Olen ns. monimutkaisessa suhteessa erään miehen kanssa, ei olla sovittu seurustelevamme mutta kyse on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkästä tapailusta. Nyt sattui sitten niin että onnistuin raskautumaan, enkä elämäntilanteen takia voisi edes kuvitella pitäväni lasta.
Mitä mieltä olette, kuuluuko miehen saada tietää? Itselle olisi tietysti paljon helpompaa jättää kertomatta. En haluaisi, että suhteeni tähän mieheen muuttuisi a:n myötä, koska kuitenkin välitän tästä tyypistä ihan tosissani. Mutta teenkö väärin miestä kohtaan, jos jätän kertomatta?
Mitä mieltä olette, kuuluuko miehen saada tietää? Itselle olisi tietysti paljon helpompaa jättää kertomatta. En haluaisi, että suhteeni tähän mieheen muuttuisi a:n myötä, koska kuitenkin välitän tästä tyypistä ihan tosissani. Mutta teenkö väärin miestä kohtaan, jos jätän kertomatta?
Vastaukset 26
Vanhimmat
perustuisi jatkossa valheelle, ja eiköhän se kuitenkin huomaisi tai saisi joskus jollain tavoin tietää mitä olet tehnyt. Aina se rasittaa suhdettakin, henkisestä tasapainosta puhumattakaan. Eikö lapsi voisi selkiyttää shdetta?
Ja minkähän takia nyt harkitset/haluat(?) aborttia jos olet 'onnistunut' tuleen raskaaksi? Etkö siis edes käyttänyt ehkäsyä, vai yrititkö jopa raskautta!? Kuulostaa aika lapselliselta pelleilyltä kokonaisella ihmiselämällä! Nyt on aika kantaa vastuusi. Abortti on vain pelkurimaista pakoilua siitä.
Muista myös että myöhemmin sama asia ei ehkä onnistukaan enää yhtä helposti ihan just sillon kun haluaisit.. ehkei koskaan. Tämä voi olla ainoa tilaisuutesi saada lapsi, ja tälle lapselle se on taatusti ainoa tilaisuus elää.
rehellisyyttä. Eli kerro miehelle. Olen sen elämästä oppinut, että valheet tulee aina jossain muodossa myöhemmin vastaan, ja niistä ei yleensä mitään hyvää seuraa. Ja onhan se kyseinen mies tuossakin asiassa toisena osapuolena, joten kerro. Ajatellaanpa vaikka, että jatkat kyseisen miehen kanssa ja suhteenne vaikka syventyisi vakavammaksi, mies saa silloin jossain välissä tietää asian kuitenkin. Viimeistään, jos odottaisitte uutta lasta ja äitiyskortissasi lukee että yksi raskaus ja vuosiluku, mutta ei synnytyksiä. Joudut silloin viimeistään asian kertomaan ja miltä luulet miehestä silloin tuntuvan, jos olet salannut asian. Eli kehottaisin sinua vaan rohkeasti kertomaan, vaikka se ei helpolta tunnukaan. Tsemppiä.
eivät tule ilmi missään vaiheessa, ellei sitä toivo.
Mutta itsekin kyllä kertoisin abortista.
Sen jälkeen kun se on tehty.
isälle ei sitten mitään päätösvaltaa/oikeutta kertoo toiveitaan.
Hyvää isänpäivää vaan sinnekin!
On varmaan "hienoo" pelätä ja salata asiaa että tuleeko ilmi vai ei. Niillä on tietyt koodit joista asia ilmenee, raskauksien ja synnytysten määrä. Ja onko ollut keskenmenoja tai abortteja. Joutuuhan noita myöhemminkin ilmotteleen (gynekologisissa) terveystarkastusten esitietolomakkeissa. Onko omakaan etu ruveta sitten niihinkin aina valehteleen?
kyllä ne merkataan korttiin.
joskus se saattaa olla hyvin tärkeä tieto, kuten myöskin se, että onko tehty kaavinnalla vai pillereillä.
Tietysti jos miehelle muutenkin gynekologiset tiedot ja sairaalakortit sun muut esittelee niin sitten voi olla vaikea salata :D
nähdä ne joskus ilman esittelyjäkin :) ja mitähän se aattelee jollei niitä halua esitellä?
isällä on oikeus tietää.
Et sinä asiaa saisi yksin päättää, paitsi siinä vaiheessa, jos mies ei halua pitää lasta. Jos taas haluaa pitää, niin se onkin sitten monimutkaisempi juttu...
siinä on?
Ei mitään, niin kauan kuin nainen on se joka homman joutuu hoitamaan.
kuinka hirveä ihminen olen, mutta itse en kertonut entiselle miehelleni, koska hän petti minua ja hakkasi. tein abortin koska tiesin ettei minulla ole tulevaisuutta sen miehen kanssa. Raskaus avasi silmäni ja tajusin todella, mitä haluan ja mitä voin kestää.
Mutta, jos oikeasti välität hänestä ja haluat tulevaisuuden mahdollisesti hänen kanssaan, suosittelen, että kertoisit. valehtelu ei ole tosiaankaan helppoa tällaisessa asiassa.kerron kokemuksesta !
lapsensa.
Suomen laissa on tästä pykälä, laissa raskauden keskeyttämisestä (239/1970) 7 § 1. momentti kuuluu
" Ennen raskauden keskeyttämistä koskevan päätöksen tekoa on, jos siihen katsotaan olevan syytä, varattava odotettavan lapsen isälle tilaisuus esittää käsityksensä asiassa. "
Ellei uutta rikoslain muutosta hyväksytä, ainakin teoriassa aborttilain tiedonantovelvoitteita rikkova nainen voi joutua oikeuteen sikiönlähdettämisestä.
Jos sinua ei ole raiskattu tai mies ei ole ollut sinua kohtaan muuten väkivaltainen ja olette vapaasta tahdostanne olleet sängyssä, niin vastuu on teidän molempien. Jos mitään ylitsepääsemätöntä estettä ei ole, keskustelkaa jopa siitä, että voisitte "yksinkertaistaa" suhteenne ja lapsenne aseman ja hyvinvoinnin menemällä naimisiin.
siinä nainen velvoitetaan tiedottamaan asiasta odotettavan lapsen isälle?
pitää olla tietoinen seurauksista.
yksi tuttuni tuli raskaaksi lyhyestä suhteesta, mutta ei halunnut lapsen isän tietävän. ei edes halunnut mieheltä elatusta, vaikka mies sai sitten tietää asiasta. eli naisen oma päätös ilmoittaako asiasta vai ei.
Päätös on jo tehty, joka on muuten ainoa ja oikea tässä tilanteessa joten moralisoinnista ei ole enää apua (tosin osasin jo niihinkin varautua tälle palstalle kirjoittaessani). Ja vaikkakin nuo naimisiinmeno-kehotukset yllätysraskauden takia ovatkin kovin herttaisia, niin ne kuuluvat 60-luvulle, ei nykyaikaan.
Ja tuohon ylempään viitaten, en ole missään vaiheessa yrittänyt tulla raskaaksi.
Kiitoksia vastauksistanne, osa niistä avasi aavistuksen omaa näkökulmaa asiaan.
Eräs asia, joka tähän vielä jollain tapaa liittyy, on se, että tämä mies käy tällä hetkellä läpi erittäin raskasta elämänvaihetta, enkä haluaisi rasittaa häntä millään ylimääräisellä vaan olla tukena (huolestuisi varmasti esim. siitä, mitä fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia joutuisin keskeytyksestä johtuen kokemaan yms)Tai sitten yritän vain omassa päässäni keksiä lisää tekosyitä olla kertomatta, en tiedä..
Mikään ei poista sitä tosiseikkaa, että raskauden keskeytys tarkoittaa tasan samaa veristä ja raakaa lapsen elämää kunnioittamatonta asiaa 2000-luvulla kuin viime vuosisadallakin - syntymätön lapsi menettää väkivaltaisesti henkensä. Muuta siis päätöstäsi ja ota lapsen äitinä sellainen vastuu, mitä kristillisen lähimmäisenrakkauden nimissä odotetaankin.
Älä tee aborttia!
suruna sielussain..Nuoruudessani vuosikymmeniä sitten olen kokenut kaksi aborttia. Nyt keski-ikäisenä olen tullut siihen ajatukseen, että olisi ne lapset pitänyt synnyttää ja antaa adoptioon..Näin olisin tuottanut iloa ja valoa elämään lapsettomille pareille. Enkä tätä ikuista surun taakkaa itselleni.
sellaisia mieti. ne ratkaisut olivat oikeita, jos ne silloin siltä tuntuivat.
onko joku syyllistänyt sinua ratkaisuista? anna syyllistää. moralisoijat eivät ole sen hurskaampia.
ja jos haluat auttaa lapsettomia, ainahan voi luovuttaa munasoluja. kivulias prosessi, mutta monelle lasta haluavalle se elämän ja onnen alku.
tekosyitä sille miksi tappaminen olisi lapselle muka parempaa kuin elämä! Ehkä miehen huoli olisi tosiaankin aiheellinen.. mutta myöhäistä sitten enää jos sen virheen oot jo ominpäin tehny. Mitenhän mies mahtaa ajatella myöhemmin jos saa tietää että tapoit lapsenne jonka olis halunnut, ja vielä hankkinu sen lisäksi loppuelämän mielenterveysongelmat itselles? Haluaakohan jatkaa suhdetta enää sellasen kanssa?
miehen olevan helpottunut tuosta ratkaisusta. ja helpotuksen tunne on sallittua sekä miehelle että naiselle. ja saa sitä omaakin elämää ajatella. ja aina siihen ei lapsi mahdu. joskus se nyt vaan menee niin. sun kannattais oppia elään sen tiedon kanssa. mieti onko oikeutta tuomita toista. harvalla on siihen edes varaa. tuskin sullakaan. moni jauhaa esim. moraalista, mutta eivät itse ymmärrä olevansa moraalittomia.
koska en ole tappanut lastani. Ja moraalia kyllä on varmasti enemmän kun sulla, koska en pidä oikeana murhata ihmisiä mielivaltaisella mukavuudenhalulla.
Ei lapsen tarvi mahtukaan omaan elämään, muttei sitä siksi tarvitse tappaa. Mutta toisilla itsekkyys sumentaa kaiken inhimillisyyden ja moraalin..
tehdä abortin, niin ok. elämäntilanteesi ei selvästi kestä lasta.
mutta jos päätät pitää lapsen, niin silloin "isälle" tulisi kertoa asiasta. ajattele asiaa lapsen kannalta. kukaan lapsi ei halua kuulla olevansa lähtöisin "kevyestä tapailusta". siksi miehelle kannattaa kertoa. ei voi tietää, jos vaikka haluaakin luoda välit lapseen.
läheisten ihmisten hyväksyntä ja rakkaus, kuin se, miten on saanut alkunsa.
Kun äiti ja lähipiiri rakastaa lasta ehdoitta ja hyväksyy taustan niin asia ei ole ongelma.
Jos lapsen taustasta tulee ongelma äidille ja lähipiirille, oli lapsi sitten au-lapsi tai tummaihoinen niin lapsi todellakin kärsii siitä.
Nykyään yksinhuoltajia on niin paljon ja niitä tuetaan hyvin, siksi yksinhuoltajana oleminen ei ole enää tänäpäivänä ongelma.