Pappa ajeli kotiin siltaa pitkin vietettyään suurenmoisen päivän merellä kalastaen. Saalis oli puhdistettuna ja fileoituna sanomalehteen käärittynä matkustajan puolella. Pappa oli saapumassa myöhään kotiin ja nosti vauhtia.
Yhtäkkiä esiin hyppäsi ammattituomari tutka kädessä ja viittoili Pappaa ajamaan tien sivuun. Pappa totteli kuten kunnon kansalainen ammattituomaria tottelee. Ammattituomari käveli ikkunan viereen ja sanoi:
- Tiedätkö, kuinka kovaa sinä ajoit länsiraudallasi, poika?
Pappa ajatteli hetken ja arveli:
- Öh... 90 kilsaa tunnissa....
- 110 kilometriä tunnissa, poika! 110 kilometriä tunnissa 80 kilometrin alueella!, sanoi Ammattituomari.
- Mutta jos te tiesitte sen, niin miksi sitten kysyitte sitä?, vastasi Pappa.
Ärsyyntyen Papan vastauksesta ammattituomari julisti voitonriemuisena:
- Se oli ylinopeutta ja sinä saat vähintään sakkolapun!
Ammattituomari tuli lähemmäs Pappaa katsoen hänen sotkuisia kalastusvaatteitaan:
- Sinulla ei taida olla edes mitään töitä? Minä en ole koskaan nähnyt yhtä sotkuista autoa koko elämäni aikana!
Pappa vastasi:
- Minulla on töitä kyllä. Minulla on hyvä työ josta saan kunnollista tulosta ja paljon rahaa!
Ammattituomari kumartui ikkunaan, haistoi Papan kalansaalista ja kysyi:
- Minkälainen työ sinunkaltaisella epäsiistillä ajomiehellä voi olla?
- Olen peräsuolen levittäjä!, vastasi Pappa.
- Mitä sinä sanoit, poika??? kysyi ammattituomari.
- Olen peräsuolen levittäjä!
Ammattituomari raapi päätään kysyen:
- Mitä peräsuolen levittäjä tekee??
Pappa selitti:
- Ihmiset soittavat minulle kun heidän pitää olla levitettyinä. Minä sitten menen heidän luokseen ja aloitan parilla sormella. Sitten pari lisää ja sitten koko kädellä. Sitten kahdella. Sitten minä vedän niitä yhä etäämmälle toisistaan, kunnes etäisyyttä on semmoinen 180 senttimetriä...
Ammattituomari oli tämän kuvion lumoissa kysyessään:
- Mitä ihmettä voidaan tehdä 180 senttisellä persereijällä?
Pappa vastasi huolettomasti:
- Sille voidaan antaa tutka käteen ja pistää sillan päähän seisomaan.
Yhtäkkiä esiin hyppäsi ammattituomari tutka kädessä ja viittoili Pappaa ajamaan tien sivuun. Pappa totteli kuten kunnon kansalainen ammattituomaria tottelee. Ammattituomari käveli ikkunan viereen ja sanoi:
- Tiedätkö, kuinka kovaa sinä ajoit länsiraudallasi, poika?
Pappa ajatteli hetken ja arveli:
- Öh... 90 kilsaa tunnissa....
- 110 kilometriä tunnissa, poika! 110 kilometriä tunnissa 80 kilometrin alueella!, sanoi Ammattituomari.
- Mutta jos te tiesitte sen, niin miksi sitten kysyitte sitä?, vastasi Pappa.
Ärsyyntyen Papan vastauksesta ammattituomari julisti voitonriemuisena:
- Se oli ylinopeutta ja sinä saat vähintään sakkolapun!
Ammattituomari tuli lähemmäs Pappaa katsoen hänen sotkuisia kalastusvaatteitaan:
- Sinulla ei taida olla edes mitään töitä? Minä en ole koskaan nähnyt yhtä sotkuista autoa koko elämäni aikana!
Pappa vastasi:
- Minulla on töitä kyllä. Minulla on hyvä työ josta saan kunnollista tulosta ja paljon rahaa!
Ammattituomari kumartui ikkunaan, haistoi Papan kalansaalista ja kysyi:
- Minkälainen työ sinunkaltaisella epäsiistillä ajomiehellä voi olla?
- Olen peräsuolen levittäjä!, vastasi Pappa.
- Mitä sinä sanoit, poika??? kysyi ammattituomari.
- Olen peräsuolen levittäjä!
Ammattituomari raapi päätään kysyen:
- Mitä peräsuolen levittäjä tekee??
Pappa selitti:
- Ihmiset soittavat minulle kun heidän pitää olla levitettyinä. Minä sitten menen heidän luokseen ja aloitan parilla sormella. Sitten pari lisää ja sitten koko kädellä. Sitten kahdella. Sitten minä vedän niitä yhä etäämmälle toisistaan, kunnes etäisyyttä on semmoinen 180 senttimetriä...
Ammattituomari oli tämän kuvion lumoissa kysyessään:
- Mitä ihmettä voidaan tehdä 180 senttisellä persereijällä?
Pappa vastasi huolettomasti:
- Sille voidaan antaa tutka käteen ja pistää sillan päähän seisomaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En enään yhtään ihmettele, miksi PappaManninen rakastaa Mannerheimia.
Olet se ensimmäinen terävä kaveri;)))))!!!!!!
PeppuManniselle pitäisi myöntää Mannerheimristi.
Tapat minut nauruun!!!
o aivan pihalla ho hoh hoho ohohohohoo!!!!
Hmph! Voisit miettiä vähän mitä puhut itsestäsi.
No ainakin tuli selväksi että olet homppeli.
Että tekee kipeää!!!!!! HOHHHHHOOOOOHHHOOO!!!!
Vaikka oletkin tullut juuri kaapista.
Huh huh Hohohohohohhhhhooooo!
Juttu on vanha ja tunnetaan kymmeninä versioina mutta minua se kyllä huvittaa vieläkin. Minua ei huvita niinkään tämä ammattimainen akustiikan parantaminen vaan se,että tässä kertoja pistää itseään likoon kertomalla sen minämuodossa. Se on itse asiassa jutun ydin. Tuhon eivät yllä Kallet pikkutyttöjen jalkojenkaan kautta.
Aloitusotsikostasi päättelin sinunkin osallistuneen K-kauppiaitten vuosijuhlaan. Minusta on sääli,että ne lopetetaan rähinöinnin ja tappelujen takia. Mielestäni juhlia pitäisi laajentaa ja lihakauppiaille sallia puukot ja rautakauppiaille kassarat. Juhla pitäisi viedä Kaartin kentälle,siellä sisäasiainministeriön joukot voisivat sitten harjoitella K-kauppiailla samaan tapaan kuin he harjoittelivat Acem-mielenosoittajilla. Sisäasiainministeriön joukot ansaitsisivat todellisen vastuksen,siinä yhtenäiset,sinnikkäät ja yrittäjähenkiset K-kauppiaat olisivat omimmillaan. Mokomaan ei pysty osuuskauppaväki.
Sisko lähti 70-luvulla Ruotsiin. Naapurin akka kysyi,että mitäs se siskois sit siellä tekkee. Sanoin että huoraa,pääsi heti Göteborgin parhaaseen taloon kun oli alan kokemusta,kolme vuotta parturina Imatralla.
neuvostoliittolainen huumorintajuttomuus tässä huvittaa eikä mikään muu. Juttu ei kummoinen ollut mutta reagointi siihen melkein tappoi minut nauruun.
Aivan sekaisin tuo lautapää taas eilen...Tämmöistä lisää.
Sattuiko wäinälle pekkaspäivä keskelle viikkoa? Kahden aikaan yöllä ei työmies tänne kirjoita?
Sattui niin että jouduin vetäisemään kolmetoistatuntisen päivän,nuoremman työkaverin lapsi sairastui.
Näissä meidän kinkereissä homman luonne on sellainen,että joskus seurataan viikko katseella kun kampe huilaa. Sitten kun menee huonosti,revitään melko rankasti. Eilinen loppuvuoro oli sieltä pahemmasta päästä.
Kovia töitä tehneille lienee tuttua se,että tarvitaan muutama tunti ennenkuin kroppa tasaantuu nukkumakuntoon. Kolmen tonnin esteiden jälkeen ei ihan heti nukuta,väsymys on eri juttu.
Aikataulutan eilisen sinulle. Kello 23.10 tulin saunasta,sitten kotiin. Työmatkaa minulla on tuumasta toimeen. Otin rytmihäiriöpillerin ja join tunnin aikana pikkuhiljaa litran vettä. Sitten sekoittelin kupillisen kauraryynejä ja tilkan maitoa keskenään,söin sen. Kaura tasaa nesteen imeytymisen,ei tule "kiveä vatsaan". Sitten join puolitoista litraa sokeroitua karpalomehua,tässä kohtaa noin kokemuksen mukaan voi juoda jo vähän happamampaakin tavaraa. Wäinätär viisaana akkana oli ennakoinut tilanteen,tehnyt makaronisalaatin ja pari sillivoileipää. Nestehukka tuppaa panemaan suolat sekaisin.
Sitten söin munakkaan,näet kun meillä töissä homma risaa niin on turha syödä,ei se sisällä kuitenkaan pysy.
Noin sivumennen sanoen,tulee vähän saatanan raju känni kun vetäisee nestehukkaan potun koskenkorvaa.Olet tuon joinakin perjantaina varmaankin huomannut.
Sitten katselin Maxilta pokeria ja eikös se ollut samoja aikoja kun kirjoittelin palstalle.
Puoli neljältä nukkumaan,seitsemältä ylös että akka ehti vetäisemään puoli tuubia mobilaattia vähän helkkarin kipeisiin hartioihin,taikka minun tapauksessani olkapäihin.Nyt olen lähdössä iltavuoroon.
Normaalia päivätyötä tekevät eivät aina oikein ymmärrä vuorotyöntekijän rytmitystä. Minä ole sillä tavalla hyvässä asemassa,että voin nukkua silloin kun nukuttaa. Minulla ei ole lapsia vietävänä hoitoon.Arkiostokset tekee Wäinätär,kaupat ovat hänen työmatkansa varrella.Minulla ei ole säännöllisesti toistuvia harrastuksia arkisin jne. Monella tilanne on huonompi sen suhteen. Asia on siis juuri päinvastoin kun sanot.Metallissa 15 000 ihmistä tekee vuorotyötä,maassa on joltinenkin määrä työttömiä työmiehiä,pätkätyöläisiä on miljoonan verran. Siis juuri työmiehet voivat kirjoitella nettipalstoille yöllä. Mutta miten se on yrittäjän kanssa,itsestäänkö ne bisnekset hoituu seitsemää minuuttia vaille kymmenen vaiko onko firmassa ahkerat rengit lihottamassa nettisurffailevaa omistajaa?
Jos totta sanon niin tällä iällä työ alkaa käymään raskaaksi. Siihen pitää keskittyä ja satsata aina vain enemmän,se rajaa vapaa-aikaa. Olenkin tehnyt päätöksen,ensi keskiviikosta alkaa loppusuora. Se kestänee vajaan kaksi vuotta. Voisin omasta puolestani lopettaa vaikka tähän mutta työnatajalle on käynyt vuosien varrella fiba,jos minä lähden tästä persreiästä niin työnantajalla ei ole nyt ketään jonka siihen työntäisi. No kahden vuoden kuluttua on.Arvaappa Pappamanninen maksaako se maltaita ja messinkiä?
Työnantajat harjoittavat lyhytnäköistä työllisyyspoitiikkaa. Taikka itse asiassa työnantajat eivät harjoita minkäänlaista työllisyyspolitiikkaa. Kahtiajakoisuus on hämmästyttävää. Kun yrittäjä tahtoo huvilalleen tulisijat,hän ei palkkaa varamiespalvelusta kauppaopistossa opiskelevaa pätkätyöläistä sitä niitä tekemään. Hän palkkaa muurarin.
Työpaikalle yrittäjä hankkii miljoonien koneet ja kuvittelee pystymetsästä tuodun kaverin laittavan ne laulamaan rahaa. Tämä nyt ei ole ominaista juuri pienyrittäjille mutta suuremmissa firmoissa se on maan tapa.Pörssiyhtiöissä tuijotetaan kuutta tunnuslukua ja yhteen niistä sisältyvät henkilöstökulut. Näille nykyisille johtajajolpeille tunnusluvut ovat tärkeitä,heille on sivuseikka pannaanko laakeriin rasvaa,missä kunnossa konekanta on. Ja kun laakeri rasvataan jonkun pitää tietää missä on nippa,se ei selviä neljännesvuosittaisista pörssikatsauksista.
Meillä suomalaisilla on slaavilainen huumorintaju,sellainen neuvostoliittolainen. Sehän on hyvää huumoria.
Gruusialaisen vanhainkodin 120 vuotiaiden osaston käytäväpenkillä istui neljä maatuskaa. Mummot sanovat ohi kulkevalle papalle,että mepäs osataan päätellä minkä ikäinen olet. Mistä sen osaisitte päätellä,sanoo ukko. Käypäs ensin tuohon eteen seisomaan,käskevät mummot. Ukko käy. Mummot sanovat että otappas nyt housut pois ja hypi. Ukko ottaa ja hyppii minkä jaksaa. Olet 123 vuotias,sanovat mummot. No niinpä olen,ihmettelee ukko.Mistäpä tuon päättelitte. Ei me pääteltykään,sanovat mummot. Me olimme eilen syntymäpäivilläsi.
Yrittäisit nyt edes hivenen ryhdistäytyä,
vaikket mies olekaan.