Onko täällä muita kaltaisiani. Minä kärsin suhteellisen voimakkaasta korkean paikan kammosta. Korkat ja pitkät sillat sekä muut korkeat paikat saavat minut äärimmäiseen pelkotilaan. Ehkä noin kymmenen vuotta sitten tuli mukaan toinen, hirveämpi ongelma. Eli pelkään, että saan äkillisen "sekoamiskohtauksen" ja hyppään korkealta alas. Kävellessäni joskus sillalla tuli sellainen olo vaan, että mitä jos mä nyt hyppäisin. Siis en todellakaan halunnut hypätä, mutta tuli vaan siinä tilanteessa sellainen tunne, että nyt mä kohta sekoan ja hyppään. Noin kymmenen vuotta sitten minulla oli myös paniikkihäiriö, josta paranin noin kolmessa vuodessa ilman lääkkeitä ja muuta hoitoa.. tai no saan edelleen niitä paniikkioireita korkeissa paikoissa ja joskus myös esim. lääkärinvastaanotolla.
PAKKOAJATUS KORKEASSA PAIKASSA
SekoanJaHyppään!
102163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla ei ole korkean paikan kammoa, mutta sen sijaan itsetuhoisuutta on ollut. Viime kesänä olin niin huonossa kunnossa, että kun olin suosikkisukulaiseni luona vierailulla ja kiipesimme näköalapaikalle, mietin hyppäämistä. Tosin en olisi voinut tehdä sitä 15-vuotiaan nähden. Tällä hetkellä uusi mielialalääkitys toimii, olen jatkanut opintoja ja harrastuksiakin on. Päätin jatkaa elämääni.
Edgar Allan Poe nimesi Perverssiyden Paholaiseksi (Imp of the Perverse) sen pienen äänen, joka jyrkänteen äärellä yllyttää hyppäämään. Freud käytti vastaavasta ilmiöstä nimitystä "kuolemanvaisto" (todestrieb, death instinct).
mutta käyttävät laskuvarjoa tai jotain liitopurjetta. Sillä lailla voi toteuttaa halunsa hypätä ja säilyy silti hengissä. Sitä voisi kehottaa aloittajallekin. Ensiksi pitää mennä laskuvarjohyppääjien kerhoon ja sitten sellaiseen kerhoon, jossa hypätään korkeilta paikoilta. Niitä on kyllä olemassa, mutta taitavat toimia aika salaisesti.
siitä että käkkärä joi kahvia!
Tuohan on just niitä pakkoajatuksia, että mitäs jos tekisin sitä ja tätä ja tuota ja hirveä ahdistus. Todella tuttu homma, ei paniikkia!
Tuttua.. Lähes aina kun kuljen silalla, kuvittelen mahdollisia tapoja tippua siltä alas. Niitä löytyykin sitten esim:
Mitä jos tuota kaideta ei olekaan ja pyörällä ajan vahingossa liian sivulle ja tipahdan hyiseen veteen.
Toinen on, että saan jonkin "kohtauksen" ja kiipeän vain sillan kaiteelle, jolloin joko itse hyppään alas (olen monta kertaa kuvitellut, miltä näyttäisin ja miltä tuntuisi tippua sillalta veteen tai jään päälle, mietin sortuukohan jää jne..) tai sitten vahingossa horjahdan kaiteelta. Tämä on niin vahva tunne, että sydän kurkussa aina saan olla, kun kaverit taiteilevat milloin minkäkin kaiteen päällä. Jotenkin yhdistän sen heti sillan kaiteeseen. Itse en voi kuvitellakaan edes nojaavani siihen kaiteeseen..
En vielä omista ajakorttia, mutta pelkäänpä vahvasti etten pysty ajamaan sillan yli autolla. Minulla on hyvin vahva mielikuva itsestäni ajamasta autoa, joka syöksyy sillalta alas.. :/
En koe kärsiväni mitenkään pahasta korkean paikan kammosta, mutta aina korkealla ollessani käy mielessäni, entäs jos putoan ja käyn mielessäni läpi eri mahdollisuuksia siihen.
Olenpa nähnyt myös unta sillasta, josta loppuivat kaiteet kesken.. Se oli aivan kamala uni, minun olisi pitänyt mennä sillan toiseen päähän, mutten uskaltanut koska kaiteet loppuivat kesken, monta kertaa yritin mutta aina palasin takaisin. Tiesin että toisella puolella olivat kaikki kaverini ja että heillä on hauskaa siellä ja että he odottavat minua..
Nojaa, myönnän olevani outo monissa muissakin asioissa, mutta luulen että siltoihin ja korkeisiin paikkoihin liittyvät pelkokuvat ja tuntemukset ovat kovin yleisiä. (:
Minullakin on tuollaisia pelkoja, jotka ilmaantuvat äkillisesti jos olen sillalla tai parvekkeella. Tulee ajatus ja mielikuva hyppäämisestä/ putoamisesta jota seuraa pelon väristykset siitä että menetän kontrollin ja oikeasti hyppään... Ja sitten jos ajan moottoritienopeudessa ja rekka tulee vastaan.. Niin mietin mitä tapahtuu jos vaihtaisin vastaantulijoiden kaistalle ja kolaroitais... Mielikuvia itsestäni asfaltilla makaamassa verisenä. Häiritsevää kieltämättä.. En mielelläni kävele siltojen yli, katsele parvekkeelta alas tai ajele autolla .. Vaikka toistaiseksi pelot ei vielä ole estäneet minua tekemästä näitä asioita.
Aina kun olen sillalla tai korkealla parvekkeella mietin, että mitä jos nyt hyppäisin alas tästä? Jos hyppäisin jalat suorana niin miten ne riksahtaisivat katki, tai vaikka pää edellä kuinka kallo poksahtaisi ja aivot ja muut lentäisivät ohikulkijoiden naamalle... Tai vaikka moottoritielle rekan alle... En kuitenkaan koskaan voisi tehdä sitä sillä olen sitä mieltä, että itsemurha on luovuttajille eikä minulla ole edes syytä siihen... olen myös nähnyt unta pyöräileväni sillalta alas ja leukani osuvan johonkin reunaan ja irtoava ja niskani katkeavan... :S ajatus putoamisesta kuitenkin kammottaa minua ja yritän pysyä kaukana silloista ja parvekkeista :D
Mullakin on tuo ongelma, joskus iskee mieliteko vain kiivetä kaiteelle ja.. Hypätä .. Alas.. Vaikka olisi seurassa, silti tekisi mieli kokeilla että miltä se tuntuisi, varsinkin jos alla on maata.
Mulla ja juuri sillalla sekoaminen ja hyppääminen.parvekkeet ja sillat pahimpia🤕