Lapsen siedätyshoidosta

Tämä viestini on tarkoitettu kaikille lasten vanhemmille, jotka empivät siedätyshoidon aloitusta lapselleen. Olemme käyneet nyt 7 kertaa pikkupiikeillä (se iso piikki on EpiPen) ja piikkikammoinen poikanen on joka kerta saatu pistettyä ;) Koivu oikeaan ja timotei vasempaan käsivarteen. Lapsonen on 7 v ja anafylaksian kokenut kaikkine ampparikuljetuksineen ja tehohoitoineen. Etukäteen siedätysasiaa on käsitelty ja mietitty miten ja miksi piikitys annetaan. Itse tilanteessa ratkaisevaa on ollut piikitysasento: seisten äitiin nojaten. Käsi lötkönä käärmeenä. Ja mikä tärkeintä: lapsi on halunnut nähdä piikityksen. Kerran meinasi käydä niin, että oli kieltäytyä koko hoidosta, kun olikin eri hoitaja, joka piti toista kättään estäen lapsen näkemästä piikitystä. Kun sen oivalsin ja toivoin jatkossakin tiettyä piikitysasentoa, ei ongelmia ole enää ollut. Aluksi oli myös oivallinen kipulääke: markkinoilta ostettu metrilaku ;) Puolen tunnin odotus polilla menee kiitäen pleikkaa pelatessa. Äiti rentoutuu lukien naistenlehtiä.

Toivomme kovasti jo ensi kesän olevan helpompi siitepöly- ja heinäoireineen. Paikallisista oireista sen verran, että nyt komea patti tulee toistaiseksi vain heinäkäteen ja sitä mitataan ja voidellaan. Onhan se päivän kipeä, mutta se kestetään. Jatkokertomusta tiedossa, mutta harvakseltaan. Kestäähän tämä viikottainen lysti 15 viikkoa ja kaikkiaan 3 vuotta. Saa toki kysyä!