PAKKOAJATUS KORKEASSA PAIKASSA

Minulla ei ole korkean paikan kammoa, mutta sen sijaan itsetuhoisuutta on ollut. Viime kesänä olin niin huonossa kunnossa, että kun olin suosikkisukulaiseni luona vierailulla ja kiipesimme näköalapaikalle, mietin hyppäämistä. Tosin en olisi voinut tehdä sitä 15-vuotiaan nähden. Tällä hetkellä uusi mielialalääkitys toimii, olen jatkanut opintoja ja harrastuksiakin on. Päätin jatkaa elämääni.

Edgar Allan Poe nimesi Perverssiyden Paholaiseksi (Imp of the Perverse) sen pienen äänen, joka jyrkänteen äärellä yllyttää hyppäämään. Freud käytti vastaavasta ilmiöstä nimitystä "kuolemanvaisto" (todestrieb, death instinct).

siitä että käkkärä joi kahvia!

Tuohan on just niitä pakkoajatuksia, että mitäs jos tekisin sitä ja tätä ja tuota ja hirveä ahdistus. Todella tuttu homma, ei paniikkia!

Tuttua.. Lähes aina kun kuljen silalla, kuvittelen mahdollisia tapoja tippua siltä alas. Niitä löytyykin sitten esim:
Mitä jos tuota kaideta ei olekaan ja pyörällä ajan vahingossa liian sivulle ja tipahdan hyiseen veteen.
Toinen on, että saan jonkin "kohtauksen" ja kiipeän vain sillan kaiteelle, jolloin joko itse hyppään alas (olen monta kertaa kuvitellut, miltä näyttäisin ja miltä tuntuisi tippua sillalta veteen tai jään päälle, mietin sortuukohan jää jne..) tai sitten vahingossa horjahdan kaiteelta. Tämä on niin vahva tunne, että sydän kurkussa aina saan olla, kun kaverit taiteilevat milloin minkäkin kaiteen päällä. Jotenkin yhdistän sen heti sillan kaiteeseen. Itse en voi kuvitellakaan edes nojaavani siihen kaiteeseen..
En vielä omista ajakorttia, mutta pelkäänpä vahvasti etten pysty ajamaan sillan yli autolla. Minulla on hyvin vahva mielikuva itsestäni ajamasta autoa, joka syöksyy sillalta alas.. :/

En koe kärsiväni mitenkään pahasta korkean paikan kammosta, mutta aina korkealla ollessani käy mielessäni, entäs jos putoan ja käyn mielessäni läpi eri mahdollisuuksia siihen.

Olenpa nähnyt myös unta sillasta, josta loppuivat kaiteet kesken.. Se oli aivan kamala uni, minun olisi pitänyt mennä sillan toiseen päähän, mutten uskaltanut koska kaiteet loppuivat kesken, monta kertaa yritin mutta aina palasin takaisin. Tiesin että toisella puolella olivat kaikki kaverini ja että heillä on hauskaa siellä ja että he odottavat minua..

Nojaa, myönnän olevani outo monissa muissakin asioissa, mutta luulen että siltoihin ja korkeisiin paikkoihin liittyvät pelkokuvat ja tuntemukset ovat kovin yleisiä. (:

Aina kun olen sillalla tai korkealla parvekkeella mietin, että mitä jos nyt hyppäisin alas tästä? Jos hyppäisin jalat suorana niin miten ne riksahtaisivat katki, tai vaikka pää edellä kuinka kallo poksahtaisi ja aivot ja muut lentäisivät ohikulkijoiden naamalle... Tai vaikka moottoritielle rekan alle... En kuitenkaan koskaan voisi tehdä sitä sillä olen sitä mieltä, että itsemurha on luovuttajille eikä minulla ole edes syytä siihen... olen myös nähnyt unta pyöräileväni sillalta alas ja leukani osuvan johonkin reunaan ja irtoava ja niskani katkeavan... :S ajatus putoamisesta kuitenkin kammottaa minua ja yritän pysyä kaukana silloista ja parvekkeista :D

Mullakin on tuo ongelma, joskus iskee mieliteko vain kiivetä kaiteelle ja.. Hypätä .. Alas.. Vaikka olisi seurassa, silti tekisi mieli kokeilla että miltä se tuntuisi, varsinkin jos alla on maata.

Mulla ja juuri sillalla sekoaminen ja hyppääminen.parvekkeet ja sillat pahimpia🤕