Raskaus vasta 8viikolla menossa..masentaa hirveesti..lähinnä miehen takia. Ei ole kiinnostunut vauvasta ollenkaan..tai on mutta ei silleen kunnolla. Sillä ei kiinnosta lukea mitä toin neuvolasta, se ei osaa puhua asioista yleensäkkään..olen kaiken kans yksin. Kotitöitä ei osaa tehdä, kissojani ei siedä yhtään.
Olen yrittänyt sanoa hänellä mutta hän vain katsoo tv ja ei kommentoi asioita mitenkään. Itkettää ja pelottaa miten pärjään tulevaisuudessa..olen yksin kotihommien kans, ressaan siitä kun mies ärhentelee kissoista ja niistä en luovu, en tiedä hoitaako vauvaa, ja miten kestän synnytyksen kun olen ihan oman onneni nojassa...henkisesti. Mies on perus-suomalainen mies joka ei paljo tunteita näytä mutta kiltti on ja tekee jos pyydetään mutta en jaksais toista lasta hoitaa oikean lapsen rinnalla.
Onko kokemuksia?
Olen yrittänyt sanoa hänellä mutta hän vain katsoo tv ja ei kommentoi asioita mitenkään. Itkettää ja pelottaa miten pärjään tulevaisuudessa..olen yksin kotihommien kans, ressaan siitä kun mies ärhentelee kissoista ja niistä en luovu, en tiedä hoitaako vauvaa, ja miten kestän synnytyksen kun olen ihan oman onneni nojassa...henkisesti. Mies on perus-suomalainen mies joka ei paljo tunteita näytä mutta kiltti on ja tekee jos pyydetään mutta en jaksais toista lasta hoitaa oikean lapsen rinnalla.
Onko kokemuksia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mikä sinut sai hankkimaan lapsen sen miehen kanssa? Halusiko mies lasta? Vai onko se vahinko?
Jokainen luo itse oman helvettinsä eli ota kissa pöydälle ja ruodi asiat!
Kyllä on ihan suunniteltu...ja nyt kaipaisin piristystä ja toisten kokemuksia..en syyllistämistä kiitos vain
oliko se niin et sinä teit päätöksen ja mies suostui?? mutta lohdutan sinua..mulla oli aika lailla sama tilanne kun vauva oli alulle saatettu..mies ei välittänyt eikä todellakaan kysellyt oloista tai muustakaan..mutta mutta..eka käynti ultrassa muutti kaiken..olin jo täällä keren valittamaan miten yksinäinen olin,kunnes kelkka kääntyi totaalisesti. mies on olollut mukana joka neuvola ja lääkäri käynnillä.koittelee vauvaa vatsan läpi joka ilta,ja on niin rakastettava etten osaa kun kiittää luojaa että se on just mun mies siinä. kyllä se kelkka teilläkin kääntyy,usko poies..ultra kuva,tai ultraan mukaan mies..kun ei se miehelle ole niin todellista viel tos vaiheessa kun naiselle. onnea vaan..kyllä se siitä.. ja p.s. heitä ne kissat mäkeen..valtaavat vauvan sängyn ja yöl makaavat sen naaman päällä..
joo kyllä se päätös oli kummanki. ja sä voit heittää ittes menee..meillä on järjestelyt kissoille jo valmiina ja ne ei tuu häiritsemään tilannetta mitenkään.. että voit pitää arvostelut omana tietonas
kissa on pikkasen ovelampi kun tollaset urpot.. tapelkaa niien takia nyt siel. mitää kissoi pitäs olla ees olemassakaan,nuolevat perseitää ja sitte lapsen naamaa..sinusta se varmasti on kivaa..huh.olen kyl miehes puolella.ei ihme et ei innostu.työnnä ne kissas sinne mihin ei päivä paista.mitä teet ees lapsia kun tarviit KISSSOJA...yyyööökk!!
ajattelua kyllä ihmiseltä tommoinen...vain TODELLA idiootti ja TYHMÄ ihminen voi ajatella tolla lailla.elämäsi on varmasti yhtä helvettiä kanssa ihmisten kanssa!!!! ja toivottavasti sä et ikinä saa kenenkään kans lapsia...yyöööööökk!!!
Itsellä kohta ero edessä.
Kun aloin odottaa, mies oli kiinnostunut. Mutta, kun lapsi syntyi. Asenne muuttui. nyt ukko istuu tietokoneellaan päivöt pitkät ja itse saan tehdä kaiken.
Minä ainakin ajattelen, että jaksaisin kahdestaan lapsen kanssa paremmin, kun ei olisi kuin yksi passattava ja ei tarvisi väsyttää itseä suremalla sitä että ukkoa ei mikään kiinnosta.
toi on kyllä ihan järkeenkäypä ajattelutapa sinulta.
en tiedä mitä tässä ajatella ja tehdä asialle
Mulla oli sama fiilis vielä vähän aikaa sitten. Mun miehellä on jo kaksi lasta edellisestä suhtesta ja musta tuntui, että tämä kolmas ei enää hänelle olekaan niin jännä ja kiinnostava asia. Tuntui, että itse olin intoa täynnä, kuin ilmapallo ja toinen ei reagoi mitenkään. Välillä olin ihan itku kurkussa.
Otin asian sitten puheeksi,pariinkin kertaan. Mieheni on vakuutellut minulle olevansa innostunut asiasta (tämäkin raskaus erittäin toivottu ja suunniteltu). Hänellä on vain ollut aika paljon muutakin mietittävää juuri nyt (uusi työpaikka ja uusi talo, jota juuri remontoimme...), ja hän ei ole muistanut ehkä huomioida minua niin paljoa, kun tarvitsisin. Ja minä olen tosiaan tuntenut tarvitsevani sitä huomiota viime aikoina aika reippaasti(ja vähän itsekkäästi...?)!!
Mikä tärkeintä, mieheni ei näytä intoaan samalla lailla kuin minä. Olen nyt alkanut kuitenkin huomata sitä, kun hän puhuu välillä vauvasta ja sanoo innostuvansa koko ajan lisää. Tämä johtuu osittain siitä, että hän alkaa erottaa kasvavan mahani.
Yritän siis sanoa, että kyseessä on todella iso asia ja ihmiset reagoivat eri tavalla siihen. Joku hyppii kattoon riemusta ja joku toinen haluaa ottaa rauhallisemmin ja kelata asiaa. Ehkä se sinunkin miehesi siitä herää, kunhan on ensin rauhassa saanut miettiä asiaa.
Mutta ota ihmeessä asia puheeksi hänen kanssaan! Hän tuskin edes ymmärtää, miltä sinusta tuntuu ja mitä tarvitset. Tilanne on uusi kummallekin. Ja odota vain ekaa ultraa - se on mieletön kokemus, kun ensi kertaa saa nähdä oman lapsensa. Silloin asia muuttuu jo konkreettisemmaksi. Joten raahaa miehesi sinne ehdottomasti mukaan!
Luulisin, että raskauden alkuaika on miehille vähän "epämääräisempää" aikaa toisin kuin naiselle, joka tietää ja tuntee, että sisällä kasvaa jotain ja se on mukana koko ajan. Asia muuttuu miehellekin konkreettisemmaksi, kun maha alkaa kasvaa ja on jotain mitä kuunnella ja paijata.
Kyllä se siitä. Tsemppiä sinulle ja hyvää odotusta!
Meilläkin oli vastaava tilanne alkuunsa. Minä nyt muutenkin olen aina ollut se kodinhengetär ja touhuaja ja mies huolehtii "miestenhommat" ja auttaa jos pyydän. Kun r-testi oli positiivinen, meni ukko pariksi viikoksi hiljaiseksi (ja ihan on toivottu vauva). En tyrkytellyt asiaa sen enempää ja annoin miettiä rauhassa. Kyllähän se itselläkin vei aikaa miettiä, että huh tässä sitä nyt sitten ollaan. Hiljalleen olen huomannut, että kyllä se taitaa tulevaa isukkiakin alkaa kiinnostamaan. Pienistä asioista sen huomaa ja nyt ku pahoinvointi on pahimmillaan, se herttaisesti "paapoo" minua. Ei ollu mikään elokuvien jippiaijee vastaanotto, jokainen käsittelee asian omalla tavallaan. Ja parempi antaa aikaa, se ei kuitenkaan ole miehelle niin konkreettinen asia. Oma mieheni sanoi, että ei vielä uskalla iloita, kun kaikkea voi vielä tapahtua. Mutta nyt pikkuihiljaa hänkin on alkanut puhua ensi kesästä ja vauvasta.
Toivottavasti teilläkin ilo löytyy! Ja siivous yms. niistä asioista pitää keskustella ja tehä säännöt!
PS: Näille 8-10 viikkosille tuo ärsytys, vit----tus, masennus on ihan tyypillistä!
toi kyllä auttoi ihmeesti...kiitos kun piristit omalla tarinallasi. jospa se tästä, ressiä lisää nyt se että mieheni haluaa laittaa kissat pois kuhan lapsi syntyy..ainakin alkuun...en näe kissoissa mitään syytä että pitäs pois laittaa.
mieliala kiemurat alkuraskaudesta, meinas pää hajota, ne kesti viä 12-13 viikoille asti.
Neuvoni on että keskity nyt itseesi ja omaan hyvinvointiisi, koita olla miettimättä miestä ja kissoja, katso niiden asioiden ohi!
Jos raskaus aiheuttaa jotain stressi-systeemejä sun muita, vaikka niitä ei silloin tiedostaisikaan, niin se mieli saattaa niiden jälkeen olla ihan toisenlainen!
Joten anna nyt tällä hetkellä vielä ajan kulua, miettimättä mitään, kyllä se vielä iloksi muuttuu, niin kuin se on tarkoitettukin!=)
Mukavaa odotusta! Keskity vaikka jouluun jos ei aiheuta stressiä!
http://www.saunalahti.fi/~elsil/xmas2001.html
Kyllä ongelma piilee kuule tasan muualla kun kissoissa..
Kiitos kaikille kannustuksesta..saa toki tarinoida vielä. Pitää yrittää jaksaa =)
vaan perus-suomalainen mies niinkuin totesitkin. Ei meilläkään mies silloin alussa paljoa puhunut koko vauvasta, eikä ole lukenut tähän päivään mennessäkään neuvolan lappuja. (RV 40 2) ja minusta silloin tuntuikin että eikö tuo välitä mistään mitään. Ja jos muut ihmiset kyseli mies oli vaivautunut vaikka lapsi oli pitkän harkinnan tulos. Kerran hän sitten sanoikin että hän ei halua puhua siitä ennenkuin varmasti tietää että kaikki on kunnossa. Alkoi hän sitten puhumaan rakenneultran jälkeen ja ilmeisesti etsimään itse netistä tietoa kun hän hämmästytti minut tiedoillaan. Nyt jo odottaa kärsimättömänä että eikö vauva jo synny. Joten kyllä se sinunki miehesi varmaan siitä kunhan aikaa kuluu. Ei se raskaus olekkaan miehelle niin konkreettista kuin naiselle. Eihän se niiden kropassa tunnu yms. Toivon sulle mukavaa odotusta ja kyllä se siitä!
Meillä mies oli tosi vaitonainen koko asiasta, vaikka mä koitin kauheena koko ajan olla tyrkyttämässä tietoa. Ekan ultran jälkeen, kun näki vauvan (ja hyvät testitulokset), niin alko enemmän puhumaan, mut ei vieläkään kauheesti. Nyt ollaan viikolla 18 ja pikkuhiljaa alkaa sekin tajuamaan että mun sisällä joku kasvaa, ja se on ihan hänestä saanu alkunsa... Kuitenki on vielä tosi paljon vaisumpi ku esim. mä...
Kyllä se siitä ajan kanssa. Nyt meillä kuunnellaan jo mahaa ja paijataan, huudellaan et kukkuu, iskä täällä :D
Ihan normaalia käytöstä, älä stressaa itseäs hengiltä!!! Mukavaa odotusta teille sinne, koittakaa nauttia joka hetkestä!