Olen sairastanut paniikkihäiriötä ainakin 15-vuotta ja nyt viimeiset vuodet on ollut ahdistusta, jännitys- ja pelkotiloja.
Palan tunnetta kurkussa on myös päivittäin.
Nyt kuukauden verran on ollut sellaista etten pysty iltaisin nukahtamaan.
Käytin jokin aika sitten psykiatrin erikoislääkärin toiveiden mukaisesti mielialalääkkeitä (vaikka tiesinkin kokemuksesta etteivät ne auta minulla), ja musta tuntuu että ne entisestään sekoittivat tilannetta ja nyt, vaikka olisin kuinka väsynyt, en saa unen päästä kiinni, kun ennen nukkumaanmenoa en pysty rentoutumaan ja mulla on jo paniikki siitäkin saanko unta vaiko en, ja vastaus on etten saa unta.
Muutenkaan en pysty kunnolla rentoutumaan, mitään ihmismassapelkoa ei ole, pystyn käymään kaupassa jne., mutta tietysti jos joutuisi esiintymään isolle ihmismäärälle, niin ikinäkään ei onnistuisi eikä sellaista tilannetta ole edes mulle tulossa.
Onko mitään vinkkejä olemassa tuohon nukahtamisongelmaan?
Palan tunnetta kurkussa on myös päivittäin.
Nyt kuukauden verran on ollut sellaista etten pysty iltaisin nukahtamaan.
Käytin jokin aika sitten psykiatrin erikoislääkärin toiveiden mukaisesti mielialalääkkeitä (vaikka tiesinkin kokemuksesta etteivät ne auta minulla), ja musta tuntuu että ne entisestään sekoittivat tilannetta ja nyt, vaikka olisin kuinka väsynyt, en saa unen päästä kiinni, kun ennen nukkumaanmenoa en pysty rentoutumaan ja mulla on jo paniikki siitäkin saanko unta vaiko en, ja vastaus on etten saa unta.
Muutenkaan en pysty kunnolla rentoutumaan, mitään ihmismassapelkoa ei ole, pystyn käymään kaupassa jne., mutta tietysti jos joutuisi esiintymään isolle ihmismäärälle, niin ikinäkään ei onnistuisi eikä sellaista tilannetta ole edes mulle tulossa.
Onko mitään vinkkejä olemassa tuohon nukahtamisongelmaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
sillä lähtee loputkin oireet.
En ole käyttänyt kofeiinipitoisia tuotteita 20-vuoteen, kahvia en ole juonut edes nuorena.
Johtuu jostain muusta tämä minun nukahtamisongelmani ym. psyykkiset vaivat.
onko ruokavaliossa jotain muuta ainetta, joka aiheuttaa stressihormonitasojen kohoamista. Voihan olla myös, että kaikki johtuu pelkästään psyykkisestä stressistä. E-Epa, karnosiini, magnesiumi jne. auttavat tilannetta, itse en ainakaan ryhtyisi käyttämään "lääkkeitä".
juttu tämä on, ruokavalioni on myös tosi terveellinen.
jo, ei siihen nyt prkele kaikki sairastu.
Lähes joka ainoassa viestissä tuot tämän kofeiinin, eikö se nyt mahdu jakeluun että jollekin kofeiini on jopa hyvä, jollekin huono. Jos sinä olet siihen sairastunut ei se tarkoita sitä ettäkö koko maailma siihen sairastuisi.
jolla ei ole ainuttakaan terveydelle edullista vaikutusta. Se aiheuttaa 50-75% näistä mielialaongelmista ja sillä on myös osuutensa neurologisissa tiloissa, joihin ei välttämättä liity psyykkisiä oireita.
teessä ja kolajuomissa, suklaassa jne...
ja teestä mm. on että vatsa toimii hyvin. Sitä et voi sinäkään kiistää.
Olen kokeillut kaikkia muita konsteja (mm. kuitupitoinen ruokavalio jne.), mutta en saa vatsaani toimimaan muuten kuin kahvilla ja teellä.
Pakko tilanne siis minulle, vaikka tiedänkin että tee ja kahvi aiheuttavat esimerkiksi minulle aamuisin käsien vapinaa. Saattavat aiheuttaa hyvinkin myös muita psyykkisiä oireita mutta minun on pakko ummetuksen vuoksi juoda teetä tai kahvia, kun vatsa ei muuten toimi, ja sitä ummetusta ei kestä hullukaan!
Kaikki mahdolliset konstit olen kokeillut, kaikki lääkärit, tutkimukset ja tähystykset sekä ravintoterapeutit kiertänyt jotta vatsani saisin ilman kahvia tai teetä toimimaan, mutta ei onnistu!
Eikä minulle riitä nyt vastaukseksi: "Lopeta kofeiinin käyttö, muutaman kuukauden tai vuoden päästä elimistösi palautuu normaalille tasolle", koska sitä se ei minun kohdallani tee.
Toki tiedän että kahvi ja tee on pahasta mutta minun on pitänyt valita joko se että vatsani toimii taikka sitten ei toimi olemalla ilman teetä taikka kahvia, joita toki en paljon nauti, mutta sen verran että vatsa toimii. Huomaan myös että kahvi/tee parantaa oloani, mutta voi sitä tietysti pitkässä juoksussa pahentaa.
Tämä vaan yksi näkökohta tähän kofeiini-keskusteluun.
että olet oikeassa.
Tämä "palan tunne kurkussa" ja nukahtamisvaikeudet ole enemmänkin ahdistuneisuushäiriön kuin paniikkihäiriön tunnusmerkkejä?
Meillä on perheessä näitä. Veljelläni on paniikkihäiriölääkitys mutta hänellä on myös selkesti ihmismassan ym paikkojen pelko. Monet työpaikat ovat menneet sivu suun koska tämä ei vain yksinkertaisesti kyennyt menemään paikalle paniikkikohtauksen iskiessä.
Toinen veljeni karttaa suuria kauppoja ja ihmismassoja. Tämä ei kuitenkaan joko ole tiedostanut tai ei myönnä sairastavansa eikä näin hae apua tähän. Kun menemme ihmisjoukkoon, suureen kauppaan tms, niin hän selkesti alkaa 'panikoimaan' ja ulkopuolisen silmissä näyttää varmasti täysin toopelta koittaessaan peittää tätä paniikkia ja ahdistusta ylimääräisellä sähläämisellä yms.
Omalla kohdallani se alkoi yläasteella. Jännitin jokaista pientäkin esillä oloa, pienen pienen lauseen lukemista kirjasta muiden kuunnellessa yms, aloin täristä ja panikoida niin että pulpetti kolisi. Tuntui kuin olisin pyörtynyt siihen paikkaan, sydän hakkasi, kädet hikosivat.. Tämä oli noloa mutta meni vain tavallisen jännityksen ja ujouden piikkiin, jota jokainen tietysti pilkkasi ja nauroi, joka omalta osaltaan pahensi asiaa.
Koulun loputtua alkoivat suuremmat oireet, kaupassa, ihmismassassa, uusissa tilanteissa, joka puolella alkoi sama kohtaus. Tuntui kuin olisi ollut kaukana muista ihmisistä, äänet kuuluivat päässä kaukaisina, hikoilutti, sydän hakkasi.. Kerran tämä kohtaus iski vanhempieni kanssa suurella aukealla kirpputorilla kiertäessäni. Tämä meni vain pyörrytyksen piikkiin ja jouduin tästä syystä lääkärille, joka ei tietenkään mitään löytänyt, epäiltiin että hengitin liian pinnallisesti.
Kohtaukset jatkuivat jonkin aikaa. Parisuhteen aloitettuani nämä kuitenkin katosivat muutamaksikin vuodeksi, oli muutamakin suhde ja eroamisia yms. Tai eivät ne kokonaan kadonneet, vaan opin säätelemään ja taistelemaan vastaan. Menin väkisin paikkoihin joissa kohtaus iski, kun se iski pyrin vain rauhoittumaan ja hengittämään rauhallisesti. Vedin itseni erittäin äärirajoille useasti, halusin voittaa tämän 'sairauden' en alistua aloittamaan lääkitystä, en edes menemään lääkäriin.
Nyt kun jäin viimeisen ihmissuhteen loputtua yksin, sukulainen kuoli edellisenä päivänä siitä kun erosimme exäni kanssa, kaikki kaatavat murheensa niskaani, työasiat eivät suju yms, on kaikki alkanut uudelleen. Välillä ihmismassassa tulee epätodellinen, kaukainen olo. Tästä kuitenkin pääsee jo opitulla tekniikalla eroon.
Nyt kuitenkin kuvioon on tullut suuri ahdistuksen tunne joka tuntuu täyttävän minut kokonaan. Se ei oikein koskaan mene kokonaan pois. Yöllä kun menen sänkyyn en saa unta vaan tämä ahdistava tunne kasvaa valtavaksi, koitan rimpuilla siitä eroon, välillä huudan itsekseni, pyörin ja hyörin. Suuta kuivaa, tuntuu suuri pala kurkussa, sydän hakkaa lujasti, rinnasta vihloo ja huimaa.. Vieläkään en tahtoisi alistua lääkäriin, lääkitykseen. Mutta nyt kun on ollut parin kuukauden ajan vielä mukana nukahtamisvaikeudet. Jos menen illalla 'nukkumaan' 23 aikaan, olen vielä aamulla klo 8 hereillä.
Mutta itselleni diagnoisin kyllä ennen ahdistuneisuushäiriön kuin paniikkihäiriön, toisin kuin veljelläni. Paniikkihäiriöhän on yksi ahdistuneisuushäiriön osa-alue, kuten pakko-oireinen häiriökin joka itselläni on myös vahvasti kuvassa mukana.
Näitä vastaan olen taistellut. Unensaantiin olen koittanut vaikuttaa lisäämällä huomattavasti liikuntaa ja ulkoilua. Vähentämällä kahvin jne juomista. Kyllä ne vähän auttavatkin, en vain tiedä kauanko tällaista jaksaa, taistella vastaan.
täysin samoja oireita! En ole siis yksin!