Minä voin käydä kaupassa, mutta esim. ravintolaan en uskalla mennä, koska jännitän tanssimista.
Jännitän esim. vanhempainiltoja jo etukäteen. Vaikka siellä ei tarvitsisi sanoa mitään. Pahempi jos joutuu.
En voi käydä töissä, koska jännitys estää aivotoiminnan. Ehkä ulkoa opettelemalla voisin jotain tehdä.
En voi harrastaa mitään, koska pelkään ryhmiä ja käsillä tekemistä. Minulla on tunne, etten osaa mitään ja menen tästä syystä täysin paniikkiin.
Kartan ihmisiä, koska tunnen itseni typeräksi. (Olen keskimääräistä älykkäämpi kertoivat testit, joskin niissäkin näkyi tietynlainen hitaus ja ahdistuneisuus) Testit on tehty jo vuosia sitten ja viimeinen niitti tapahtui vasta sen jälkeen, kun en onnistunut työssäni ja... kaikenlaista.
Ihmissuhteet menevät aina pieleen, koska jännitän, enkä jaksa vetää roolia, tavata seuralaiseni tuttuja yms. Pelkään, että minua arvostellaan. Sen pelon sain erään ihmissuhteeni aikana.
Aika paha, vai?
Jännitän esim. vanhempainiltoja jo etukäteen. Vaikka siellä ei tarvitsisi sanoa mitään. Pahempi jos joutuu.
En voi käydä töissä, koska jännitys estää aivotoiminnan. Ehkä ulkoa opettelemalla voisin jotain tehdä.
En voi harrastaa mitään, koska pelkään ryhmiä ja käsillä tekemistä. Minulla on tunne, etten osaa mitään ja menen tästä syystä täysin paniikkiin.
Kartan ihmisiä, koska tunnen itseni typeräksi. (Olen keskimääräistä älykkäämpi kertoivat testit, joskin niissäkin näkyi tietynlainen hitaus ja ahdistuneisuus) Testit on tehty jo vuosia sitten ja viimeinen niitti tapahtui vasta sen jälkeen, kun en onnistunut työssäni ja... kaikenlaista.
Ihmissuhteet menevät aina pieleen, koska jännitän, enkä jaksa vetää roolia, tavata seuralaiseni tuttuja yms. Pelkään, että minua arvostellaan. Sen pelon sain erään ihmissuhteeni aikana.
Aika paha, vai?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Keinohan se on tuokin välttää asioiden tekemistä.
heihin, jotka eivät jännitä. Vaihtaisin osia kanssasi koska vaan.
Minulla on myös samankaltaisia oireita. Ikääkin on jo aika paljon. Taitaa mennä loppuelämä tämän ongelman kanssa. Itsensä esiin tuominen on todella vaikeaa. Työssä kuitenkin olen. Oletko mies vai nainen?
nainen. Tervetuloa kerhoon...
Itselläni johtuu huonosta itsetunnosta, pidän itseäni huonompana ihmisenä kuin muut. Pelkään kanssa arvostelua. Johtuu huonosta isäsuhteesta, isäni ei hyväksynyt mua sellaisena kuin oon, aina oli jtn vikaa jossain, arvosteli mua koko ajan ja "opetti" että muiden mielipide on tärkeämpi kuin oma. Esim. kun olimme menossa äidin ja isän kanssa jonnekin ihmisten ilmoille ja kaikilla oli musta paita päällä, niin se käski jonkun meistä vaihtaa sen, että mitä muut ihmiset ajattelee et ollaan pukeutunut kaikki samanvärisiin vaatteisiin, just, silläkin taisi olla jotain ongelmia.
Nyt olen päälle parikymppinen ja tuo jännitys on pahentunut ihmispeloksi, tuntuu että jokainen vastaantulija arvostelee mua mielessään, ajattelee et onpas tyhmä ja ruma ihminen tms. Ongelmaa ei helpota se että olen asiakaspalvelussa töissä, välillä on pelkkää kidutusta.
Ja kun jännitykseni menee välillä niin pahaksi että saan fyysisiä oireita (punastun,hikoilen älyttölmästi yms) Tuota ei kyl esiinny koko ajan, mutta aika usein. Olen saanut fyysisiin oireisiin lääkäriltä Propral nimistä lääkettä, mikä auttaakin tosi hyvin. Nyt olen ottanut sitä aina välillä.
Olen yrittänyt opettaa itselleni että muiden mielipiteillä ei ole väliä ja yrittänyt rentoutua (hengitysharjoituksia) kun ahdistaa olla ihmisten ilmoilla, on kyl vähän auttanut. Tuo pelko on tehnyt musta välillä tosi vihaisen, siis oon vihainen itselleni että annan muiden tuntemattomien ihmisten vaikuttaa niin paljon elämääni/rajoittaa sitä, se tunne on myös auttanut olemaan rennompi. Välillä vaan se ahdistus iskee takaisin..
Minä olen kokeillut hypnoterapiaakin, mutta ei apua. Lääkettä vain...
Tulee mieleen yks työpaikka jossa olin. Jatkuva mentaliteetti, että arvostellaan, tai oikeastaan suomeksi haukutaan alkoi kyllä tekemään sen, että alkoi jännittää. ja kokoajan jännitystila päällä, että koska joku "hyökkää verbaalisesti kimppuun. Hankala olla oma itsensä sitten.
Ei yleensä ole jännittänyt tai kauheasti jännittänyt sitä, että on oma itsensä, mutta tuo kyllä lisäsi sitä tavattomasti; että on hankala olla oma itsensä ja käyttäytyä niinkuin omalla tavallaan. Ja sitten vielä seksuaalinen häirintä ja ahdistelu ja objektivisointi tehnyt sellaista, ettei osaa oikein ... tai ei tiedä miten käyttäytyä.
Yleensä on ollut aika reippaasti sitä mitä on ja elänyt välittämättä mitä muut siitä sanoo.
Sitä miettii, että ei kai sitä vihjaa liikaa, vaikka pukeutuu ihan normaalisti. Ennen ei pelännyt sitä tai miettinyt, pukeutui vain ja jos tuntui seksikkäälle niin sitten käyttäytyi seksysti ja pisti nättiä päälle tai oli naisellinen tai jotain muuta. ~Tuolla työpaikassa sitä rupesi miettimään, että ei kai tämä nyt ole liikaa, onko tämä asiallinen, onko sitä, onko tätä. Eikä osannut vaan olla rennosti sitä mitä on ja mitä tekee jne...
Rasittavaa. Pilasi sellaisen kyvyn ilmaista seksuaalisuuttaan ja muuta vapaasti omana itsenään. No, koko porukka oli mielestäni vähän 'seksuaalisesti henkisesti impotenttia.' Joten... rasittavaa.
Minä nyt tässä avauduin, ei tämä nyt varsinaisesti liittynyt tuohon aiheeseen, mutta asia painanut minua ja rasittanut minua, niin hyvä kai pohtia..
Työpaikkakiusaaminen oli kohdallani viimeinen isku. Voimia!
avautumista sillä jokainen jolla on ongelmia toivottavasti löytäisi ratkaisun ongelmiinsa, vaikka esimerksi kirjottamalla tänne. Itselläni on lievää jännittämistä sosiaalisissa tilanteissa joka luultavasti johtuu koulukiusaamisestani. Jännitykseni ilmenee voimakkaana hikoiluna, ja loputun kierre lähtee siitä että jännittää sitä että hikoileekohan jne. Ja itellä on aina ollut vaikeaa pyytää apua keneltäkää vaan mieluummin yrittää selvitä yksin. Mutta ei tän tyyliset ongelmat mitä meillä on, taho parantua kovin helposti yksinään, koska ongelmat johtuu meiän pääkopasta mutta toisaalta ei ne ongelmat oo niin pahoja kuitenkaan, etteikö niitä voida voittaa :) Ja sehän se tässä vittumaisinta onkin että et sinä ole se paha ihminen vaan ne muut jotka on käyttäynyt sua kohtaan ääliömäisesti, mutta sie joudut kärsii!
Itselläni tuo hikoilu on ensimmäinen ja pahin oire mikä tulee, se rajoittaa älyttömästi elämää. Olen jopa lähtenyt pois junasta kesken matkan, kun olin menossa työpaikan pikkujouluihin, ja tuli niin kauhean kuumaa, kun jännitin niin paljon, sitten menin toisella junalla jossa ei ollut niin paljon ihmisiä ja pääsin rauhoittumaan, ja propral siinä vaiheessa alkoi auttaa.. Oletko kokeillut sitä?
Itse oon alkanut "opettamaan" itselleni sitä että olen yhtä hyvä ihminen kuin muutkin ja ansaitsen hyviä asioita elämääni ja oma mielipiteeni itsestäni on se tärkein, yritän löytää itsestäni hyviä puolia, ja muistutan itseäni tästä joka päivä ja se on oikeasti auttanut! Ainoa ongelma itselleni on oma työpaikka asiakaspalvelussa. Häpeän sitä että olen siellä töissä ja kuvittelen että kaikki asiakkaat nauraa mulle että oon niin luuseri. Tästä on vaikea oppia pois ja yritän kovasti löytää toisen paikan, jossa ei ole asiakaspalvelua, kun se ei ole muutenkaan mun juttu. Mutta siis muissa jännittävissä tilanteissa tuo positiivinen ajattelu on auttanut. Tuo työ on vaan sellaista että siellä joutuu olemaan esillä ja tulee tunne että esiintyy ja esiintymiseen en kyllä ikinä totu, niin varmaan kammoan loppu elämäni, onneksi sitä ei tarvitse tehdä kun todella harvoin..
en mielellään haluais mitään lääkettä alkaa nappaileen, vaan oon yrittänyt todistella itselleni että ongelma ei oo niin paha, vaan menee ohi kun yrittää omaa itsetuntoa kohottaa, mutta toisaalta...
Minkälaista sitä on käyttää, onko ollut sivuvaikutuksia ja miten olet sen saanut? mahoton kysymystulva heti :P
Itsellenäni vaikuttaa paljon se että mitä muut ajattelee minusta vaikka sillä ei pitäis olla mitään merkitystä, mutta helpommin taas sanottu ku tehty.
Se asiakaspalvelu on kyllä semmoista että siinä tapaa niin monenlaisia ihmisiä ja kaikki ei ole sieltä mukavimmista päästä ja eikä se johdu sinusta, vaan ne käyttäytyis samalla lailla vaikka kuka siinä istuisi :) Mutta koska töissä ollaan niin suuri aika elämästä niin eihän se saa kidutusta olla joten paikan vaihdos tosiaan voisi olla kohdallaan, sillä jokainen ihminen soveltuu vähän erilaiseen työhön, pitääkin vain löytää se itselle sopiva. Onnea paikan etsintään :)
no en itsekään halua lääkkeitä syödä, mutta ajattelin että ainakin siellä töissä pärjään paremmin nyt tän loppuajan, ennen kuin löydän uuden paikan tai lopetan kokonaan koska oon aivan loppu siihen, ihmisten stressaamiseen (tulen kyllä muuten toimeen ihmisten kanssa, mutta kun siellä joutuu tekemisiin tuntemattomien kanssa, niin se on aika hermoja raastavaa) ja sitten se että seen nykyään vaan kassatyötä, mitä on siis koko ajan samaa ja en voi sietää sitä enää ja tuntuu että kaikki pitää mua ihan luuserina, hävettää olla siellä.
Ja ei tullut mitään sivuvaikutuksia ja aika edullinen lääke, päälle 6e/30 tablettia. Silloin tällöin ainakin voi ottaa, kun on joku jännittävä tilanne tulossa.
Mulla kans vaikuttaa se mitä muut ajattelee, ku tietää että ihmiset hyväksyy (vaikkei ääneen sitä sanonut, mut huomaa jotenkin, vaikka eihän sitä koskaan tiedä) niin on oma itsensä eikä jännitä yhtään, mutta kun en luota ihmisiin ja aina pelkään alitajuisesti että joku arvostelee niin on koko ajan varuillaan. Tämä ihan selvästi tulee lapsuudesta, oli nimittäin aika rankka lapsuus ja noista opituista käyttäytymismalleista on aika vaikea oppia pois, kannattaakin varmaan mennä jonnekin terapiaan, mutta en jaksa oikein vaivautua eikä olis varmaan varaa.. En tiiä mitä tässä tekisi..
psykiatrin puheille. Mutta onhan niitä muitankin keinoja, se tietoisesti itsensä psyykkaaminen että on oikeasti hyvä ihminen, vaikka kuulostaa hölmöltä, kyllä se jonkin verran auttaa, ei heti mutta jossain vaiheessa.Itse yrittänyt asiaa mutta ei ole vielä suuremmin auttanut kylläkään, mutta ei se sitä sano eikö jotakin muuta auttaisi. Itseäni on sen sijaan vähä edes auttanut se kun jännittää/hikoilee kun menee kouluun syömään tai tai on luokassa niin ajatellut että miks ihmeessä tässä nyt jännittää, oikiasti mitä kamalaa vois tapahtua :)
Saitko sitä lääkettä mitä kautta? Lääkärin? Terkkarin? Ei varmaan suoraan apteekista saa.
Tuskin mikään luuseri olet, jos nyt et heittelle niitä rahoja ihan mihin sattuu :D Ja voithan yrittää kysyä olisko vaihtelun vuoksi muitakin tehtäviä siellä kaupassa.
Hei!
Oletko ottanut selvää sosiaalisten tilanteiden pelosta?
Käy lukemassa: http://www.introspekt.fi/artikkelit/sospel.html jos auttaisi eteenpäin.
Kärsin itse noista peloista ja olen käynyt nyt syksyn psykoterapiassa(onneksi rautaisilla ammattilaisilla).
Minäkin jännitän vähän väliä, melkein mitä vain. Kaupassa käynti saattaa yhtäkkiä laukaista kauhean jännittämisen, ruokapöydässä muiden seutassa ei meinaa saada lusikkaa suuhun kun jännittää ja kroppa menee kramppiin jne.
Eipähän tule syötyö ainakaan liikaa!=)
Minulla liittyy tuohon myös itsetunto ongelmia ja itsensä vähättelyä ja kovaa kritisointia. Ajattelen jatkuvasti ettei minusta voida pitää vaikka olen ihan normaali enkä todellakaan paha ihminen.
Myös sitä ajattelen ja pelkään että minua pidetään ihan aasina vaikka sitä en todellakaan ole ja sen todistaa vaikkapa mensan testi jossa pääsen todella korkeisiin pisteisiin.
Miksi ajattelen noin, johtuu niin monista rassaavista asioista elämässäni, liian karu&kova lapsuus jne.
Ei ole mukavaa elää tuon ongelman kanssa ja siksi se kannattaa hoitaa, jotta elämä olisi kevyempää elää. Tartu rohkeasti aiheeseen!
Kyllähän tuollaiseen jännitykseen täytyy saada jotain lääkärin määräämää lääkettä. Oletko käynyt ja saanut lääkitystä? Oletko ollut terapiassa jännittämisen ja noiden muiden vaivojesi takia?
Kehotan ottamaan psykiatriin yhteyttä ja tai mielenterveystoimistoon. Olen itse vertaistukija samanlaiselle jännittäjälle. Oletko tietoinen paikkakuntasi mielenterveysyhdistyksen tukihenkilömahdollisuudesta. Tukihenkilö tapaisi sinua noin kerran viikossa ja harjoittelisitte yhdessä tilanteita joissa jännität.
Tukihenkilö on koulutettu vapaaehtoityöntekijä.
Tuumasta toimeen ja apua rohkeasti hakemaan, et ole yksin, apua löytyy ja sitä täytyy hakea.
Mitä kautta pääsit psykoterapiaan?
http://www.geocities.com/tommi_myrskykari/psykiatria/valtteleva.html