Minulla paniikkihäiriö aiheutui kroonistuneesta kofeiinimyrkytyksestä, olin juonut mustaa teetä useamman vuoden ennen ensimmäisiä oireita, ainoa varsinainen haitta, jonka tiedostin ennen myrkytysoireita, oli närästys. Sen aikaisella vaimollani oli 7 danin musta vyö mykkäkoulussa ja kun en saanut vastauksia häneltä, aloin purra hampaitani yhteen ajatellen, hyvä on, ei puhuta sitten. Siitä kehittyi alaleuan alle oikealle puolelle erittäin kivulias suonenveto, joka paheni kylmässä niin, etten voinut edes haukotella ulkona. Pään ja erityisesti kasvojen oikealla puolella alkoi esiintyä puutumista ja pistelyä, pian koko oikea puoli päästä oli tunnoton ja puolen vuoden kuluessa tunnottomuus ja pistely alkoi levitä koko kehoon oikealla puolella. Tk-lääkärit levittelivät käsiään ja diagnoosiksi tuli; Et sinä ole oikeasti kipeä, sinä vain kuvittelet olevasi mutta kuvittelet niin hyvin, että olet oikeasti kipeä.
Ensimmäinen paniikkikohtaus vei minut sitten sille tielle, mistä ei ole paluuta. Olin käymässä naapurikaupungissa ja minun piti lähteä linja-autolla takaisin kotiin. Olin kävelemässä kohti linja-autoasemaa kun tunsin palan kurkussani, tunne alkoi voimistua kunnes en pystynyt enää kävelemään vaan seisoin hiljaa paikallani kauhusta jäykkänä ja yritin saada sen palantunteen pois. Kivut kurkussa olivat niin kovat, että olin hiestä märkä ja kyyneleet tulivat silmistä väkisin. Tämä tapahtui keskellä kaupunkia vilkkaalla liikepaikalla.
Pääsin viimein linja-autoasemalle ja kävelin odotushuoneeseen, samantien alkoi huimata ja heikottaa, tuntui kuin maailma keinuisi kuin laiva, sydän hakkasi, hiki virtasi, hengitys pysähtyi ja kurkussa tuntui taas se sama pala. Leuan alla veti suonta, pää ja kasvot olivat tunnottomat oikealta puolelta, oikea puoli kehosta puutui niin, etten tahtonut pystyä kävelemään ja kivut olivat niin kovat, että kyyneleet virtasivat pitkin kasvoja ilman että pystyin hillitsemään itseäni ollenkaan. Pääsin jotenkin taksiin ja ajoin paikallisen lataamon polille, jossa pääsin psykiatrin juttusille heti ja sain häneltä Anxidin-kapselin (lähes sama aine kuin Diapam, ei enää myynnissä).
Tästä alkoivat sitten lääkekokeilut, psykoterapia, masennus, ahdistuneisuus, paniikkihäiriö, itsetuhoisuus ja eläköityminen prhaassa työiässä. Tähän katkesi myös valokuvaajan ura kolmen näyttelyn jälkeen ja alkamassa ollut runoilijan ura.
Ensimmäinen paniikkikohtaus vei minut sitten sille tielle, mistä ei ole paluuta. Olin käymässä naapurikaupungissa ja minun piti lähteä linja-autolla takaisin kotiin. Olin kävelemässä kohti linja-autoasemaa kun tunsin palan kurkussani, tunne alkoi voimistua kunnes en pystynyt enää kävelemään vaan seisoin hiljaa paikallani kauhusta jäykkänä ja yritin saada sen palantunteen pois. Kivut kurkussa olivat niin kovat, että olin hiestä märkä ja kyyneleet tulivat silmistä väkisin. Tämä tapahtui keskellä kaupunkia vilkkaalla liikepaikalla.
Pääsin viimein linja-autoasemalle ja kävelin odotushuoneeseen, samantien alkoi huimata ja heikottaa, tuntui kuin maailma keinuisi kuin laiva, sydän hakkasi, hiki virtasi, hengitys pysähtyi ja kurkussa tuntui taas se sama pala. Leuan alla veti suonta, pää ja kasvot olivat tunnottomat oikealta puolelta, oikea puoli kehosta puutui niin, etten tahtonut pystyä kävelemään ja kivut olivat niin kovat, että kyyneleet virtasivat pitkin kasvoja ilman että pystyin hillitsemään itseäni ollenkaan. Pääsin jotenkin taksiin ja ajoin paikallisen lataamon polille, jossa pääsin psykiatrin juttusille heti ja sain häneltä Anxidin-kapselin (lähes sama aine kuin Diapam, ei enää myynnissä).
Tästä alkoivat sitten lääkekokeilut, psykoterapia, masennus, ahdistuneisuus, paniikkihäiriö, itsetuhoisuus ja eläköityminen prhaassa työiässä. Tähän katkesi myös valokuvaajan ura kolmen näyttelyn jälkeen ja alkamassa ollut runoilijan ura.
Vastaukset 3
Vanhimmat
narkkari tai kannabisNARKKARI. Ei muuten voi päässä pyöriä samat asiat 100 kertaa päivässä.
Kannattaiskohan vähän miettiä mitä tänne kirjottelee.
On se uskomatonta miten näitä pöljiä riittää :D