme me sitä kumpikaan koskaan saisi tietää. Mutta no hänet nähdessäni tosiaan silmäni alkavat tuikkimaan, kuin tähdet.
biologinen tarkoitus ei ole saada pelkästään naista raskaaksi vaan saada pari kiintymään toisiinsa niin paljon että he pitävät huolta myös jälkikasvusta.
Naisen raskaaksi saattamiseen kun ei rakkautta tarvita, jälkikasvun hoivaamiseen sekä parin yhteiseen selviytymiseen kylläkin.
Tässä minun "ihastumisen kehityskulkuni".
Arki on täynnä ihmisiä, joita ei sen kummemmin ajattele silloin kun he eivät asioineen ole jollakin tavalla "ajankohtaisia". Ihastuksen kohde erottuu joukosta siinä, että hän alkaa tulee ajatuksiin myös silloin kun hän ei ole fyysisesti läsnä tai kun ei ole mitään sen kummempaa syytä ajatella häntä. Seuraavaksi huomaa, että hänen ajattelemisensa herättää positiivisia tunteita - mielihyvää, iloa jne. Tämä voi lähteä vaikkapa siitä, että tietää tästä ihmisestä joitakin sellaisia asioita, jotka saavat arvostamaan häntä tms. Persoonallisuus, toiminta, ulkonäkö tms. voivat herättää ihailun tunteita.
Aluksi tämän voi ajatella olevan vain "pitämistä". Sitten alkaa pikkuhiljaa huomata, että tämän ihmisen saapuminen ajatuksiin herättää positiivisten tunteiden lisäksi myös ikävää, halua nähdä tätä ihmistä ihan konkreettisesti. Sitä alkaa etsiä tilaisuuksia nähdä tämä ihminen. Näkeminen lievittää ikävää hetkellisesti, mutta lisää sitä pidemmällä aikavälillä.
Vähitellen huomaa että herää kaikenlaisia toiveita ja haluja tämän ihmisen suhteen. Hänen kanssaan haluaisi viettää aikaa, olla hänen lähellään, katsella häntä, hyväillä häntä, rakastella hänen kanssaan...
Kun tämän ihmisen kohtaa, hänelle yrittää viestittää olevansa kiinnostunut - mikä voi olla vaikeaa, koska toinen saattaa vaikuttaa niin voimakkaasti pelkällä olemassaolollaan. Vaikutus on sitä voimakkaampi mitä lähempänä toinen on.
Sydän alkaa hakata, kainalot hikoilevat, sekoilee sanoissaan tai toistelee niitä, puhuu todella typeriä tai ihan päinvastaisia kuin haluaisi, kasvoille leviää tahtomatta hymy - tai sitten vakavoituu täysin kun hermostuu toisen läsnäolosta... Ylipäätään oma kyky kontrolloida itseä laskee.
Toiselle haluaisi antaa itsestään hyvän vaikutelman - pyrkii tekemään ja sanomaan asioita, joiden arvelee miellyttävän toista, yrittää panostaa ulkonäköönsä jne. Toista katsoo silmiin aina kun se on mahdollista. Joskus tosin on pakko kääntää katse pois, kun pelkää että omat vahvat tunteet näkyvät niin selvästi.
Lopulta ollaan tilanteessa, jossa toinen on koko ajan mielessä. Hänet kuvittelee erilaisiin arjen tilanteisiin ja itsensä näihin tilanteisiin mukaan. Yöllä ei tahdo saada unta ja päivät kuluvat vain odottaessa että näkisi toisen. On vaikeaa keskittyä mihinkään pakolliseen, kun tahtoisi vain ajatella toista silloin kun ei voi olla hänen kanssaan. Toisesta tuntee mustasukkaisuutta - jota kuitenkin yrittää hillitä.
Toisesta tahtoo tietää kaiken - myös negatiiviset asiat - ja hyväksyä hänet juuri sellaisena kuin hän on. Hänelle tahtoo olla hyvä ja rakastava. Hänen puolestaan voisi tehdä melkein mitä tahansa ja samoin voisi tehdä mitä tämä ihminen vain haluaa, että hänet saisi omaksi.
tekstisi sai miettimään..
(ei kukaan edell. vastaajista)
sinun kirjoittama teksti oli kuin mun päästäni..
elämän aikana tosiaan tapaa monia mielenkiintoisia ihmisiä, jotka myöhemmin palaavat mieleen.
itselleni on käynyt juuri näin.. pari kuukautta sitten en osannut edes kuvitella, että yks mies saisi oman pääni sekaisin, olen aivan ihastuksissani häneen. sanat menee sekaisin juttelessa tai sitten tulee töppäiltyä hänen edesssään muuten vaan. sydän tuntuu hakkaavan miljoonaa.
Tuntuu koko ajan siltä, että ihastun häneen vain päivä päivältä enemmän ja mitä enemmän jutellaan tupakkapaikalla.
Tää mies on oikein mulle päivä piristys, kun hänet vain nään. ei vain nähdä joka päivä. :(
tälläkin palstalla vastaukset?
Nyt on todella ankara koura asialla!
Mulla samanlainen tilanne paitsi kyseessä miespuolinen työkaveri. Olemme kyllä eri paikkakunnilla töissä ja seuraavaa kohtaamista en ikävä kyllä tiedä.
Viimeksi eilen kun hänet kohtasin, kehossa alkoi tapahtua näitä ihmeellisiä kemiallisia reaktioita. Pahus vaan, että käyttäytymiseni muuttuu silloin vältteleväksi ja antaa juuri päinvastaisen vaikutelman ihastuksen kohteelle. :(
Nyt sitten päivän mittaan näen mielessäni hänet ja kehoni valtaa lämpö sekä suupielet nousevat väkisinkin ylöspäin. Ainoa miinuspuoli tässä on se ahdistava ajatus siitä, milloin toisen näkee seuraavan kerran. On sellainen pieni ikävän tunne.
Kai nää on just niitä ihastuneen merkkejä... -taidan olla ihastunut juu.
kun ei saa vastakaikua :)
päätellä mistään eli et voi olla ikinä varma et onko joku suhun ihastunu vai ei jokainen käyttäytyy tavallaan eri tilanteissa. kysymällä ainoastaa voi saada asian selville. vaikka näin että olet ihastunut minuun, jos vastaa että kyllä olen. niin ei sit muuta kun jatkoille.
Ei kannata pitkittää. Vaikka hankala sanoa mitä "omituinen reaktiosi" on...
Itse olin typerä, että ruokin ihastumista ja annoin ajan kulua. Mitä tästä seurasi: vihaa ja katkeruutta.
Kaikki peliin tai ei mitään.