Tuorein Päivämies ruokki tas mielikuvituksesta temmattuja käsityksiä, jotka esiteltiin tosina.
Eräässä kirjoituksessa esitettiin, että eräs munkki saarnasi synnit anteeksi synnintunnossa kiemurtelevalle Lutherille. Mihin tämä väite perustuu? Näyttäkää minulle sitä koskevat kirjalliset ensikäden lähteet, jotka osoittaisivat Lutherin todella tehneen lestadiolaisen opin mukaisen parannuksen.
Toisessa kirjoituksessa on omalaatuinen tulkinta Matt.18:ssa esitetystä ns. Kristuksen kirkkolaista. Kun joku lestadiolainen loukkaa toista lestadiolaista, loukatun on mentävä puhuttelemaan, koska loukkaaja on jo niin paatunt, ettei enää ymmärrä korjata tekemisiään. Ja sitten pitää tarvittaessa puhutella veljen kanssa ja josko on tarpeen, niin lopulta on nuhdeltava koko seurakunnan edessä, minkä jälkeen nuhdeltavaa on pidettävä pakanana ja publikaanina, jos ei ole kuuliaine seurakunnalle. Matt. 18 -tulkinta on siis lestadiolaisen hoitokokousopin mukainen.
Pölijä
Eräässä kirjoituksessa esitettiin, että eräs munkki saarnasi synnit anteeksi synnintunnossa kiemurtelevalle Lutherille. Mihin tämä väite perustuu? Näyttäkää minulle sitä koskevat kirjalliset ensikäden lähteet, jotka osoittaisivat Lutherin todella tehneen lestadiolaisen opin mukaisen parannuksen.
Toisessa kirjoituksessa on omalaatuinen tulkinta Matt.18:ssa esitetystä ns. Kristuksen kirkkolaista. Kun joku lestadiolainen loukkaa toista lestadiolaista, loukatun on mentävä puhuttelemaan, koska loukkaaja on jo niin paatunt, ettei enää ymmärrä korjata tekemisiään. Ja sitten pitää tarvittaessa puhutella veljen kanssa ja josko on tarpeen, niin lopulta on nuhdeltava koko seurakunnan edessä, minkä jälkeen nuhdeltavaa on pidettävä pakanana ja publikaanina, jos ei ole kuuliaine seurakunnalle. Matt. 18 -tulkinta on siis lestadiolaisen hoitokokousopin mukainen.
Pölijä
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joo ei sellaista (lestadiolaista) tapahtunut. Staubiz rohkaisi Lutheria uskomaan.
Mutta ei synninpäästön julistuksessa mitään uutta sinänsä ole, aina se on kuulunut evankeliumin julistukseen. Kirkossa julistetaan synninpäästö joka sunnuntai alttarilta Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Joka sen julistuksen ottaa uskolla vastaan, hän saa syntinsä anteeksi. USKO on oleellisin asia pelastuksen sanoman vastaanottamisessa. ILman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.
Pelkkä usko riittää. Armo kuuluu kaikille. Usko puolestaan on Jumalan antama lahja. Millään ihmisen omalla teolla ei ole arvoa eikä Jumala odota ihmiseltä tekoja. "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Tässä on laki ja profeetat.
Vanhoillislestadiolaisten pinttynyt kuvitelma itsestään ainoina jumalanlapsina on syvä harha.
Palstalla törmää usein ns. Kristuksen kirkkolakiin. Muualla kuin v-lestadiolaisuudessa ei tällä termillä Matt. 18- puhuta.
Kysymus kuuluukin, että onko tämä 'laki' ollut vl-termistössä liikkeen alusta asti, vai onko se lanseerattu sinne myöhemmin ja jos on, niin milloin ja kuka/ketkä?
Ymmärrystä ei riitä lainkaan tuolle Päivämiehen tulkinnalle, josta kirjoitit. Hoitokokousten perusteeksi sitä ei saa väännetyksi muu kuin Päivämies= SRK.
Päivämiehen löpinöillä on harvoin mitään perustetta luterilaisessa kristinopin opetuksessa. Mutta kun lukijatkaan eivät Raamattua eivätkä Lutheria tunne, heille kelpaa mikä soopa hyvänsä!
Harva päivämiestä viitsii avatakkaan.
Se on monelle ns. velvollisuuslehti.
Tosi on, sillä suuri osa vanhoillislestadiolaisista ei oikeasti ole lainkaan hengellisistä asioista tahi Raamatusta kiinnostunutta. Kristinuskon opilliset kysymykset ovat jääneet heille vieraiksi.
Heille on tärkeintä että muut vl:t hyväksyvät heidät porukkaan. Tärkeintä on kuulua samaan porukkaan (ryhmähenki). Opilliset asiat ovat sivuseikka.
Lehden levikki on yli 22 000 kpl. Lehti tilataan enempää ajattelematta. Eniten Päivämiestä lukevat ne vl:t jotka suhtautuu kriittisesti SRK:n opetuksiin.
jättää PM:n tilaamatta?
Tietysti voi jättää tilaamatta, mutta jo PMS:n levikki osoittaa, että harva käytännössä jättää. Tilaaminen katsotaan uskon hedelmäksi, uskollisuuden ja kuuliaisuuden osoituksesi. Kontrolli ja seurakuntakuri on käytännössä aika kova.
Myyntimiehillä on käytössään Päivämiehen tilausluettelot. Niistä voi helposti tsekata, kuka laestadiilainen milläkin paikkakunaalla on jättänyt lehden tilaamatta. SRK:n myyntitykit (V.Savelan aikoinaan käyttämä ilmaisu) hoitavat hommansa tehokkaasti ja myyvät niin lehtien vuositilaukset kuin muunkin kirjalallisuuden kaupittelun. Euro on hyvä motivoija ja konsultti.
Pölijä
Jos se tulee uskonveljien tietoon, että perhe on lopettanut Päivämiehen tilauksen, sitä voidaan pitää merkkinä väärään henkeen joutumisesta.
Kyllä silloin uskovainen on säästänyt väärässä paikassa.
Moni uskovainen on yksityisesti valitellut sitä ettei haluaisi tilata koko pakettia, eikä kaikki toki tilaakaan Siionin Lähetyslehteä. Siionin kevät on kuitenkin syytä tilata ja moneen perheeseen se tilataan useampana kappaleena.
Siionin kevät onkin Suomen laajalevikkisin lastenlehti.
Olavi Voitoonen kertoi juuri täällä Espoossa, että SRK käyttää julkasiujen tuotot lähetystyöhön 15 maassa.
Käytännössä hyvin vaikeaa jättää tilaamatta.
Vastauksenne eivät yllättäneet. Tuollaista sen ajattelinkin olevan, luonnollisesti.
Ei ole hauskaa joutua painostuksen kohteeksi. Päivämiehen tilaushinta on "henkivakuutusmaksu".
Vl-perinteeseen nyt kuuluu selittää, että aikoinaan Lutherille ja myöhemmmin mm. Laestadiukselle tietty uskovainen saarnasi synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä käsitys kulkee ikään kuin perimätietona. Kirjallisia, luotettavia ensikäden lähteitä, silminnäkijäkertomuksia tai muita aikalaiskuvauksia ei kuitenkaan ole olemassa siitä, että kyseisille henkilöille olisi nimenomaan saaranaamalla saarnattu synnit anteeksi jossain aivan tietyssä tilanteessa, jota voidaan pitää uudestisyntymishetkenä.
Laestadiuksesta sanotaan, että lapin Marian (Milla)tapaamisen jälkeen (1844) Laestadiuksen saarnoissa olisi ollut uusi terä. Olen lukenut Laestadiuksen saarnoja, mutta en ole huomannut niisä kääntentekevää uutta terää v. 1844 jälkeen. Pikemminkin uusi terä on löydettävissä v. 1853 jälkeen, jolloin Koutokeinon murhenäytelmä tapahtui. Laestadiuksen oli pakko lieventää saarnojensa terävyyttä, jotta kansa ei ottaisi niitä liian tosissaan ja alkaisi todella tekojenkin kautta vihamaan viinaporvareita ja rehellisiä varkaita sekä siveitä huoria.
>> Laestadiuksesta sanotaan, että lapin Marian (Milla)tapaamisen jälkeen (1844) Laestadiuksen saarnoissa olisi ollut uusi terä. Olen lukenut Laestadiuksen saarnoja, mutta en ole huomannut niisä kääntentekevää uutta terää v. 1844 jälkeen. Pikemminkin uusi terä on löydettävissä v. 1853 jälkeen, jolloin Koutokeinon murhenäytelmä tapahtui.
Kiitos asiallisesta ja informatiivisesta kirjoituksestasi.
Asia on historiallisen totuuden valossa juuri näin. Vanhoillislestadiolaisten puhujien harjoittama historian vääristely on häpeämättömän tarkoitushakuista.
Yhä useampi koulutettu vl ottaa nykyisin ihan itse selvää liikkeensä historiasta - ja hämmästyy.
"""Nykyisen vl:ien opettama vanhurskauttamisoppi kaatuu omaan mahdottomuuteensa, sillä Laestadius tai Raattamaa eivät vl-opin mukaan ole voineet antaa kenellekään syntejä anteeksi koska he kumpikaan eivät olleet saaneet synninpäästöä heitä ennen olevilta uskovaisilta."""""
Tämä yllä oleva Admatan kirjoitus on valhetta.
Seppo Lohen kirjat ja myös monet muut tutkimukset kertovat toista.
Tuskin sinun tietosi pystyvät kumoamaan selvät historialliset tutkimukset. Uskon että esim. Seppo Lohella on paremmat tiedot niistä asioista kuin sinulla.
Laestadiuksen kirja Huutavan ääni korvessa s.55 kertoo Laestadiuksen omakohtaisen kokemuksen Åselessa "Marian" kanssa keskustelusta.
Seppo Lohen kirja Sydämen kristillyys kertoo Lestadiolaisen herätysliikkeen alkuvuosista.
Ennen Laestadiusta oli Lukijaisuus jossa oli sama opin käsitys kuten myöhemmin Lestadiolaisuudessa.
Luther kirjoittaa kolmannessa uskonkappaleessa
Lisäyksen ydinajatus on siis tämä: Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan Perkeleen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään. Mutta Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä. Näin me joka päivä kasvamme ja vahvistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedelmissä.
Me uskomme edelleen, että meillä on kristikunnassa syntien anteeksiantamus. Se tapahtuu pyhissä sakramenteissa ja synninpäästössä. Lisäksi sen välittävät koko evankeliumin monet lohdutuksen sanat. Tähän yhteyteen kuuluukin kaikki se, mitä sakramenteista on saarnattava, sekä sanalla sanottuna koko evankeliumi ja kristikunnan kaikki virat. Välttämätöntä on, että ne ovat jatkuvassa käytössä. Sillä vaikka Kristus onkin saattanut meidät osallisiksi Jumalan armosta ja vaikka Pyhä Henki on Jumalan sanalla saanut kristillisen kirkon yhteydessä aikaan pyhityksen, niin emme me silti milloinkaan pääse synnistä irti. Se pysyy meissä lihamme tähden, jota yhä kannamme mukanamme. Siksi kristikunnassa kaikki on olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien anteeksiantamusta. Se tapahtuu omantuntomme lohduksi ja rohkaisuksi. Pyhä Henki vaikuttaa näin sen, ettei meihin jäänyt synti pysty meitä vahingoittamaan. Me elämme näet kristikunnassa, missä kaikki on syntien anteeksiantamusta, missä Jumala antaa anteeksi meille ja me annamme anteeksi toinen toisillemme, kannamme ja autamme toisiamme. Mutta kristikunnan ulkopuolella, missä ei ole evankeliumia, ei ole myöskään anteeksiantamusta. Siellä ei liioin voi olla mitään pyhyyttä. Itse ovat itsensä heittäneet ulos ja erottaneet kristikunnasta ne, jotka yrittävät etsiä ja ansaita pyhyyttä omin teoin eivätkä etsi sitä evankeliumista ja syntien anteeksiantamuksesta.
Pliis, tuo vain esille ne ensikäden lähdetiedot, faktat, joiden perusteella voidaan kiistattomasti sanoa, että Luther ja Laestadius tekivät parannuksen, kun joku sisar tai veli julisti hänelle synnit anteeksi äänellisessä evankeliumissa. Kaikkeen parasta olisi, jos voisit osoittaa, että Lutherille ja Laestadiukselle julistetiiin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja kuka oli kulloinkin jlistamassa.
Pelkäänpä pahoin, että vl-uskoisilla on taipumus pyrkiä muuttamaan jopa historian oman oppinsa mukaiseksi.
Olen itse lainannut nimenomaan tutkijoita. Tiesitkö, että muitakin tutkijoita on kuin Seppo Lohi ja muut tutkijat ovat hieman kritisoineet Seppo Lohen tulkintoja;)
Lue laajempi koosteeni täältä ja kerro mikä on väärää tietoa?
http://www.hakomaja.net/historia/46-tyly
Kuitenkin myös SL tunnustaa varmasti, että synninpäästön otti käyttöön vasta Raattamaa. Jos Lohi haluaa rakennella vl-oppiin aasinsiltoja muualta, niin se on hänen asiansa.
>> Luther kirjoittaa kolmannessa uskonkappaleessa
Lisäyksen ydinajatus on siis tämä: Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö...
Kylllä lestadiolaisuudessa on myös rehellisiä ihmisiä, jotka tietävät totuuden, kuten tämä Antti Pentikäisen pitämä alustus osoittaa:
Roomalaiskirjeen esipuheessaan vuonna 1545 Luther kirjoitti: Sillä minä vihasin tuota sanaa "Jumalan vanhurskaus", koska olin oppinut käsittämään sen tarkoittavan… vanhurskautta, jolla Jumala on vanhurskas ja rankaisee synnin tekijät ja väärät. Minä taas, vaikka elinkin kaikin puolin moitteettomana munkkina, tunsin itseni Jumalan edessä syntiseksi, jonka omatunto oli mitä rauhattomin ja joka ei voinut luottaa omakohtaisella sovituksellaan häntä lepyttäneensä, enkä siksi rakastanut vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja syntisiä rankaisevaa Jumalaa. …Loppumattomalla kaunalla minä kirosin Jumalaa vastaan sanoen: "Ikään kuin ei olisi kylliksi, että kymmenen käskyn laki on jo syntisraukat ja perisynnin kautta iankaikkisesti kadotetut kaikenpuolisella onnettomuudella musertanut, Jumala evankeliuminsa kautta vielä lisää vaivaa vaivan päälle, ja evankeliumeissaankin uhkaa meitä vanhurskaudellaan ja vihallaan!"
...Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen, nimittäin: "Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta", ja siinä aloin käsittää Jumalan vanhurskaudeksi sen, minkä varassa vanhurskas Jumalan lahjana elää, nimittäin uskosta... Tällöin minä tunsin itseni suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista samaan paratiisiin. Silloin näyttäytyivät minulle heti paikalla koko Raamatun toiset kasvot. Kävin sitten läpi pyhät kirjoitukset, sikäli kuin ne olivat muistissani, ja löysin myös muista sanonnoista tälle yhdenmukaisuuden.
…Yhtä suurella vihalla kuin olin ennen sanaa "Jumalan vanhurskaus" vihannut, niin suurella rakkaudella minä nyt tätä minulle kaikkein suloisinta sanaa ylistin, ja siten tämä Paavalin kohta oli todella paratiisin portti.”
Tätä Lutherin käänteentekevää löytöä on kutsuttu ”tornikokemukseksi”. Ilmaisun taustalla on Lutherin pöytäpuheista löytyvä omaelämänkerrallinen viittaus, jonka mukaan Jumalan vanhurskauden lahjoittava luonne olisi kirkastunut hänelle Wittenbergin Mustan luostarin tornihuoneessa joskus 1520-luvulla. Lutherin elämästä ei ehkä kuitenkaan voida yksiselitteisesti osoittaa yhtä yksittäistä käänteentekevää tapahtumaa vaan näkemykset kehittyivät pikku hiljaa.
LUTHERIN ELÄMÄSTÄ EI ehkä kuitenkaan VOIDA OSOITTAA YHTÄ YKSITTÄISTÄ KÄÄNTEENTEKEVÄÄ TAPAHTUMAA VAAN NÄKEMYKSET KEHITTYIVÄT PIKKU HILJAA.
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=1108
Kirjoitusten täyttyminen
44 Jeesus sanoi heille: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu."
45 Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. [Luuk. 2:50 ]
46 Hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, [Ap. t. 17:3]
47 ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. [Ap. t. 2:38, 3:19, 10:43, 13:38,39, 22:16]
48 Te olette tämän todistajat. [Joh. 15:27; Ap. t. 1:8, 2:32, 10:41; 1. Kor. 15:15]
49 Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.
Huomioikaa jae 47. Sitä neuvoa täyttää jokainen Pyhän Hengen pappi kun julistaa synninpäästön katuvalle.
Avaukseen on tullut kommentteja Lutherin parannuksesta jne., mutta tähän allaolevaan ei kenelläkään näytä olevan halua tarttua. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000039166601
Vastausta ei tahdo saada nyhtämälläkään. Onko niin, ettei sitä vl-liikkeen sisäisenä asiana haluta antaa, vai eikö kukaan tiedä? Onko kysymys/kysyjä tyhmä?
Kaipaan historiallisia faktoja, koska Päivämies esittää asiat ikään kuin ne olisivat historiallisia tosiasioita. Mutta ovatko ne?
Miten siis voidaan väittää, että Lutherille ja Laestadiukselle julistettiin synninpäästön sanat äänellisessä evankeliumissa tietyssä historiallisessa tilanteessa tietyn henkilön lausumana, jos sen perustaksi ei löydy historiallista tietoa?
Ettei vaan nyt taas historiaa pyrittäisi muuttamaan vl-opin mukaiseksi.