moro..
kovaa on ollu taistelu keskittymishäiriöitä ja oppimisvaikeuksia vastaan. sosiaaliset tilanteet tuonu vaikeuksia todella paljon mutta ihan ok oon selvinnyt tähänkin asti. (24v) asioiden aikaansaaminen todella vaikeaa.ja jos jostain innostuu niin siitä innostuu todella voimakkaasti ja sitten se jääkin hetken kuluttua... mutta se mikä nyt oli pointtina... onko kellään ollut ongelmana ylistressaamista. et vetää hirveet paineet/stressit joka asiasta ja sit jossain vaiheessa ne kaikki on romahtanu niskaan kerralla? miten puratte stressiä helpoiten? ei oikee pysty rentoutumaankaan kun on vaikea olla paikoillaankin. onks mitään hyviä keinoja?
kovaa on ollu taistelu keskittymishäiriöitä ja oppimisvaikeuksia vastaan. sosiaaliset tilanteet tuonu vaikeuksia todella paljon mutta ihan ok oon selvinnyt tähänkin asti. (24v) asioiden aikaansaaminen todella vaikeaa.ja jos jostain innostuu niin siitä innostuu todella voimakkaasti ja sitten se jääkin hetken kuluttua... mutta se mikä nyt oli pointtina... onko kellään ollut ongelmana ylistressaamista. et vetää hirveet paineet/stressit joka asiasta ja sit jossain vaiheessa ne kaikki on romahtanu niskaan kerralla? miten puratte stressiä helpoiten? ei oikee pysty rentoutumaankaan kun on vaikea olla paikoillaankin. onks mitään hyviä keinoja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Stressaan ja hermoilen itsekin jatkuvasti. Esim.kun on vaikea pysyä aikataulussa (jopa itseni laatimassa) tai pitäisi tehdä joku homma mitä en oikein hallitse.
T.Restless -76
Hei!
Tutulta kuulostaa... olen äitinä seurannut nuorimman lapseni kasvua. Se on ollut yhtä kaaosta. ADHD-diaknoosin saatuamme, Consertta lääkityksestä on ollut huomattava apu. Lääke on aivoja aktivoiva aine ja silti se saa ihmisen rauhoittumaan ja kaaos vähenee. Lapseni ilmaisi ennen lääkitystä että kaikki asiat ovat sekaisin päässä ja tämä hänelle aiheutti ylistressaamista. Siihen auttoi parhaiten virikkeiden vähentäminen ja yksin olo. Hän on tarvinnut aina erilaista rauhaa kuin muut lapsemme. Silti usein seurasi mahdotonta levottomuutta, kiekumista, raivoa ja muita paineenpoisto konsteja. Muu perhe oli myös romahduksen partaalla.
Saimme erittäin hyvää "palvelua" TAYSsista.
Sinunkin kannattaa tomerasti hakea kaikenlaista apua. On vaikka minkälaisia arkipäivän pieniä niksejä joilla kaaoksen ja paineen tunteita saa vähennettyä, on toimintaterapioita joissa opetetaan hyviksi havaittuja konsteja selviytyä tilanteistä ja tunteista.
Aina ei hoksaa itse yksinkertaista asiaa. Pienetkin helpotukset tuovat uskoa, että tässä pärjätään ja elämä on kivaa.
Tsemppiä Sinulle!
Toi kuulosti hyvin tutulta tarinalta. Olin juuri tuollainen jossain kymmenen vuoden ikäisenä mitä kuvailit. Silloin se lääkitys olisi ollut tarpeen. Nyt vuosia jälkeenpäin sitä voisi haluta koittaakkin mutta kun nykypäivän lääkärit eivät oikein vain tahdo määrätä mitään kunnon lääkkeitä ja se on yhtä ravaamista lekurissa joten antaa olla. Kävin viime kesänä hermoromahduksen partaalla ja nyt vasta 6kk jälkeen alan toipumaan pikkuhiljaa.. silloin tuli käytyä viikottain lääkärissä, magneettikuvaukset otettiin.. kaikkea tutkittiin ja mitään ei selvinnyt.. neurologi suositteli psykiatria. Nyt onneksi paljon parempi tilanne. Kunnan psykiatrillekkaan ne eivät sitten päästäneet kun kuulemma ei ollut mitään niin vakavaa ja kriittistä. Blaah.. ei enää lääkärikäyntejä ellei ole ihan pakko.. päivä kerrallaan elelen ja ehkä se tästä. Kahvin olen nyt jättänyt pois. En ole johonkin viikkoon juonut kuppiakaan ja kas kummaa.. se on tasottanut melko paljon oloa. Silti normaalista olotilasta ollaan hyvin kaukana.
Tuntuu vaan joka päivä siltä että olen tullut elämäni päätökseen mutta silti sisimmissäni on joku pieni voima joka antaa lisää valoa elämään.
Taistelija luonne kun olen niin uskon vielä siihen että joku kaunis päivä saan elää ihan normaalia oloa ja eloa ja nuoruuden pahat muistot jäävät vain muistoiksi.
Pitäisi enemmän kertoa siitä miten moni adhd-persoona saattaa hyötyä adhd-lääkityksestä. :)
"Muoti-ilmiö" -ennakkoajattelu saattaa tällä tavalla vähentyä :)