Pääsenkö ikinä synnytyskammosta eroon?
En vain voi sietää synnytystä, sitä että maha on iso ja siellä liikkuu joku. Sitä että sen jälkeen rinnallesi lasketaan limainen verinen vauva mikä on juuri tullut sisältäsi ulos.
sitä että istukka tulee jälkikäteen ulos.
se on ihan normaalia, tiedän, siis synnytys, mutta minua vain oksettaa enkä sen takia halua lasta koska en halua synnyttää. Pitäisiköhän vain jättää synnyttämästä ja siirtyä adobtioon suoraan?
vai antavatko adobtiopaikat adobtoida vaikka voisi itse saada lapsen?
En vain pääse tästä kammosta eroon. Jos katson synnytysvideoita niin se vain kohottaa sitä inhotusta ja yökötystä synnytystä kohtaan.
Osaako kukaan auttaa?
En vain voi sietää synnytystä, sitä että maha on iso ja siellä liikkuu joku. Sitä että sen jälkeen rinnallesi lasketaan limainen verinen vauva mikä on juuri tullut sisältäsi ulos.
sitä että istukka tulee jälkikäteen ulos.
se on ihan normaalia, tiedän, siis synnytys, mutta minua vain oksettaa enkä sen takia halua lasta koska en halua synnyttää. Pitäisiköhän vain jättää synnyttämästä ja siirtyä adobtioon suoraan?
vai antavatko adobtiopaikat adobtoida vaikka voisi itse saada lapsen?
En vain pääse tästä kammosta eroon. Jos katson synnytysvideoita niin se vain kohottaa sitä inhotusta ja yökötystä synnytystä kohtaan.
Osaako kukaan auttaa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
ehkäpä asenteesi asiaan kertoo jotain siitä, ettet välttämättä ole vielä kypsä äidiksi.. odottele rauhassa vaikka pari vuotta, josko ajatusmaailma hieman muuttuisi.. adoPtoida toki voi, vaikka omiakin saisi, mutten ainakaan vielä suosittelisi sitäkään sinulle.
Ajatuksesi todennäköisesti muuttuvat moneen kertaan, jahka annat ajan kulua ja keräät ensin vähän elämänkokemusta.
Elämän kokemusta on jo vähän liikaakin ja olen ollut samaa mieltä tuosta synnytyksestä kun olin ylä-asteella ja siitä on ihan tarpeeksi jo aikaa.
kaikilla kavereilla on jo lapsia mutta ei minulla. moni ei edes ymmärrä kun kerron kammostani synnytyksestä.
että en usko että tämä lähtee parissa vuodessa ohitse, tuntuu että menee aina vain vahvemmaksi.
Jos tuntuu, että kammosi ei mene ohi itseään psyykkaamalla ja vaikka muille puhumalla ja heitä kuuntelemalla, niin mieti asiaa vaikka tältä kannalta:
Olisitko muuten hyvä äiti kun vauva syntyisi? Monikaan nainen ei pidä raskaana olosta saati sitten itse synnytyksestä, mutta oletko sinä lapsirakas? Haluaisitko muuten lapsen, jos ei ajatus synnytyksestä ahdistaisi? Luuletko, että pystyisit rakastamaan lasta pyytettömästi synnytyksestä huolimatta? Jos olet sitä mieltä, että kyllä, ja olet mielestäsi muuten valmis äitiyteen, niin mikäs siinä sitten ! Jos tulet raskaaksi, kannattaa asia ottaa heti alussa neuvolassa puheeksi ja pyytää pääsyä keskustelemaan sinne pelkopolille, ja neuvolan terkkarinkin kanssa juttelu onnistuu. Monikin nainen saa lapsia ja on hyvä äiti, vaikka synnytys itsessään kuvottaisi.
Kannattaa miettiä asioita myös muilta kanteilta, eikä keskittyä pelkästään synnytykseen.
Samoin sektio on nykyaikana ihan varteenotettava vaihtoehto synnytyskammoisille, pelkäsi sitten kipua tai synnytystä muuten.
Vaikka sinusta tuntuu, että elämänkokemusta olisi tarpeeksi, se, että tutuillasi on jo lapsia, ei riitä oikeasti syyksi alkaa perhettä perustamaan.
Eli jos olet varma, että haluat kuitenkin lapsen ja olisit loistava äiti, ei synnytyskammo ole mikään este raskaaksi tulemiselle. Se vaan vaatii sinulta vähän enemmän avun hankkimista, oikeaa asennetta ja kestämistä. Lopputuloshan siinä on tärkein, ei välttämättä matka siihen päämäärään.
Tsemppiä kuitenkin! :)
ei se ollut syy aloittaa perhettä että muilla olisi lapsia. ei koskaan, mutta syy miksi olen tätä miettinyt yhä tiiviimmin on, että olen miehen kanssa joka haluaisi oman lapsen joskus minun kanssani, mutta en ole varma pystynkö antamaan.. tai siis käymään sen synnytyksen lävitse. ei siis lapsia olla hankkimassa nyt ihan heti, mutta onkohan minun järkevä jatkaa tätä suhdetta enää enenpää jos kuitenkin asia menee siihen että en itse pysty synnyttämään lasta ja monen vuoden seurustelu kaatuu sitten siihen. mies kun haluaa siis tosissaan sen lapsen ja on valmis eroamaan jos en aio hankkia lasta hänen kanssaan..
mikä sinällään on vähän ilkeää mutta toisaalta taas kyllä ymmärrän häntä. ja kyllä olen valmis äidiksi, ainoastaan se synnytys on vain jotenkin asia jota en kestä. siksi sitä adoptiotakin mietin. jos en lapsista pitäisi, niin miksipä turhaa edes miettisi synnytystä ja kyselisin täältä apua kerta niitä edes haluaisi tehdä.
sektiohan on siis jo ihan käypä tapa saada lapsi, varsinkin jos on kyse synnytyspelosta. Siinä jää se synnyttämisen "limaisuus" kokonaan väliin, eikä vertakaan tarvitse katsella, mitä nyt jälkivuoto sitten..
Sektiossa jää väliin myös alatiesynnytykseen liittyvät tuskat, tosin ei se haavakaan täysin kivuton ole, mutta parhaimmassa tapauksessa pystyy jo seuraavana päivänä toimimaan ja liikkumaan normaalisti. Hieman varovaisempi saa vain olla liikkuessa.
Omani sain sektiolla, en tosin pelon vaan perätilan vuoksi, ja kaikki meni hyvin ja hyvin kivuttomasti.
Muista siis tämäkin vaihtoehto jos lapsista kuitenkin haaveilette. Ainoa, mihin joudut silloin panostamaan, on se, että jaksat järjestelmällisesti heti alusta alkaen vaatia sektiota ja pääsyä pelkopolille, sektion saa viime kädessä kuitenkin, vaikka sitä joutuisikin moneen kertaan vaatimaan.
Nyt tuossa tilanteessasi olisikin tärkeintä selvittää ensin, haluaako miehesi vain lapsen(ihan sama kenen kanssa) vai haluaako hän sinut ja lapsen SINUN kanssasi.. Jos kuitenkin äidiksi haluat oikeasti, ja parisuhteenne on muuten vakaalla pohjalla, on mielestäni turha vielä tässä vaiheessa miettiä sitä synnytyksen kamaluutta.
Jos tulisitkin raskaaksi, on sinulla vielä pitkä aika sopeutua tilanteeseen ja katsoa, josko mielesi synnytystä kohtaan muuttuisi kuitenkin raskauden edetessä. Ja jos ei muutu, niin siitä sektiosta sitten vain puhumaan :)
Paljon on muitakin äitsejä, jota ovat samoista syistä sektiolla lapsensa saaneet, he ovat vain hieman harvemmassa, eikä asiasta paljoa puhuta, koska suurilta osin synnytyspelko on useille äideille täysin vieras ja käsittämätön asia. Kuitenkin, jos synnytyspelkoisilla ei olisi vaihtoehtona sektiota, olisi täällä Suomessa syntyvyys huomattavasti alempi. Ja synnytyspelko ja sektio eivät kuitenkaan tee kenestäkään huonoa äitiä, siihen vaikuttavatkin sitten ihan muut asiat.
Unohda se itse synnytys nyt kokonaan ja mieti enemmän sitä, että näetkö itsesi äitinä ja haluatteko lapsen. Ja sitten vain paljon positiivista asennetta mukaan ja muista, että saman lopputuloksen aikaansaamiseksi on useampia keinoja :)
hammaslääkärikammo, ja jotkut mädännyttävät hampaansa suussaan sen takia. Tosi inhottavannäköisiä ja hajuisia juuria törröttää joidenkuiden suussa.
Aika harvat kuitenkin toimivat niin, vaan menevät lopulta hammaslääkärille, ja ovat tyytyväisiä sieltä tultuaan.
Raskaaksi tulematta jättäminen ei mädännytä sisäelimiä tms.kuten tässä nyt verrattiin hammaslääkärissä käynnin ja synnys kokemusta keskenään.
Ei ole sairaus olla tulematta raskaaksi, mutta valtaosalle naisita se biologinen kello alkaa jossakin vaiheessa tikittämään sen verran voimakkaasti että siinä jää myös raskaus-/synnytspelot taakse.
Itse en tiedä haluanko koskaan lapsia.Minulla on siihen monta syytä, osa katsotaan varmasti lokeroituvan synnytspeloksi.
Tämän päivän naiset ovat myös hyvin tietoisia itsestään ja kropastaan. Ehkäpä olen itsekäs jonkun mielestä, jos pelkään ulkonäkö seikkoja enemmän kuin ajattelisin odottavani ihanaa jälkikasvua.
Pidän lapsista ja olisin kyllä paljon valmiimpi lapsen saantiin jos mieheni voisi käydä läpi raskauden ja synnytyksen.
Arki se vasta rankkaa onkin ja itse henkilökohtaisesti tarviin vakuuden siitä että saan päivässä omaa aikaani harrastuksilleni, jos perheeseen lapsia joskus päätetään tehdä.
ajatusta lapsestasi rinnallasi niin ei lasta silloin kannata hankkia. Ihan oikeasti, ei ole tarkotus olla ilkee vaan niin se on. Vahvaa luonnetta ei tarvita ainoastaan synnytyksessä vaan läpi koko lapsen elämän. Jos ei sitä omaa edes suurinpiirtein normaalissa määrin, niin älä edes adoptoi (ei adobtoi, vaan adoptoi!!). Hanki vaikka koira tai kissa, mielellään valmiiksi koulutettu hieman vanhempi tapaus niin sun ei tarvitse edes opettaa sitä sisäsiistiksi (jos sun OMAT limat ja veret ällöttää niin muitten pissat ja kakat on varmaan hirvee kammotus?)
On paljon hylättyjä eläimiä jotka tarvitsevat kotia, etkö voisi tarjota sellaisen sitä tarvitsevalle? Mä ottaisin ite kauheen mielelläni mutta tuo ukko prkl on allerginen :( Olis ihana voida auttaa niitä raukkaparkoja.
Juu luulit varmaan että olen joku joka sanoo hyi kaikille iljetyksille.
tietääkseni en tekstissäni maininnut mitään siitä kun lapsi sitten alkaa kasvamaan ja niinedespäin että miten pystyn hoitamaan...
tiedoksi vaan sinulle että minulla on kaksi koiraa ja kissa sekä olen koulutukseltani eläintenhoitaja. minulle eläimien synnytys ja niiden kakkaaminen, pissaaminen ja niinedespäin ei ole lainkaan oksettava asia enkä pelkää olla niiden leikkauksissa mukana. eli kannattaa ehkä ensiksi kysyä ennenkuin näsäviisaana tuollaisia kirjoittelet.
ja toisekseen kyllä huomasin kirjoittaneeni adobtio kun piti kirjoittaa adoptio. pikkusia virheitä, ei niitä nyt noin tiukkaan tarvitse osoitella.
ja ei mua muuten oma vereni kammota.. mutta se koko synnytystilaisuus on minusta vain oksettava ja haluaisin siihen apua, en tälläisiä näsäviisaita viestejä enenpää, kiitos :)
tässä nyt muka oli? Ymmärsit ihan väärin. Aivan tosissaan ja vakavissaan pitää kyllä miettiä että onko tarpeeksi vahva kasvattamaan lapsen! Juu et maininnut siitä mitään ja just siks mä mainitsin.
Myöskään se "adobtion" korjaus ei ollut näsäviisautta, mielestäni jos joku on jossain väärässä, sen voi korjata, tietää sitten paremmin. Aina voi oppia uutta!
Ei kantsi kirjoitella keskustelupalstoille jos vetää herneet nenään kun joku vastaa.
Ja tuotahan juuri arvelinkin et eläimet sopis sulle paremmin, ei näköjään tarvinnut kysellä.
Voin sanoa että synnytys on aika pieni asia kun lapsi tulee. Sitten kun lapsi on syntynyt niin huolet vasta alkavatkin, yövalvomiset, sairastelut yms. mutta kaikki on kyllä sen arvoista!
kyllä ymmärrän että huolia on paljon enemmän kuin se synnytys, mutta juuri sen synnytyksen takia en halua omaa lasta, vaan voisin kasvattaa jonkun muunkin lapsen, ihan vain ettei omaa lasta tarvitsisi synnyttää.
en tiedä, en vain pääse eroon ajatuksesta miten oksettavalta se synnytys näyttää ja sellainen limainen verinen lapsi lätkästään rintakehälle. pelkään että sekoan jos synnytän enkä halua omaa lastani enään.
tarvitse katsella omaa synnytystäsi.
Etkä silloin ehdi niitä videoitakaan musitella, on muutakin ajateltavaa.
kommentoin kuitenkin...Synnytyksessä kipu on yleensä niin paljon läsnä, että muut inhotukset unohtuu. Jos jättää vielä kipulääkkeet ottamatta, tuskin on voimia ajatella muuta kuin lapsen ulos pusertamista. Ei lasta ole mikään pakko ottaa rinnalle heti pesemättömänä. Toki toiveita voi aina esittää. Riippuu tietysti kammon määrästä, miten pystyy ajattelemaan, mutta synnytys on ajallisesti suhteellisen lyhyt verrattuna uuden elämän alkamiseen. Synnytys on ohi lähes aina vuorokaudessa. Monesti sitä osaa suhteuttaa iljetykset, kun tietää, että ei kestä juttu loppu elämää.
LAPSEn rinnoille saaminen ällöttää noin paljon.
Et siis ole valmis vanhemmaksi ollenkaan!
Älä edes haaveile jonkun muunkaan lapsen kasvattamisesta!
Sulla on jo valmiiks aivoihin ohjelmoitu este lapsen saamisesta ja sitä pitää kuunnella!
Siksi olet joutunut eläintenhoitajan ammattiinkin, että saisit nähdä synnytystä! Se YRITTÄÄ valmentaa sua siihen, mutta EI ole onnistunut!
Pisrtä vaan sen miekkosen tavarat kasaan ja anna sen mennä etsimään sopivaa ÄITIÄ!
Sinäpä se vasta osoitat melkoista kypsyyttä omilla kommenteillasi! Ap kertoo rehellisesti omasta pelostaan ja sinä rupeat pilkkaamaan sitä. Ihmiset pelkäävät erilaisia asioita. Ehkä sinä pelkäät jotain sellaista, mitä joku toinen pitää pikku asiana.
Ymmärrän todella hyvin ap:tä. Pelkään itsekin synnytystä todella paljon ja sillä asialla ei ole mitään järjen kanssa tekemistä. Vaikka kuinka järkevästi koittaisi ajatella, niin ei auta. Pelko tulee jostain alitajunnan syövereistä ja sitä on vaikea käsitellä. Synnytys voi kestää pahimmillään puolitoista vuorokautta, joten ei ole ihan mikään pikku asia ihmiselle, joka pelkää synnytystä.
kammo on saanut alkunsa? Oletko jo joskus tosi nuorena kuunnellut sukulaisten kauhujuttuja ja katsonut ällösynnytysvideoita? Vaikuttaa että sua pelottaa enemmän lima kuin kipu? Tuo adoptio homma..jos miehesi haluaa OMAN lapsen, niin suostuisiko siihen? Sektio kuulostaisi järkevältä, mutta joutuisit silti kestämään vauvan potkiskelua mahassa..ja pelkopolille tuskin pääsisi juttelemaan etukäteen, kun ei ole vielä raskaanakaan. Oletko miettinyt jotain ammattiauttajaa (vaikkapa terveyskeskuksen kautta) joka voisi selvittää mistä tuo suorastaan fobialta kuulostava pelko voisi johtua ja miten päästä yli siitä? Mites sen suhteen laita..oletko ihan varma että haluat pitää miehesi, rakastat häntä ihan todella? Jos tosissaan rakastaa, sitä tekee toisen puolesta mitä vain, vaikka kohtaa pelkonsa ja vaikka kuolee toisen puolesta..ettei tämä vain muodostuisi hyväksi tekosyyksi päästä eroon? En tarkoita loukata, mutta jos todella haluat lapsen ja todella rakastat miestäsi ja todella haluat lapsen rakastamasi miehen kanssa, niin hae ihmeessä apua ennenkuin on liian myöhäistä! Pelko on kyllä todellinen sitä kokevalle, mutta siihen ei ole pakko alistua. Onnea ratkaisuihin, mihin ikinä päädyttekin.
, että täällä on noin paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa fiksuja, mutta saavat itsensä kuulostamaan täys-idiooteilta.
Edellinen kommentti on luultavasti aino järkevä aloittajan lisäksi ja hänelle ensimmäiseksi vastanneen mielestä. "ota eläin jos et kestä synnytystä..."
Kuka sanoi, että jos pelkää synnytystä, ei olisi hyvä äiti, kuten joku jo sanoikin. Synnytys pelko, jopa ennen raskautta on yleistä ja johtuu usein juuri lapsuuden traumasta tms.
Jos joku haluaa olla lääkäri, mutta pelkää verta, tarkoittaako se, että hän ei olisi hyvä lääkäri?
Äitinä olon aino este on tässä tapauksessa pelko ja te (ilmeisesti nuoret ja kokemattomat, ehkä äidit?) kyseenalaistatte heti aloittajan kyvyn olla äiti. Eihän kukaan oli mestari äiti tai isä heti ensimmäisestä päivästä, siihen kasvetaan, kuten ehkä tiedätte.
Eikö hän jo sanonut olevansa tekemisissä eläinten synnytyksen, ulosteen yms. kanssa. Luultavasti aloittaja kykenisi vaikka avustamaan toisen synnytystä, mutta ajatus siitä, että hän itse joutuisi pusertamaan lapsen ulos itsestään on kuvottavaa. Tuntemaan itse ne liikkeet.
Jotkut lapset pelkäävät myös hampaan irtoamista, koska se tuottaa kipua ja on 'ällöä'. Sanotko lapselle, että et ole ilmeisesti valmis rautahampaiden kasvuun, että unohda koko juttu. Vai kysytkö, miksi hän pelkää ja sitä ja selität, mikseti sitä kannata pelätä. Vähän huono esimerkki, mutta idea ehkä selvisi.
Synnytys on ihana asia ja ymmärrän pelkosi. Mieti kuitenkin, ajatteletko sitten, kun et enää voi saada lapsia, että et tehnyt lapsia, koska sinua pelotti ja menetit 9kk pelon takia monta kymmentä vuotta lapsesi kanssa, vai että onneksi voitit pelkosi? Miehesi selvästi haluaa lapsia juuri sinun kanssasi. Sinäkin ilmeisesti haluat. Hän auttaa sinua ihan varmasti jos kanssasi lapsen haluaa. PUHU hänelle.
Neuvolasta saa sitä apua. Sinne voi soittaa vaikka keskellä yötä. Eikä limaista lasta tarvitse saada päälleen, vaan se voidaan pestä ensin jne. Kaikki on kiinni Sinun haluistasi. Sektio on mahdollinen, mutta turvallisempaa olisi synnyttää alakautta. Kipua ei tule, jos pyydät kipulääkitystä ja jos et pyydä, LUPAAN, ettet huomaa koko limaa, jota et jokatapauksessa tule edes näkemään. Kun saat puhtaan ja raikkaan lapsen syliisi, et edes huomaa, kun jälkiäiset tulevat ja hoitaja siivoaa ne huomaamattasi pois.
Kun puhut heti raskauden alettua neuvolassa pelostasi, tiedon saavat niin synnytyslääkärit (kannattaa myös itse sanoa, jos epäilyttää) ja saat tukea koko raskauden ajan lääkäreiltä, terapeutilta ja mieheltäsi.
Mitä raskausaikaan tulee, saat tukea myös silloin ja lapsen liikkeet tuntuvat mukavilta vielä aluksi. Loppu vaiheessa saat sitä kivun lievistystä ja valmennuksessa voi ilmoittaa, ettet halua nähdä synnytys videoita ja voi poistua paikalta. KAIKKI JÄRJESTYY, kunhan uskallat. Tarvitset päättäväisyyttä koko lapsen elämän ajan, aloita se siis jo nyt.
Voimia sinulle ja toivottavasti teet koko elämääsi koskevan päätöksen, niin, ettet kadu, niinkuin monet muut. :)
Monet, myös nuo terveet ja lapsensa haluavat äidit saattavat tuntea synnytyksen jälkeistä masennusta. Sitä ei kannata pelätä, se lähtee pois ja siitä kannattaa keskustella lääkärin kanssa, he auttavat!
Tulipas nyt noita kirjoitusvirheitä, sehän nyt ei ollut tarkoitus, joten jätetäänshän aino=ainoa yms. vihreet korjaamatta, ellei se jonkun mieltä nyt jotenkin paranna.
että ota eläin jos et kestä synnytystä, vaan että jos on mieleltään hyvin heikko, kannattaa lapsen hankintaa ihan lapsen itsensä takia harkita vakavasti. Tässähän ei ollut kyse pelkästä synnytyspelosta. Synnytyspelko kyllä on ihan normaaliakin, tietenkin, kun on oma kroppa kyseessä eikä oikein tiedä mitä tuleman pitää.
Kaikki eivät kasva äidiksi, se nähdään kun katsotaan noita lukuisia huonosti voivia lapsia. Mä ainakaan en sanonut enkä sano että ap:stä ei vois äitiä tulla, vaan että omia valmiuksia kannattaa miettiä jokaisen äidiks haluavan. Jos se tekee musta täysidiootin niin aika erikoista on.
Muistelinkin, että siellä oli joku muukin, mutten kuvitellut, että joku siihen kiinnittää enää huomiota. Anteeksi kuitenkin, jos keskustelupalstan rajoissa loukkasin, idiootit, mitä luultavimmin tunnistavat itsensä.
Olisi mielenkiintoista kuulla aloittajan ajatuksia tilanteestaan.