Anteeksi raflaava alku.
Haistakaa pitkä paska arvon "ystävät" jotka panitte välinne poikki minuun kun perustin firman. Te pallinaamat jotka kerroitte muille tuttaville "kyllä tuo X vielä nurin menee"
Haistakaa pitkä paska arvon sukulaiset jotka ette enää pitäneet yhteyttä kun tein paljon töitä ja aloitte sanoa minua jokatavalla pahaksi työnantajaksi, kokoomuslaiseksi-porvariksi (jota sinällää pidin kehuna), mulkuksi jolle olisi ihan oikein että menisi firma alta; "Ja meneehän se, velalla se on kuitenkin pistetty, veljenvaimonsaunakaverinmummo kertoi"
Nyt viisi vuotta myöhemmin tuli verotiedot ja otin ensimmäisen kunnon palkkani viime vuonna. Firma on tuottanut plussaa koko ajan, nyt luottoluokka on AA ja pian AAA, tulot lähemmäs 100 tuhatta, voisin ottaa enemmänkin mutta en vain ota. Työntekijät viihtyvät eivätkä ole näinä työntekijöiden suurina vaihtuvuuden aikoina menneet isompiin firmoihin.
Oliko ylpeää soittaa arvon "ystävä" minulle ja pyytää käymään kahvilla? -Vituttiko kun kieltäydyin?
Oliko noloa arvon "sukulainen" pyytää minulta lainaa kun itse on tuhlannut kaikki mitä on tullut eikä äkilliseen menoon ollutkaan rahaa? -Oliko?? -Vituttaako kun en lainannut?!
Oliko kivaa kuulla kun teille sanoin: "Muistan mitä puhuit, minulla on ja sinulla ei"
Suomi on kateellisten ja saamattomien älykääpiöiden luvattu valtio.
Kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?
Haistakaa pitkä paska arvon "ystävät" jotka panitte välinne poikki minuun kun perustin firman. Te pallinaamat jotka kerroitte muille tuttaville "kyllä tuo X vielä nurin menee"
Haistakaa pitkä paska arvon sukulaiset jotka ette enää pitäneet yhteyttä kun tein paljon töitä ja aloitte sanoa minua jokatavalla pahaksi työnantajaksi, kokoomuslaiseksi-porvariksi (jota sinällää pidin kehuna), mulkuksi jolle olisi ihan oikein että menisi firma alta; "Ja meneehän se, velalla se on kuitenkin pistetty, veljenvaimonsaunakaverinmummo kertoi"
Nyt viisi vuotta myöhemmin tuli verotiedot ja otin ensimmäisen kunnon palkkani viime vuonna. Firma on tuottanut plussaa koko ajan, nyt luottoluokka on AA ja pian AAA, tulot lähemmäs 100 tuhatta, voisin ottaa enemmänkin mutta en vain ota. Työntekijät viihtyvät eivätkä ole näinä työntekijöiden suurina vaihtuvuuden aikoina menneet isompiin firmoihin.
Oliko ylpeää soittaa arvon "ystävä" minulle ja pyytää käymään kahvilla? -Vituttiko kun kieltäydyin?
Oliko noloa arvon "sukulainen" pyytää minulta lainaa kun itse on tuhlannut kaikki mitä on tullut eikä äkilliseen menoon ollutkaan rahaa? -Oliko?? -Vituttaako kun en lainannut?!
Oliko kivaa kuulla kun teille sanoin: "Muistan mitä puhuit, minulla on ja sinulla ei"
Suomi on kateellisten ja saamattomien älykääpiöiden luvattu valtio.
Kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei
Voi juku kun kirjotit hyvin.Jos viitsisin kirjottaisin samoin. Minulle kävi juuri samoin.Ja vielä tuli ero avomiehestäni 27 vuoden jälkeen.Olisi kiva jutella enemmänkin ja todella hienoa, että jaksoit koska tiedän mitä hel... se on. Tsemppiä ja ystäväsi ja sukulaisesi eivät ole sinun arvoisiasi.Jatka samaan malliin kun muistat itsesi joka on tärkeintä
mennään.Toiset ei vaan uskalla ottaa riskiä ja luottaa itseensä, tarkoitan noita vittuilijoita, niitä on näköjään joka suvussa.Ei muuta kuin tsemppiä, ja pidä lomaakin välillä.
Toivottavasti et ole menettänyt kaikkia ystäviäsi. Koita jaksaa ja hanki yrityksen ohelle jotain harrastusta, jos vain kerkiät. Kyllähän se laittaa tuollainen vituttamaan ja helposti sitä muuttuu kyyniseksi. Yrittäjällä ei paljon kavereita ole paitsi kun menee hyvin. Sellasta se on. nyyh!
jotka muistaa..verottaja :(
Enpä ole törmännyt tuollaiseen, nyt kuusi vuotta pyörittänyt firmaan, 3 vuotta toiminimenä ja 3 vuotta osakeyhtiönä. Tai ehkä en sitten vaan huomaa :-)
kyse on nimenomaan siitä, ettet huomaa. Mitä pienempi paikkakunta, sitä varmemmin tuo aloittajan kirjoitus pitää paikkansa. Itse huomaan tuon jopa täällä p-k seudulla.
Odotahan, jos joskus joudut tuonne verotilastoihin. Sitten taatusti huomaat.
Se on juurikin noin. Aikanaan hallia tehdessä sanottiin että yritys ei hallia tarvitse. okt taloa tehdessä puhuttiin että kun nyt ei vaan kävis huonosti.
Nyt ei ole velkaa niin alkaa taas porukkaa pyöriin jaloissa hermot menee.. tähän vois vielä lisätä paljon muutakin mutta se on niin legendaarinen juttu että antaa olla.
Sen verran voin viitata että oma ammattitaito keskittyy siihen kun lähtee yrityksestä niin yrityksellä alkaa mennä huonommin. Ite ajattelin lopetella niin että kun eläkepäivillä olen kävelyllä voin sanoa että olin ennen töissä tuolla.
Ihan oli tuttua.
Yrittäjäksi ryhtyminen on riski,ja jokaisella se on mahdollisuus ottaa.
Ja ketkä siihen ei uskalla/kykene ryhtyä ovat juuri noita joiden suusta kuulee sellaisen toiveen sävyisen ironian että kohta se epäonnistuu..
Kaverini nauroi ja sanoi tyhmäksi,konkurssi tulee ihan varmasti vuodessa,kun yritykseni oli pyörinyt vuosia samainen kaverini käänsi takkinsa ja sanoi että tiesinhän että onnistut heti alusta lähtien.
Yrittämisen alkutaival luo negatiivisen kannustusjoukon joiden hartain toive on että epäonnistut ja sinulle saadaan nauraa.
Mutta nöyränä tässä kannattaa olla,koskaan ei tiedä huomisesta,tänään menee hyvin mutta huomenna onkin veitsi kurkulla.
Siksi suosittelen keskittymistä vain omiin asioihin,mikään onnistumisella rehentely ei tiedä koskaan hyvää.
Jokainen yrittäjä tietää menestymisen lunnaat ja se RISKI on silti aina läsnä.
Haluaisinpa päästä myös kuittailemaan kuten teit,mutta enpähän jaksa nähdä vaivaa vaikka muistini ei ole lyhyt,olen nähnyt parhaaksi olla vain hiljaa omista asioistani vaikka niistä kyseltäisiinkin.
YRITTÄJÄ on oma rotunsa,liika on sellaisia joilla ei onni hymyile mutta onneksi on joitain onnistuneitakin jotka tekevät yrittäjyydestä mahdollisuuden menestyä ja kokeilla.
Siis se negatiivinen palaute joka alussa tulee ei välttämättä johdu siitä että sinun toivotaan epäonnistuvan. Usein se johtuu siitä hiljaisesta panikiista jota sisällämme kannamme, "että voi kun olisin itse keksinyt tuon idean/ voi, kun minulla olisi varaa/uskallusta kokeilla".
Se on se pelko sisällämme, joissa me itse jäämme omassa kehityksessämme jälkeen sinua.
Olen vasta aloitteleva yrittäjä, mutta kovin on tuttua tuollainen negatiivinen kannustus. Ihmettelen mistä noita perkeleitä sikiää.
Tuotteita jos myyt niin...
Ihan lähipiiri ostaa sinulta kyllä.
Siitä eteenpäin ei juuri lainkaan.
Alennusta kyselevät kyllä ja pintä olen lupaillutkin. Jos joku sattunut ostamaan niin ei varmasti kehu, mieluummin vähän moittii, vuosienkin päästä.
Jos kysyjä on ns ammattimies tai jotain niin tee sama alennuskysymys hänelle - luultavasti saat saman hinnan minkä antaaa akikille eikä oikein edes ymmärrä millä perusteella moista kysyt.
Saattaa jopa sanoa että kysele aina silloin tällöin kerkiääkö. Ei siis halua muistella.
Sinulle saattaa sanoa että ilmoita sitten kun se ja se tuote tulee tarjoukseen.
Mutta pelastus. Ventovieraat ostavat tuotteitasi ja ovat tyytyväisiä, palaavat aina uudelleen ja suosittelevat tutuilleenkin.
Kiitän ja syvään kumarran. Siis mielelläni ja hyvilläni.
On ilo palvella. On aina huikean mukavaa saada tilaus, ei siihen totu.