Onko teidän perheessä sama juttu?
Meidän 8v. poika linnoittautuu aina isänsä huomaan, jos sanon tai kiellän tavalla joka ei miellytä. En ole mkään jokapaikan jäkättäjä enkä nalkuttaja, sanon ihan asiasta. Esimerkiksi jos poika pelaa tuntikaupalla pelejä, eikä tee läksyjä kuin viimetipassa hutaisten ennen nukkumaan menoa. Tai jos poika sotkee lattian leluilla tai vaatteilla yms.
Ja sitten mennään valittamaan isille, joka on aina tietysti pojan puolella, olisi kysymys mistä tahansa.
Ihan maalaisjärkeä voisi mielestäni käyttää! Ei ole kysymys ilkeydestä, vaan yritän kasvattaa pojastani tavallista ihmistä, joka osaa siivota sotkunsa ja tehdä läksynsä.
Mutta kun ei... paha äiti taas nalkuttaa, ja isi pelastaa! Että ottaa päähän!
Meidän 8v. poika linnoittautuu aina isänsä huomaan, jos sanon tai kiellän tavalla joka ei miellytä. En ole mkään jokapaikan jäkättäjä enkä nalkuttaja, sanon ihan asiasta. Esimerkiksi jos poika pelaa tuntikaupalla pelejä, eikä tee läksyjä kuin viimetipassa hutaisten ennen nukkumaan menoa. Tai jos poika sotkee lattian leluilla tai vaatteilla yms.
Ja sitten mennään valittamaan isille, joka on aina tietysti pojan puolella, olisi kysymys mistä tahansa.
Ihan maalaisjärkeä voisi mielestäni käyttää! Ei ole kysymys ilkeydestä, vaan yritän kasvattaa pojastani tavallista ihmistä, joka osaa siivota sotkunsa ja tehdä läksynsä.
Mutta kun ei... paha äiti taas nalkuttaa, ja isi pelastaa! Että ottaa päähän!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos vanhemmat lapsen nähden ovat eri mieltä miten hänen tulisi käyttäytyä on se loputon suo.
Sinä et saa lastasi tottelemaan ja tämä saattaa siirtyä myös koulun puolelle.
Noissa asioissa joita kerrot haluavasi lapsen tekevän, olet aivan oikeassa, ja miehesi on keskenkasvuisen oloinen jos ei tätä tajua.
Nyt myös mies vastuuseen lapsen kasvatuksesta!!
Teidän pitää YHDESSÄ pitää säännöistä kiinni.
Usein meilläkin minä olen se "kovempi komentamaan" MUTTA auttaa kun isä on samaa mieltä äidin kanssa.
Esim.Äiti sanoo että nyt saat lopettaa sen tietokonepelin.Mikäli lapsi vaan jatkaa niin isä voi vahvistaa asian että no niin nyt riittää pelaaminen,kuulitko mitä sanoimme.Näin lapsi huomaa ettei auta,toteltava on,ne on tosissaan!;)
Puhu miehellesi asiasta ja pyydä häntä tulemaan puolellesi,auttamaan kasvatuksessa.
Kyllä meilläkin poika jossain vaiheessa meni aina NIIN surkeana isän luo kun ei halunnut tehdä jotain mitä äiti käski.Ja minäkin tunsin samoin kuin sinä,olevani se ei niin kiva vanhempi.Mutta puhuin miehelleni ja hän tajusi kyllä heti mitä tarkoitin.Ja alkoi toimia myös niin.Meillä poika tosin vasta neljävuotias mutta olemme huomanneet että tosiaan pitää olla isällä ja äidillä YHTEINEN RINTAMA.Miehesi ei saa olla se pelastaja vaan kasvattaja.
Tsemppiä!:)