Kertokaahan te kaikki kotona lasta/lapsianne hoitavat äidit tai isät että mikä teidät on saanut jäämään kotiin hoitamaan lasta itse? Kannattaako se ? Kannattaako jäädä siltikin hoitamaan lasta kotiin vaikka rahat on ihan lopussa? Miten pärjäätte ja mitä teette päivisin? Miten saatte ajan kulumaan ?
Itse hoidan kotona pian 2v. tyttöä ja tuntuu että päivät alkaa käydä melkoisen pitkiksi. Silti en millään halua viedä häntä mihkään tarhaan tai päivähoitoon tms. Mielestäni ipana on liian pieni semmosiin joukkoihin olemaan päivisin vielä ja taistelemaan olemassaolostaan saati paikasta hoitotädin sylissä jne. Aikamoinen ristiriita velloo sisuksissa. Millä sen saa hiljennettyä? Tosin ei täällä landella Porin lähellä kyllä ole mitään töitäkään. Ihan kuolevaa paikkaa tuntuu olevan koko Satakunta, vanhoja ihmisiä vaan... argh...tympii...
Itse hoidan kotona pian 2v. tyttöä ja tuntuu että päivät alkaa käydä melkoisen pitkiksi. Silti en millään halua viedä häntä mihkään tarhaan tai päivähoitoon tms. Mielestäni ipana on liian pieni semmosiin joukkoihin olemaan päivisin vielä ja taistelemaan olemassaolostaan saati paikasta hoitotädin sylissä jne. Aikamoinen ristiriita velloo sisuksissa. Millä sen saa hiljennettyä? Tosin ei täällä landella Porin lähellä kyllä ole mitään töitäkään. Ihan kuolevaa paikkaa tuntuu olevan koko Satakunta, vanhoja ihmisiä vaan... argh...tympii...
Vastaukset 6
Vanhimmat
kotona sen takia juuri ettei ole ollut työpaikkaa odottamassa kun äitiysloma on loppunut,MUTTA olen kotona myös sen takia että ei tarvitsisi raahata lapsia aamuisin hoitoon ja se tämänpäivän ainainen kiireisyys pysähtyisi edes tältä osin.Meillä on tietty rytmi miltei joka päivä aamulla puistoon tapaamaan muita lapsia ja aikuisia,sitten syömään ja päiväunille ja minä saan ainakin aikani kulumaan sen päiväunen ajan joskus liiankin nopeasti.Sitten on tietysti kyläilyt tuttavaperheissä ja perhekerhot...näin vauva-aikaan, mutta kieltämättä sitten kun lapsi on noin neljän vanha ja ei enää tarvitse niin intensiivistä läsnäoloa silloin aika käy kyllä joskus pitkäksi,mutta tällä hetkellä siihen on vielä muutama vuosi...
Olen ollut vastaavassa tilanteessa: äitiysloman jälkeen vain työttömyyskortisto odotti! Kotipaikkakunnallani ei ollut töitäkään, joten olin kotona vaikken halunnutkaan. Tyttäreni oli 9-kuinen. Näin jälkeen päin ajatellen oli hyvä, että sain olla kotona. Lapsi pysyi terveenä eikä ollut "aamurumbaa": kiirettä töihin ja hoitopaikkaan. Sain olla paikalla, kun lapsi oppi konttaamaan - kävelemään - puhumaan yms. Pian se aika kuluu pienten kanssa touhutessa.
Kyllä oma äiti on lapsen paras hoitaja, kunhan saa välillä käydä virkistäytymässä, niin jaksaa sitä arkea pyörittää... Itse kävin esim. uimassa ja ulkoilemassa.
puutavaahan se oli pienen lapsen kanssa yksin päivisin.. mutta kammottava oli sekin ajatus että pitäis raahata lapsi joka aamu suoraan sängystä tarhaan koko päiväksi.
Olen ollut kotona lasteni kanssa jo yli kuusi vuotta. Tyttö 6v ja poika 3v, ovat mielestäni tasapainoisia ja iloisia. Heidän kanssaan on kiva jutella asiosta ja kaikkein tärkeintä antaa heille rauha olla ja leikkiä (ja tapella keskenään!) Malta mielesi ja kun lapsesi vielä vähän kasvaa voitte yhdessä ihmetellä maailman menoa. Lapselle annettu aika on kuin pistäisi rahaa pankkiin.
Poika on nyt 1,3 vuotta ja kotona aion olla ainakin niin kauan kun vielä masussa kasvava kakkonen täyttää kolme, jos lapsia tulee lisää, niin mahdollisesti kauemminkin.
Aika pojan kanssa menee siivillä.Meillä on omat päivärutiinit: ateriat ulkoilut, unet. Välillä käydään kerhoissa ja keksitään muuta kivaa, joka piristää äitiäkin. Huonoja hetkiäkin riittää ja välillä molempia kiukuttaa niin perusteellisesti, että.... Mutta kuitenkin kyllä "palkaton kotityö aina palkkatyön voittaa... Ei lapsille annettua aikaa voi mitata rahassa. Ja aikaa on annettava silloin kun sitä eniten tarvitaan!
Minä taidan tehdä ennätyksen: olen ollut kotiäitinä 15 vuotta. Lapsia minulla on viisi, nuorin 1v3kk. Minä olen kotona siksi, että katson olevani paras mahdollinen hoitaja lapsilleni. Tiedän, mitä heille päivän aikana tapahtuu, eikä tarvitse vierailta kysellä, mitä lapsi on oppinut tai mitä hän on tehnyt (eikä haukkua tarhan tätejä noita-akoiksi). Ei tarvitse olla töistä pois, kun lapsi sairastuu. Huonona puolena on se, että ei voi viedä lapsia hoitoon silloin, kun itse on sairas. Eläkettä ei kerry ja rahat on tiukilla koko ajan. Välillä olen hoitanut vieraitten lapsia, että olen vähän paremmin saanut rahat riittämään. Ajan kuluminen ei ole koskaan ollut ongelma. Päinvastoin: tuntuu, ettei ehdi tekemään läheskään kaikkea, mitä haluaisi.
Jos lapsen varhaiskasvatuksessa on jotakin mennyt pieleen, tiedän, ketä voin siitä syyttää. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Koululaiset pärjäävät hyvin koulussa, ja he ovat aidosti sosiaalisia, ts. ottavat muut ihmiset huomioon tekemisissään.