Hei. Ihmiseltä puuttuu tämä (ja monta muuta) tärkeää aivoista. Kun ihminen ajautuu umpikujaan,
niin pahasti,ahdistuu ja masentuu ja joskus ei ole muuta keinoa yksinkertaisesti kuin itsemurha hän joutuu sen itse tekemään. Se on vaikea pala
lähimmäisille ja läheskään kaikki eivät ymmärrä tekoa koska eivät itse ole niin kaivossa ettei edes auringon valo olisi lähelläkään sitä kaivoa eli eivät ymmärrä itsemurhaa.
Tähän väliin se että en ymmärtänyt itsemurhaa nuorena kun eräs tuttu teki sen. Sanoin kaikille miksi joku tappaa itsensä MIKSI?
nyt kun ongelmani ovat äärimmillään, joita ei korjata ikinä, nyt ymmärrän itsemurhaa. Tiedän että se on joskus ainoa keino. Siis siinä äärimmäisessä tilanteessa. Kyllä, erittäin harvoin itsemurhaan johtaa yksi ikävä asia.
Koin järkyttävän tapahtuman masennuin mutta en silti ymmärtänyt itsemurhaa. Nyt kun tapahtui niin paljon ja niin lyhyessä ajassa ja asiat joita ei voi koskaan korjata aloin ymmärtämään että itsemurha on joskus ainoa keino.
No lopetan nyt tämän ja kerron mikä eräs juttu ihmiseltä puuttuu aivoista.
Kun masennus ja ongelmat ovat niin pahat ja siis niin vaikeat ettei niitä voi korjata miksi aivot ei reakoi tähän mitenkään muuten kuin laskee mielialaa ja lisää tuskaa? miksi aivot eivät ongelmien ollessa äärimmillään "tuhoa" itseänsä.
Aivojen pitäisi reakoida sillä tavalla että katkaisivat verisuonen päästä jolloin kuolee.
Ensinnäkin ihmiset tajuaisivat tämän kuoleman,
ja toiseksi umpimasentuneella olisi helppoa ei tarvitsisi miettiä kuinka muut jää suremaan,
ja kolmanneksi ei tarvitsisi miettiä tekotapaa millä itsensä lopettaa.
Tämä ja moni muu asia meiltä päästä puuttuu.
Toinen vakava asia on se että ihmiset ovat idiootteja ja puhuvat toisista paskaa seläntakana, käyttävät aivojansa siihen koska niillä on helppo tehdä kaikkea paskaa koska ne ovat ns niin "kehittyneitä". Mutta tästä puhutaan eri palstalla.
Miksi miksi ja miksi. Siinä on tämän ihmiselämän ankeutta. Niin paljon paskaa, niin vähän hyvää.
Näin vakavasti masentuneen elämästä.
Mutta ihan oikeasti kuinkahan moni umpikujassa oleva olisi helpottunut ja eläisi loppuajan täysillä tietäen että kun kaikki menee äärimmilleen rakas aivokulta reakoisi tähän ja lopettaisi homman siihen.
Eikö olisi mainio idea? mutta valitettavasti ei käy toteen, sen takia kirjoitankin pitkän kirjeen kaikille ennen kuin lähden, todella pitkän ja asiallisen siksi että se "itsemurha on joskus ainoa ratkaisu" vaikka naulataan lukijoiden aivoihin jotta tajuavat.
niin pahasti,ahdistuu ja masentuu ja joskus ei ole muuta keinoa yksinkertaisesti kuin itsemurha hän joutuu sen itse tekemään. Se on vaikea pala
lähimmäisille ja läheskään kaikki eivät ymmärrä tekoa koska eivät itse ole niin kaivossa ettei edes auringon valo olisi lähelläkään sitä kaivoa eli eivät ymmärrä itsemurhaa.
Tähän väliin se että en ymmärtänyt itsemurhaa nuorena kun eräs tuttu teki sen. Sanoin kaikille miksi joku tappaa itsensä MIKSI?
nyt kun ongelmani ovat äärimmillään, joita ei korjata ikinä, nyt ymmärrän itsemurhaa. Tiedän että se on joskus ainoa keino. Siis siinä äärimmäisessä tilanteessa. Kyllä, erittäin harvoin itsemurhaan johtaa yksi ikävä asia.
Koin järkyttävän tapahtuman masennuin mutta en silti ymmärtänyt itsemurhaa. Nyt kun tapahtui niin paljon ja niin lyhyessä ajassa ja asiat joita ei voi koskaan korjata aloin ymmärtämään että itsemurha on joskus ainoa keino.
No lopetan nyt tämän ja kerron mikä eräs juttu ihmiseltä puuttuu aivoista.
Kun masennus ja ongelmat ovat niin pahat ja siis niin vaikeat ettei niitä voi korjata miksi aivot ei reakoi tähän mitenkään muuten kuin laskee mielialaa ja lisää tuskaa? miksi aivot eivät ongelmien ollessa äärimmillään "tuhoa" itseänsä.
Aivojen pitäisi reakoida sillä tavalla että katkaisivat verisuonen päästä jolloin kuolee.
Ensinnäkin ihmiset tajuaisivat tämän kuoleman,
ja toiseksi umpimasentuneella olisi helppoa ei tarvitsisi miettiä kuinka muut jää suremaan,
ja kolmanneksi ei tarvitsisi miettiä tekotapaa millä itsensä lopettaa.
Tämä ja moni muu asia meiltä päästä puuttuu.
Toinen vakava asia on se että ihmiset ovat idiootteja ja puhuvat toisista paskaa seläntakana, käyttävät aivojansa siihen koska niillä on helppo tehdä kaikkea paskaa koska ne ovat ns niin "kehittyneitä". Mutta tästä puhutaan eri palstalla.
Miksi miksi ja miksi. Siinä on tämän ihmiselämän ankeutta. Niin paljon paskaa, niin vähän hyvää.
Näin vakavasti masentuneen elämästä.
Mutta ihan oikeasti kuinkahan moni umpikujassa oleva olisi helpottunut ja eläisi loppuajan täysillä tietäen että kun kaikki menee äärimmilleen rakas aivokulta reakoisi tähän ja lopettaisi homman siihen.
Eikö olisi mainio idea? mutta valitettavasti ei käy toteen, sen takia kirjoitankin pitkän kirjeen kaikille ennen kuin lähden, todella pitkän ja asiallisen siksi että se "itsemurha on joskus ainoa ratkaisu" vaikka naulataan lukijoiden aivoihin jotta tajuavat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kofeiinia.
Ite oon vetäny kofeiiniä 6vuotiaasta asti eli pian 12vuotta putkee, mutta muuta en oo huomannu ku että viikon ku oot juomatta nii alkaa vierotus oireet, enää ei mee 4 täyttä kahvipannuu päivässä alas jostain syystä, mutta vähintään kuppi tai kaks päivässä pitää saada.
Ei mulla oo kofeiini mitenkää vaikuttanu, ku jotku sanoo että se aiheuttaa lihasten nykymistä itellä ei oo kertaakaa ollu sellasta ja jokku vaikuttaa että se ahdistaa ahdistaa jos ei saa kahvia, mutta kofeiinissa on se hyväpuoli että se vähentää riskiä sairastua aikuisiän diapeetekseen.
ominaisuudet ovat pelkkää näennäistieteellistä potaskaa, jota suolletaan kahvin myynninedistämisen takia. Kofeiini on riippuvuutta aiheuttava humausaine, jolla ei ole mitään terveydelle edullisia vaikutuksia.
Kroonistunut kofeiinimyrkytys on tila josta olen kirjoitellut tänne, se aiheuttaa 50-75% kaikista masennus/ahdistuneisuus/paniikkihäiriötapauksista ja tuntemattoman osan ms-tapauksista.
Jos haluat tietää miten kofeiini sinuun vaikuttaa, ole täysin ilman viikko ja juo sitten pari kupillista yhdeltä istumalta mahdollisimman nopeasti.
Alla lisää kofeiinitietoa.
http://qmies.blogit.fi/
Ja täällä aletaan kinastelemaan jostain kofeiinista?
En tiedä onko "opillisesti" oikein alkaa vänkäämään ja väittämään vastaan, sellaiselle ihmiselle, joka on tullut siihen tulokseen, että ei ole enää muuta keinoa päästä tuskaisesta tilanteesta, kuin se että lopettaa tämän osion elämästään. Tarkoittaen osiota, jonka ihminen viettää täällä maan päällä, eläen aikansa, omassa fyysisessä ruumissaan.
Ihminen voi siis suunnitella, että tappaa tämän fyysisen minänsä, kuvitellen kai siinä tilanteessa kaiken omassa elämässään päättyvän siihen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan tämä, jota yleisesti ottaen kutsutaan ihmisen "elämäksi", onkin vain yksi ja ensimmäinen osa sitä.
Tämä lyhyt elomme täällä on vain pieni alku sille mitä raamatussa kutsutaan IANKAIKKISUUDEKSI. Ihmisen elämä, vaikka olisi kuinka pitkä hyvänsä, on todella lyhyt aika siihen verrattuna. Se tarkoittaa ajatonta olotilaa, jonne tietoinen minämme, henkemme ja sielumme siirtyy, kun meidän fyysisen ruumiimme elämän edellytykset, syystä tai toisesta päättyvät. Se on olotila, jonka aikakäsitettä meidän on mahdoton käsittää näillä ihmisen aivoillamme, jotka meillä on täällä elämässä käytössämme.
Sitä olotilaa, jossa ihminen suunnittelee itsaria, tuntien kaiken olevan pelkkää synkkyyttä ja toivottomuutta, vertaisin sellaiseen, että kun joku on syksyllä kasannut hirvittävän keon lehtiä kasaan juuri sille kohtaa, josta meidän pitäisi kulkea. No, kasa näyttää niin isolta, että ajattelee siitä siitä olevan täysin mahdoton mennä yli tai läpi. Jos vielä kuvitellaan että on kyseessä kapea sola, niin eipä pääse ympärikään...
Ei siis auta muuta kuin vain perääntyä ja vetäytyä taaemmas, miettimään ja nukkumaan yön yli, josko huominen toisi ratkaisun kohtaamaamme ongelmaan...
Siten koittaakin jo uusi päivä, ja kun menemme katsomaan, miltä se ongelma näyttääkään silloin, uuden päivän valossa. Niin mitä silmämme näkevätkään: tuuli on käynyt, puhallellut ja hajottanut lehdet kasasta, niin että ongelmasta ei tunnu olevan kuin muisto jäljellä.
Mitä yritänkään sanoa; niin sitä vain, että useinkin ja yleensä mahdottomiltakin tuntuviin asioihin löytyy joku ratkaisu, joka antaa elämälle ihan uusia ulottuvuuksia, vaikka kaikki olisi juuri tuntunut kaatuvan päälle, tuntuen ettei ole olemassa minkäänlaista hyvää ratkaisua, millä selvitä tilanteesta...
Kyllä on; jos siltä tuntuu ettei muka ole, niin anna vielä mahdollisuus JUMALALLE, että Hän voi auttaa sinut pääsemään vielä sellaiseen ELÄMÄÄN, josta et olisi osannut edes haaveillakaan. Maailmassa on miljoonia tosikertomuksia siitä, että se todellakin on mahdollista. Sinun kertomuksestasi voi tulla myös sellainen...
Jeesus Kristus, joka on voittanut kuoleman vallan, voi auttaa sinua ahdistuksessasi. Käänny vain Hänen puoleensa ja sano "auta minua Jeesus"...
Varmaankin jokaista, ainakin niitä jotka kamppailevat masennuksen kanssa, piru kai riivaa yrittäen houkutella tekemään peruuttamattoman ratkaisun... Katso galleriasivultani linkki, jossa lukee "eräs runoni"...
Jaksamista sinulle, -elämään...!
luettavaa, aloittajan teksti. Taidat olla kohtalaisen nuori ihminen, en tiedä, mutta tuli vain mieleen. Olen itse kolmea milenterveysongelmaista ihmistä luotsannut eteenpäin, tsemppaamalla, auttamalla kaikin mahdollisin tavoin. Yksi heistä yritti 3 kertaa päättää päivänsä, ei näiden henkisten vaivojen, vaan jatkuvien kovien kipujensa vuoksi. Ei onnistunut, henki ei lähtenyt ja hyvä näin. Nyt näkyy valoa tunnelin päässä, on saanut apua, ja mielialakin on kohentunut huomattavasti. Kirjoitit ongelmista, joita ei voi korjata ikinä? Parempaan suuntaan on kuitenkin aina mahdollista tallustella. Pitää vain arvostaa itseään ja tietysti muitakin. Mahdatko olla yksinäinen ihminen, kun tunnet elämäsi olevan umpikujassa? Kyllä sieltä umpikujasta poiskin pääsee, ei aina niin nopeasti, mutta hitaasti ja varmasti. Ethän lähde pois, elämällä on sinulle vielä paljon annettavaa.