En tiedä onko alua oikea mutta, aihe on kaikenkattava, joten eiköhän se mene yleiseen osioon.
Luulin selviäväni armeijasta niin fyysisesti kuin henkisesti rimaa hipoen, nyt muuteman kuukauden olen ollut toista mieltä.
Minulla on ollut aina ongelmia olla isossa väkijoukossa. En myöskään kestä että minulle nauretaan pilkallisesti,arvostellaan tai määräillään. En usko, että moni siitä nauttisikaan mutta kun kuuntelen tarpeeksi niin päässäni pimahtaa, äänet sumenevat enkä enää ajattele mitä teen. Onneksi työpaikallani/kaveripiirissäni osataan suhtautua asiaan, mutta en usko että armeijassa saisin erikoiskohtelua vaan minua pilkattaisiin mm.koska joudun leikkaamaan vuosien taideteoksen eli hiukseni. Ja tuskin sitä simputustakaan vähennetään kohdallani.
Nyt kuljen kuin aave odottaen tuomiopäivääni, joka on tammikuussa. kestääkö kroppa koko palvelusajan vai vetäisenkö itse liipasimesta kun paineet käyvät liian suuriksi. ken tietää.
En syö en nuku, ja mieltä ei paranna se että suur lomautuksessa jäin vaille töitäkin.
Minulla on kaupungin terapeuttille aika ensiviikolla, mutta sekin on alkanut pelottaa. Mitä jos minut leimataan hulluksi? Miten elän sitten hullun papereiden kanssa. Minua katsotaan pitkin nokkaa ja työpaikasta tarvitse haaveillakkaan.
Ja mitä sanoisin, kun menen sisälle? kerronko heti. että olen täällä koska en pysty suorittamaan armeijaa, vai pitäisikö asiaan mennä kautta rantain?
Luulin selviäväni armeijasta niin fyysisesti kuin henkisesti rimaa hipoen, nyt muuteman kuukauden olen ollut toista mieltä.
Minulla on ollut aina ongelmia olla isossa väkijoukossa. En myöskään kestä että minulle nauretaan pilkallisesti,arvostellaan tai määräillään. En usko, että moni siitä nauttisikaan mutta kun kuuntelen tarpeeksi niin päässäni pimahtaa, äänet sumenevat enkä enää ajattele mitä teen. Onneksi työpaikallani/kaveripiirissäni osataan suhtautua asiaan, mutta en usko että armeijassa saisin erikoiskohtelua vaan minua pilkattaisiin mm.koska joudun leikkaamaan vuosien taideteoksen eli hiukseni. Ja tuskin sitä simputustakaan vähennetään kohdallani.
Nyt kuljen kuin aave odottaen tuomiopäivääni, joka on tammikuussa. kestääkö kroppa koko palvelusajan vai vetäisenkö itse liipasimesta kun paineet käyvät liian suuriksi. ken tietää.
En syö en nuku, ja mieltä ei paranna se että suur lomautuksessa jäin vaille töitäkin.
Minulla on kaupungin terapeuttille aika ensiviikolla, mutta sekin on alkanut pelottaa. Mitä jos minut leimataan hulluksi? Miten elän sitten hullun papereiden kanssa. Minua katsotaan pitkin nokkaa ja työpaikasta tarvitse haaveillakkaan.
Ja mitä sanoisin, kun menen sisälle? kerronko heti. että olen täällä koska en pysty suorittamaan armeijaa, vai pitäisikö asiaan mennä kautta rantain?
Vastaukset 2
Vanhimmat
eikä hävetä yhtään. Nykyään on myös nuo "häpeälliset" hullun paperitkin, ja elo on mitä antoisinta.
Joten pimahda sinä vaan rauhassa siellä intissä.
Ja olen hyvin suruillani ja pahoillani että suomalaiset miehet joutuvat kestämään tätä kohtuutonta kärsimystä asevelvollisuuden takia. suomessa kun ei anneta oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa kuin suorittaa armeijaa. Jos on vapautettu mielenterveysongelmien takia, on sivari tai totaali niin on aina leimattu tässä maassa. Tämä vaikeuttaa kovasti elämää ja työnsaantia.
Et tule olemaan ainut ketä kärsii tammikuussa samoista asioista. Se vaan tuntuu niin käsittämättömältä että kaikki miehet pakotetaan sinne armeijaan ja loput ketä sinne ei syystä tai toisesta mene niin heidät hylätään ja heitä halveksitaan.
Olen todella surullinen puolesta ja tuen sinua koko sydämestäsi.