Hei.
Isäni on alkohoholisti ja juonut todella monta vuotta. Hän lopetti juomisen vuonna 2006 kokonaan, koska hänen juominen johti tilanteeseen missä hänelle ei muuta vaihtoehtoa enään ollut kuin elää vaiko kuolla. Olin varma että menetän hänet ja aloin hyväksyä asiaa, että isää ei enään kohta ole.
Isäni oli minulle aina esikuva. Hyväkuntoinen, lihaksikas, fiksu ja itseluottamusta täynnä. Juomisen myötä hän laihtui luuksi ja nahaksi, alkoi näyttämään vanhalta, sairaalta ja väsyneeltä. Hänen katseessaan näkyi epätoivo ja surullisuus. Hän ei jaksanut puhua mitään..paitsi mitättömiä huolia kännipäissään.
Kun hän lopetti juomisen, hänen kasvoilleen palasi elämän valo, ilo ja huumori. Hänelle tuli lisää painoa ja alkoi näyttämään terveeltä.
Olin ylpeä isästäni. Ylpeys, mitä en enään vuosiin häntä kohtaan kokenut.
Kaikki meni niin hyvin.. kunnes.
Viikko sitten hän joi ensimmäistä kertaa vuosiin ja nyt hän on jo viikon juonut. Syy juomiseen on aivan mitätön asia, oikeasti todella pieni vastoinkäyminen. Ja em. asia ei varsinainen syy juomiseen enään ole.
Voinko vielä vaikuttaa hänen juomiseen puhumalla vai onko jo liian myöhäistä!?
Isäni on alkohoholisti ja juonut todella monta vuotta. Hän lopetti juomisen vuonna 2006 kokonaan, koska hänen juominen johti tilanteeseen missä hänelle ei muuta vaihtoehtoa enään ollut kuin elää vaiko kuolla. Olin varma että menetän hänet ja aloin hyväksyä asiaa, että isää ei enään kohta ole.
Isäni oli minulle aina esikuva. Hyväkuntoinen, lihaksikas, fiksu ja itseluottamusta täynnä. Juomisen myötä hän laihtui luuksi ja nahaksi, alkoi näyttämään vanhalta, sairaalta ja väsyneeltä. Hänen katseessaan näkyi epätoivo ja surullisuus. Hän ei jaksanut puhua mitään..paitsi mitättömiä huolia kännipäissään.
Kun hän lopetti juomisen, hänen kasvoilleen palasi elämän valo, ilo ja huumori. Hänelle tuli lisää painoa ja alkoi näyttämään terveeltä.
Olin ylpeä isästäni. Ylpeys, mitä en enään vuosiin häntä kohtaan kokenut.
Kaikki meni niin hyvin.. kunnes.
Viikko sitten hän joi ensimmäistä kertaa vuosiin ja nyt hän on jo viikon juonut. Syy juomiseen on aivan mitätön asia, oikeasti todella pieni vastoinkäyminen. Ja em. asia ei varsinainen syy juomiseen enään ole.
Voinko vielä vaikuttaa hänen juomiseen puhumalla vai onko jo liian myöhäistä!?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Anna juoda, kunnes kuolee tai sitten tulee uusi raittiuspuuska. Tuossa tekstissäsi juuri näkyy se seikka, ettei juova henkilö kykene tunnistamaan tunteitaan ja tunne omaa käyttäytymiskuviotaan.
se on se suurin ongelma, juominen on 'tekosyy'. Joku 'uskonto' tai 'ohjelma' voi toki tulla juomisen tilalle ns. riippuvuudeksi (kapeuttaa, koukuttaa taas jollakin tavalla elämää), mutta mikäpä siinä jos haluaa juomisen tilalle jonkin 'ohjelman'. Onhan se parempi kuin itsensä hengiltä juominen.
Mutta pointtini sinulle: lopeta huolehtiminen asiasta, mihin et lopujjen lopuksi voi vaikuttaa. Jätä isäsi pulloineen kuihtumaan. Hän on osansa valinnut. Hänen tulee huolehtia itsestään ja jälkeläisistään. Huolehdi sinä nyt ensisijaisesti itsestäsi ja anna isäsi juoda jos se on tärkein hänelle.
Tosiasia vain, mitä ei kannata sen enempää hävetä tai jeesustella.
Isäsi tapaus on hyvin yleinen, kun "raitistuminen" jää pelkästään juomisen lopettamiseen.
Itse sairaus jää silloin hoitamatta, ja onkin vain ajan kysymys, milloin juominen alkaa uudestaan.
Alkoholisti tarvitsee kuitenkin aina ulkopuolisen syyn aloittaakseen juomisen uudestaan, ja syyksi kelpaa kuinka pieni ja naurettava tapahtuma tahansa.
Alkoholisti ei halua tai uskalla kohdata sitä todellista syytä, eli omaa sairauttaan, joka on alkoholismi.
On täysin mahdotonta sanoa varmasti kuinka isäsi juominen jatkuu, mutta pahoin pelkään, että se vain lisääntyy.
Siksi sinun on nyt tehtävä itsellesi selväksi pari asiaa.
Ensinnäkin, et voi auttaa isääsi mitenkään niin kauan kuin hän jatkaa juomistaan. Vain hän itse voi itseään auttaa hakemalla itselleen apua.
Toiseksi, sinun on keskityttävä nyt täysin itseesi, aiheettomaan syyllisyyden tunteeseesi ja omaan elämääsi.
Sinulla on oma elämäsi vasta alkamassa, etkä saa antaa isäsi sairauden invalidisoida itseäsi. Vaarana nimittäin on, että sairastut lopulta itsekin todella pahoin, eikä se ole oikein.
Puhuminen isäsi kanssa voi olla se "pysäyttävä" tapaus, mutta hyvin helposti hän taitavasti kääntää tilanteen palvelemaan omaa juomistaan. Tässä me alkoholistit olemme taitavia.
Puhuessasi isäsi kanssa, sinun ei missään tapauksessa saa provosoitua riitelemään, väittelemään tai korottamaan ääntä. Ne tilanteet vaan palvelevat isäsi tarpeita.
Kerrot vain keskeytyksettä hänelle kaiken sen miltä hänen juomisensa on sinusta tuntunut kaikki ne vuodet. Miten se on vaikuttanut sinun omaan "normaaliin" elämääsi.
Usein oleen suositellut, että tämä tilitys tehtäisiin kirjoittamalle isälle kirje.
Sitä ei keskeytetä, eikä sen kanssa voi aloittaa riitelyä. Se ei mene toisesta korvasta ulos, ja vaikka se ei heti toisikaan toivottua tulosta, se jää alitajuntaan tekemään työtään.
Mutta ensin sinun on haettava itsellesi apua omaan tilanteeseesi. Vain vahvana pystyt auttamaan isääsi sitten kun hän on valmis sitä ottamaan vastaan.
on kaiketi ihan mahdotonta. ne yritykset kääntyy vaan lisäjuomiseksi.
tuossa neuvottiin kirjoittamaan kirje hänelle. sen parempaa neuvoa ei mullakaan ole. hän saa siitä ilman riitelyä lukea mitä muille tekee ja miltä muista tuntuu.
se voi vaikuttaa jotenkin.
itsestäsi sinun pitää ehdottomasti huolehtia ja antaa juopon elää kuten haluaa.
jos halua on juomisen lopettamiseen niin hän sen tekee.
millä tavoin mahtoi kaks vuotta alkaa ja mennä raittiina ?
ihanko itse sinnitellen vai yrittikö hoitaa tautia ?
taudin hoidosta on melko selvät sävelet.
se on täysjuomattomuus, ei ryyppyäkään tänään.
ei sitä ensimmäistä. silloin ei tule toistakaan.
vaikka päivä kerrallaan.
sekin on pitkä jakso juopolle mutta onnistuu.
sen pitämiseen taas saa neuvoja muilta samassa tilanteessa olevilta eli toveriseura nimeltä aa.
sen tiedän toimivan ihan omasta takaa, jos vaan halua on. ei sekään väkisin toimi.
jotkut on saaneet raittiutta uskosta ja kai muistakin asioista. niistä en osaa kuitenkaan sen enempi kertoo, kun oma kokemus on tuo mikä on.
myllyhoito ja minnehoito on tehokkaita, jos vaan halua on raitistua. niihin pääsee omalla rahalla tai kuntakin voi joskus maksaa hoidon, a-klinikka on silloin byrokratiassa apuna.
ne, kuten muutkaan keinot ei raitista jos oma halu puuttuu !
sinun on pidettävä itsestäsi huolta eikä sekaantua juopon kaiken nielevään mustaan aukkoon, se on tärkeintä.
siihen sinä voit vaikuttaa.
netissä
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=a-klinikka&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=myllyhoito&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=minnesota hoito&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi
Voit vain toivoa, että hän saa kuuristaan opetuksen, joka auttaa ylläpitämään jatkossa raittiutta siten, että tulee nuo vastoinkäymiset selvitettyä ennen kuin ne vievät ryyppyyn.
Toiin sanoen, että tämä putki seurauksineen pysäyttää ja tuo halun jatkaa toimia.
Alkoholistin retkahdus on hyvin tavallista. Riippuu hoidosta. Onko hän ihan omin voimin ollut raittiina?
Herkkätuntoisen alkoholistin reaktiot vaikuttavat usein suhteettomilta tilanteeseen nähden. Pieni loukkaus tai pettymys räjäyttää jonkinlaisen miinan sisuksissa, ja tunnetilaa hallitakseen alkoholisti tekee keskeisen omavoimaisen teon: palauttaa hallinnan omiin käsiin tarttumalla pulloon.
Tunnepuolta pitäisi siis hoitaa. Sitä sanotaan raittiuden ylläpidoksi. Ilman ylläpitoa, hoitamattomana, alkoholisti palaa aina juomisen ympyrään takaisin, viikon, puolen vuoden tai vaikka viiden vuoden päästä.
"Onko hän ihan omin voimin ollut raittiina?"
vastaus: On.
Hän on kyllä sanonut että lapset on ollut syy olla ottamatta.
"....Usein oleen suositellut, että tilitys tehtäisiin kirjoittamalle isälle kirje.
Sitä ei keskeytetä, eikä sen kanssa voi aloittaa riitelyä."
Vastaus: Me ei koskaan riidellä isäni kanssa ja keskustelu on aina todella rauhallista ja asiallista. Mutta aina hän vaan kääntää keskustelun johonkin muuhun..siinä hän on taitava.
"millä tavoin mahtoi kaks vuotta alkaa ja mennä raittiina ?
ihanko itse sinnitellen vai yrittikö hoitaa tautia ?"
Hän joutui sairaalaan juomisensa takia ennen lopettamistaa.. ja lääkärit sanoivat että mikäli juot vielä kerrankin, niin kuolet.
Se sai hänet tajuamaan. Näköjään vain hetkeksi.
Tuo kirje kuulostaa hyvältä idealta. Voisin kokeilla, toimisiko se.
Käyn katsomassa häntä huomenna, ja toivon sydämmenstäni että hän tulisi tolkkuihin.
Hyvät isänpäivät kaikille!!
juts nain on etta alkoholisti saattaa jonkin aikaa olla raitis muttakun palaa niin ei edes paluuta nay koskaan.kuinka paasee pois helvetista jota alkoholi hallitsee ja laki sallii ,,,,tama alkoholi laki on yheydessa kirkkoon jossa tarjotaan viivi ehtoolisella....olen alkoholisti ja en ikina enaa juo kirkon punaviinia ne vaan saa aikasex humalaa ja levittaa virhe sanaa...vesi on puhdas sita kirkko voi tarjota ...ei mikaan kirko ana alkooo...haloo.. ihan valtion juttua johon ei varmaan usko kukaan
en ainakaan mina muuten olisin joka kirkon ehtoolisella hakisin viinit
suvussamme juotiin kanssa
yksi syy on elinympäristö, jossa on alkoholi on osa kaikkea
kun elinympäristö vaihtui myös päihteiden käyttö jäi vähitelleen
toisena auttavana asiana oli sama puoliso läpi elämän, joka kannusti mutta myös vähän käskytti olemaan raitis
henkilö oli päihtiessä suuren osan elämästä, kymmeniä vuosia
nyt ei polta eikä juo