On masentavaa, on pahaa oloa. Tiedän mistä johtuu paha olo jne. Mutta kaiken muun lisäksi
tämä ns. elämäni tuntuu sietämättömältä.
Asun yksin lapseni kanssa. Ketään en tapaa kuin hyvin harvoin. Olen niin lopen väsynyt ja kyllästynyt tähän kaikkeen, tähän yksinäisyyteen.
Joka päivä olen yksin, kävelen joskus työhön(joka tietysti on yksinäistä), kävelen töistä pois, kävelen kauppakeskuksessa.
Tulen tänne ahdistavaan asuntoon ja olen yksin.
Pari tuttua mulla on, toisen kanssa joskus tavataan(kerran kuussa, joskus harvemminkin).
Toisen kanssa harvoin, vaikka hän asuu samalla suunnalla kaupunkia.
En halua elää näin tylsästi ja yksinäisesti!
Usein tuntuu että olen henkisesti täysin kuollut.
Kävelen kuin robotti tuolla ulkona.
Ainoa ilo on se kun tulee yö ja pääsee nukkumaan.
Ja onhan lapseni tietysti ilo, tottakai.
Olen sitkeydellä mennyt päivä kerrallaan läpi.
Yksi harrastus on, joka vaatii uloslähtöä.
Siellä ei tutustu. Viime vuonna yksi ihminen tervehti siellä, ei enää.
Olisin niin toivonut tämän toisen ystävättären kanssa enemmän tapaamisia, mutta tuntuu vaikealta.
Tunnen itseni niin huonoksi ja niin vanhaksi.
Yksi ystävätär on joka asuu kauempana, mutta
hän on omanlaisensa. Hän puhuu puhelimessa kanssani vain jos on juonut alkoholia.
En keksi mitään kivaa elämääni.
Mitään ei vain tapahdu, mihinkään en pääse kun olen yksnhuoltaja ja jos pääsisin, ei olisi ketään kenen kanssa mennä.
Tämä yksinäisyys ja tylsyys on pahinta.
tämä ns. elämäni tuntuu sietämättömältä.
Asun yksin lapseni kanssa. Ketään en tapaa kuin hyvin harvoin. Olen niin lopen väsynyt ja kyllästynyt tähän kaikkeen, tähän yksinäisyyteen.
Joka päivä olen yksin, kävelen joskus työhön(joka tietysti on yksinäistä), kävelen töistä pois, kävelen kauppakeskuksessa.
Tulen tänne ahdistavaan asuntoon ja olen yksin.
Pari tuttua mulla on, toisen kanssa joskus tavataan(kerran kuussa, joskus harvemminkin).
Toisen kanssa harvoin, vaikka hän asuu samalla suunnalla kaupunkia.
En halua elää näin tylsästi ja yksinäisesti!
Usein tuntuu että olen henkisesti täysin kuollut.
Kävelen kuin robotti tuolla ulkona.
Ainoa ilo on se kun tulee yö ja pääsee nukkumaan.
Ja onhan lapseni tietysti ilo, tottakai.
Olen sitkeydellä mennyt päivä kerrallaan läpi.
Yksi harrastus on, joka vaatii uloslähtöä.
Siellä ei tutustu. Viime vuonna yksi ihminen tervehti siellä, ei enää.
Olisin niin toivonut tämän toisen ystävättären kanssa enemmän tapaamisia, mutta tuntuu vaikealta.
Tunnen itseni niin huonoksi ja niin vanhaksi.
Yksi ystävätär on joka asuu kauempana, mutta
hän on omanlaisensa. Hän puhuu puhelimessa kanssani vain jos on juonut alkoholia.
En keksi mitään kivaa elämääni.
Mitään ei vain tapahdu, mihinkään en pääse kun olen yksnhuoltaja ja jos pääsisin, ei olisi ketään kenen kanssa mennä.
Tämä yksinäisyys ja tylsyys on pahinta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
esim. ulkona kun käytte leikkimässä... niin mahdollisesti alkaisi juttu luistaa, vaikka lasten asioista. Esim työkavereiden kanssa, riippuu työstä, jotain juttua kehitellä. Haluaisin sinulle todella ystävän... tuntuu pahalta jos on yksin maailmassa. Vaikka olisi ihmisiä ympärillä. Tunnen joskus olleeni samassa mielen tilassa.
Mutta minun oli tavallaan itse avattava suuni ja kerättävä rohkeutta puhumaan jollekkin. Se ei ole typerää vaikka kauppajonossa jonkun sanan vaihdat ja hymyilet. Minulle siitä on tullut jo tapa, en tunne ihmisiä ja joskus tulee juteltua niitä näitä ihan kelle vaan.
Kerää ystävä hyvä rohkeutta ja aloita hymyllä, yleensä ihminen vastaa hymyyn hymyllä.
Toivottavasti sain sinuun vähän uskoa paremmasta huomisesta...
Lapseni on sen ikäinen, ettei hän enää kovin leikkipuistossa käy. Silloin kun lapsi oli pienempi, joskus tuli juteltua jonkun kanssa.
Mnulla ei ole työkavereita työssä, teen sitä
aivan yksinäni.
Täytyy toivoa että joskus tulisi muutosta elämään.
Silloin tosiaan kun lapseni oli pienempi, yksi
ystäväni kutsui usein kylään kun hänkn oli saanut lapsen. Eipä enää juuri pidä yhteyttä.
Tiedän miltä tuo tuntuu. Lasta lukuunottamatta tuo voisi olla oma tarinani.
Olen kateellinen. Sulla edes on lapsi jonka kanssa voit jakaa jokaisen päivän. Mulla ei ketään.
Kaikki on niin suhteellista.
Itsekin olen yh, lapseni on 6v. Viimeaikoina on tullut kirjoiteltua näille sivuille. Tuntemukseni ja tilanteeni ovat hyvin samankaltaisia kuin sinulla. Minunkin elämäni on pelkkää työtä ja lapsesta huolehtimista. Toki on ihanaa, että on lapsi:Hän on elämän tarkoitus. Mutta aikuistakin seuraa kaipaisi. Nyt olen vain väsynyt, iloton,en keksi mitään sanottavaa.
Hei! Missäpäin mahdat asustella? Itse olen terapian masennuksesta toipuva toimelias neiti, jonka elämästä puuttuu oikeat ystävät. Töitä teen tällä hatkellä lasten parissa. Tiedän mitä yksinäisyys ja masennus ovat, puhumattakaan ahdistuksesta. Nyt tilanteeni jo hiukan parempi. Jos haluat, itsestäni olisi mukava tutustua uusiin ihmisiin. Seurassani on mielestäni (ja muiden makaan) helppo olla oma itsensä - mitään enempää esittämättä. Itse asustan Tampereella. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia ensin vaikka sähköpostilla ja mahdollisesti joskus nähdä ihan oikeasti.
Voimia jaksamiseen!
- Elina
Hei! Olet varmaan kovin nuori, itse en ole enää nuori, sielultani kyllä ehkä.
Asun pk-seudulla ja poikkean kyllä joskus Treella.
Voisin kyllä ryhtyä ajatustenvaihtoon ensin
sähköpostitse, onko sinulla antaa sp-osoitetta?
Olen iältäni 25-vuotias, eli en ihan hirmuisen nuori tai vanha =) Mulle voit kirjoittaa s-postia osotteeseen [email protected]. Mielellään kuulisin susta lisää, itselläni myös tapanani käydä myös Helsingissä sillon tällön.
Onneksi et ainakaan viestissäsi maininnut mitään itsetuhoista ajatusta; laitan tähän linkin erääseen aiemmin kirjoittamaani vastaukseen... t:w.o.c.
Voin suositella sinullekin "uuden oven" avaamista. Itse avasin sen n. 6v, sitten, enkä ole katunut!
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000039163274
Jaksamista ja uutta voimaa eloosi!
Voi sitä yksinhuoltajanikin tehdä PALJON.
Ensinnäkin, mikä sinua estää liittymästä "sosiaalisempiin" harrastuksiin...se lapsi vai...?
Minkä ikäinen se lapsi on ja viekö se "kaiken energian"?
Voittehan te lähteä vaikka sen lapsen kanssa yhdessä pyöräilemään tms...(no okei, nyt juuri kelit kylmenivät)
Mutta voithan yksinkertaisesti "hankkiutua" sen lapsen kanssa "ihmisten ilmoille"...älkää jääkö sinne kotiin kököttämään, jos se ahdistaa.
Et ole ainoa. Minulla vaan ei ole edes lasta seuranani. Menen joskus kauppaan ihan vaan sen takia, että saan edes tervehtiä jotakuta, sekin auttaa yksinäisyyteen. Toisaalta tuntuu, että mitä enemmän on yksin, sitä vaikeampi on alkaa juttusile muiden ihmisten kanssa. Voit kirjoitella minulle enemmänkin sähköpostiosoitteeseen [email protected]
muakin masentaa, vítuttaa ja angstittaa väsyttää. joskus rupeen itkemään, en tiiä mistä. ja rumuudestani, oon aina sitä mieltä, että oon tosi ruma. oon 10v, ja meinasin itsemurhata itteni veitsellä. ;_____;
help.