Täällä kun on paljon odottajia, niin kyselisin teiltä olitteko tärppiin johtaneen kierron aikana keskimääräistä vähemmän/enemmän stressantuneita ja ahdistuneita? Itsellä on pitkä yritys takana ja yksi keskenmenoon johtanut raskaus. Mietin stressin ja ahdistuneisuuden vaikutusta raskautumiseen. Monet sanovat ettei olisi merkittävää vaikutusta, joidenkin mukaan taas on paljonkin. Seuraavat 6 kk tulee elämässäni olemaan aika stressaavaa aikaa (johtuen työelämästä ja läheisen sairaudesta) joten mietin voiko tämä vaikuttaa tärppiin. Miten olette itse kokeneet asian, onko kokemusta että kun ei stressaa niin tärppää helpommin?
stressi raskautumisenne
aikaan?
6361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Reilu vuosi sitten(kesäkuu 2007), 8kk:n yrittämisen jälkeen, oli kohdun ulkopuolinen raskaus ja hoidettiin solumyrkyllä pois, niin oli 3kk varoaika (ehkäisy). Kun saatiin lupa yrittää uudelleen raskautumista(syyskuu 2007), ei kuulunut mitään, kun joka kuukausi stressasin, tärppääkö vai ei( työhuolet). Eihän se tärpännyt.
Sitten huhtikuussa 2008,kun kuukautiset taas alkoivat, ajattelin, että ei sitten, en tule raskaaksi ja sovittiin miehen kanssa alustavasti, että lähdemme hakemaan apua raskautumiseen, jos tulevaan talveen mennessä ei kuulu mitään. (Suvussamme lapsensaantiongelmia)
Noh, sitten seuraavasta kierrosta tärppäsi, enkä meinannut uskoa, että olisin raskaana, vaikka raskaustesti näytti positiivista. Nyt ollaan rv 24 ja uutta perheenjäsentä odotellaan tulevaksi maailtaan ensi maaliskuussa.
Minä olen kyllä sitä mieltä, että kyllä se stressaaminen vaikuttaa raskautumiseen, sillä olen kuullut monen muunkin sanoneen, että heti tärppäsi, kun lakkasi odottamasta raskautta.
ihmisestä ja geeneist kiinni. toiset sikiää kun rotat ,vaikkeivät todellakaan tarvis lapsia ollenkaan,toiset taas eivät lasta saa vaikka tahtoisikin..luulis ton jo sunkin käsittävän kun kerran siin iässä olet.. mun tuttavapiirissä ainakin on sellasia hermoheikkojakin etten ois uskonu luojan lasta heille ees tekevän,ni hhaaaaaahhhhhhh että haukkaisn palan kaakelia..kyllä vaan niin kävi.kaks vahinkoa peräkanaa.. minua naurattaa kun puhuvat aina miten lapsia saa ne jotka niitä ansaitsevat...tirsk tirsk..kyl ei ole luojalla ollu lasei pääs täs hommassa.. eli ei stressi ainakaan estä lapsen tekoa.joskus päinvastoin lisää nitä vahinkoja tarkotuksella..
ihan normaalilta vaikuta kirjoituksesi perusteella.
No olen kai sitten sellainen edellisen kuvaama "rottaäiti";)..Parhaillaan tulevan vauvan hedelmöittymisaikoihin oli todella suurta stressiä. Esimerkiksi ystävän äkillinen kuolema. Heti hautajaisten jälkeen meidän esikoinen sairastui yllättäin aika vakavasti. Siitä seurasi huolta ja valvottuja öitä monestakin syystä, mutta kyllä vain..vauva syntyy keväällä.
Pikkukakkonen sai alkunsa "jo" kolmannesta kierrosta. Yövalvomis-stressiä on ollut jo reilun vuoden, ja olen ollut toosi väsynyt. Silti tärppäsi niinkin helposti. Itse yrittämistä ei kyllä stressattu, liekö siinä syytä?
Me yritettiin raskautta lähes vuosi ennen kuin tärppäsi, kerkisin jo ruveta ajattelemaan että ei sitä lasta kai sitten tulekaan. Sitten aloitin yötyön teon ja olin aivan kamalan stressaantunut ja väsynyt, eli oli tilanne että silloin nyt ei ainakaan olisi uskonut tärppäävän, mutta nyt odottelen esikoistani syntyväksi keväällä!