Eikö ole tärkeintä, että ihminen omakohtaisesti uskoo Jumalaansa ja kokee pelastuvansa. Vai koetetaanko myös liikkeen "taakse" piiloutumalla saada sama asia. Liikkeethän ovat maallisia ja voivat hyvinkin erehtyä. Vain sinä yksilönä voit elää ja uskoa suoraan Jumalallesi. Omatuntosi ja elämäsi kautta vasta voit tietää miten olet onnistunut. Liikkeet voivat olla opastamassa oikealle tielle sinua. Muu ei tee sinua uskovaisemmaksi, kun sinä itse!? Vasta tajuttua oikean ja väärän, olet saanut omatuntosi.
Näin minä olen asian käsittänyt, olenko väärässä!?
Näin minä olen asian käsittänyt, olenko väärässä!?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei omatunnon löytäminen ole sama asia kuin uskon löytäminen.
Itse tekemällä tulee itse tehty usko. Kuka sinut armahtaa, jos et itse onnistukaan uskomaan? Sitäpaitsi tekeminen oli jo uskonpuhdistuksesta lähtien poissuljettu vaihtoehto. Se voi tuntua hyvältä, kun se on varmasti omaa. Ei ihmisten kannata rakentaa tikapuita vaan vastaanottaa armo.
Sais joku teologisempi vastata, kun ei ole Raamattua tässä lähettyvillä.
Liikkeen taakse ei kannata piiloutua. Kuitenkin jo Raamatussa kerrotaan alkuseurakunnista, joissa omakohtaista uskoa elettiin.
Jumala on se joka synnyttää uskon. Niin kai se lukee Raamatussa.
Kaikella kunnioituksella, siinä on paljon oikeaakin.
Muta pääpiirteittäi se peittää totuudella totuuden.
Jumalan sanalla peittoaa Jumalan sanan.
Ja totuus jää näkemättä.
Jotta sanoisin sinulla olleen ihan hyvän vastauksen ei siihen teologeja eikä teologiaa tarvita.
POnhan tänä usko OPPIMATTOMAN kansan uskoa, mihin ne teologin oppiensa kanssa menevät..
Säälin Uskovaisia jotka menevät opiskelemaan teologiaa.
Heistä tulee Kristillisviisaita, ja korotetaan seurakunnassa toisia korkeammalle, nekin päältä opettavat nyt, jotka vähän aikaa sitten sanoivat että alta auttaa.
Joka sekin on omaa kunniaa etsiva muoto.
Silloin kun olen samalla tasolla autettavasi kanssa, niin et ole itseäsi korottanut etkä omankunnian pyytäjäksi alkanut itseäsi alentamalla.
Vastausta teologin silmin, vaan omieni Ja Jumalan.
Liikkeiden toimintahan on lopulta maallista ja aika tms voi pyyhkäistä ne pois. Liike voi antaa opetusta ja sanaa voi tulla kuulemaan. MItä jos mennään vaan muodon vuoksi kuulemaan!? Tai teemme kuitenkin toisin elämässämme, kun omatuntokin sanoo ja opin sisäistänyt!? Jos opin "oppii" onko se tae silti, että olen uskossa. Käsittääkseni vasta oma usko on se oikea!?? Olen vahvasti tätä mieltä..