Mirrors (2008)

Ajan toinen remake ei onneksi VOI olla The Hills Have Eyes -leffaa huonompi, mutta kovin kauas mies on ajautunut merkkiteos Haute Tensionista, joka oli enemmän kuin lupaus uudesta kauhun lupaavasta kyvystä - mutta lupaukset, nehän on tehty rikottaviksi.

Vaatimattomassa elokuvassa, joka pätee lähinnä kuvauksella ja äänimaailmallaan, poliisista erotettu päähenkilö, vaisu Kiefer Sutherland, saa pestin puoliksi palaneen, mutta jostain syystä pystyy jätetyn ostoskeskuksen yövahtina, ja kuten jo nimikin paljastaa kätkeytyy aavemaisen rakennuksen peileihin jotain pahaa, ja ilkiää.

Sitten sitä koitetaan pysyä järjissään painajaismaisten näkyjen täyttäessä sankarimme työvuorot ja kohta myös yksityiselämän, ja toki lopulta pitää myös selvittää peileihin kätkettyä kirousta.
Sekaan on ripoteltu draamaa hajoavasta parisuhteesta sekä päähenkilön viinaan ja traumaatiseen työkokemukseen liittyvästä henkilökohtaisista ongelmista, mutta vähän päälleliimatun oloisesti.

Tarinassa olisi ollut aineksia mielenkiintoiseksi skitsofreniakertomukseksi (alkoholisoitunut, syyllisyyden riivaama ex-kyttä, pilleririippuvuus, ihmissuhdeongelmat, ja toki noi peilit - nuo sielun usein suljetut silmät(katso esim. Noiduttu Sydän!) mutta sen sijaan saamme tyytyä yliluonnollisia elementtejä sisältävään perin tyypilliseen ja tasapaksuun säikky- ja shokkikauhuun, ehkä vain vähän verisempänä versiona kuin mitä näiltä Aasiakauhuremakeilta on totuttu.

Jotain elokuvan "vetovoimasta" kertonee se, että loppupuolella kovinkin pelottavaksi ja järkyksi(?) tarkoitetussa kohtauksessa jossa päähenkilön entinen heila kamppailee ilkeitä peilinhenkiä vastaan, taistellen itsensä ja lastensa hengen puolesta, etsi, ja tarrautui tämän katsojan silmät herkeämättä naisen rintavarustuksiin - kauhusta kangeana? - just joo!:)

"Loppuniksi" oli kyllä aika onnistunut jippo.

**