Olen ammattikorkeakoulussa ihmissuhdealalla, ja olen hiljattain alkanut tuntea oloni alakuloiseksi. Varasin aikaa koulupsykologille, jolla oli vapaita aikoja vasta kuukauden päässä. Psykologi ehdotti kuitenkin, että menisin koulukuraattorille sillä välin, koska häneltä aikoja liikenisi. Hilppasin tänään kuraattorin puheille, mutta yllätyksekseni hän EI HALUNNUT puhua ongelmistani, joita yritin tuoda esille, vaan keskittyi koulumenestykseni ruotimiseen. Mielestäni on käsittämätöntä, ettei kuraattori ymmärtänyt sitä, että ihminen on kokonaisvaltainen, ja ettei kouluongelmiakaan voida ratkoa ottamatta huomioon yksilön sosiokulttuurista todellisuutta. Itse olen ollut siinä uskossa, että kaikkien näiden nuorten pahoinvoinnin osoitusten jälkeen oltaisiin opittu jotain, ja ymmärretty, ettei apua tarvitsevaa käännytetä pois.
Miksei vieläkään osata auttaa?
Yksiulotteinen
1212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
-
Tekisit varmaan palveluksen monelle jos kirjoittaisit kokemuksesi ja lähettäisit sen ko. kuraattorille, psykologille sekä heidän esimiehilleen (keitä sitten ovatkin).
Voi olla, että seuraava kuraattorin pakeille eksynyt saisi käynnistä jotain muutakin kuin pelkkää koulumenestyksen puntarointia.