Suomalainen kunnallishallinto on syntynyt näkemyksestä, että kunta huolehtii itsehallintonsa puitteissa sille kuuluvat tehtävät. Koko valtakuntaa koskevat asiat päätetään ja toteutetaan valtakunnallisesti, minkä lisäksi kunnat itsehallintonsa puitteissa voivat käyttää päättämiään verovaroja oman kuntansa erityisiin tarpeisiin.
Suomen kunnallishallinnon keskeinen perusta on ollut, että Suomen kunnat ja niiden antamat palvelut ovat erilaisia ja niitä annetaan kuntalaisille sellaisena ja siinä määrin kuin kunnat itsehallintonsa puitteissa itse päättävät. Asukkaat voivat valita kuntansa, onhan Suomi vapaa maa, ja tietysti kunnat pyrkivät toimimaan omaleimaisesti niin, että kunta olisi kansalaisille vetovoimainen ja kehittyisi.
Vuosi vuodelta laeissa kunnille on säädetty yhä enemmän kunnan valvollisuudesta järjestää palveluja täysin normeerattuina ja Helsingissä päätettyllä tavalla. On syytä pohtia, miksi tiukasti normeerattuja, kaikille samankaltaisena annettavia palveluja säädetään kunnan tehtäväksi. Miksei valtio itse toteuta tällaiset tehtävät, kun se nyt kaikesta kaiken paremmin tietää ja osaa. Valtion tulisi ottaa hoitaakseen esim. peruskoulu koko valtakunnassa. Opettajat takaisin valtion palkkalistoille. Samoin valtion tulisi ottaa hoitaakseen perus- ja erikoistason terveydenhoito ja huomattava osa sosiaalihuollosta. Minkä takia suuria määriä luottamushenkillöitä kiusataan kunnissa kaikenlaisten sellaisten asioiden hoitamisessa, jossa luottamushenkilöillä ei lopultakaan ole juurikaan sanottavaa, kun kaikki kumminkin säädetään ja ohjataan Helsingissä. Nämä asiat voisi hoitaa valtion viranomainen tehokkaasti ja taloudellisesti eikä kuntien yhdistämisestä yms. tarvitsisi huolta kantaa. Tottakai kunnalliset luottamusmiehet voisivat valvoa kanteluin ja valituksin sitä, että valtiovalta toimeenpanisi kunnissa kaiken sen, minkä eduskunta on säätänyt toimeenpantavaksi valtakunnassa.
Vanhan konsultin viisaus on: "Jos joukossa ne, jotka osaavat eivät tee, vaan tekemään joutuvat ne, jotka eivät osaa, on konsultion ohje selvä: On pantava ne, jotka osaa, tekemään sen, mitä ennen tekivät ne, jotka ei osanneet." Kun Helsingin ministeriöt ovat tupaten täynnä virkamiehiä, jotka tietävät kaiken miten koulutoimi, sosiaali- ja terveydenhoito on kunnissa järjestettävä ja miten pitkät saavat mitkäkin jonot olla, niin näiden tietoviisaittenhan pitäisi pannan asiat hoitamaan mallilleen. Kyllä me täällä maakunnassa sitten osattaisiin viisata ja panna oikeuasiamies- ja tuomioistuinmenettelyt käyntiin, jos paragraafeja ei noudatettaisi.
Kainuun maakuntahallintotehtävät olisi ehdottomasti ensimmäisenä annettava valtion hoidettavaksi meille muille opiksi ja esimerkiksi. Vaan taitaapa olla, etteivät ne Helsingissä sittenkään tätä tilannetta hallitse. Kiusaavat vain kuntia, kuntien luottamushenkilöitä ja kuntalaisia. He ovat hallinnollisesti niskanpäällä, kun heillä on se eduskunta, joka enemmänkin edustaa valtiota kuin kuntia ja kuntalaisia. Valtio-opillinen kolmijako lainsäädännön, toimeenpanovallan ja tuomiovaltan välillä ei oikein toimi. Eduskunta on valtion toimeenpanovallan kanssa kimpassa ja tuomiovallan käyttö on tukahdetuttu resurssipuutteella. Oikeusinstituutio on saanut pitkistä juttujonoista niin monta Eu- ja ihmisoikeustuomiota tai -moitetta, että se on itse täysin jäävi käsittelemään esim. hoitotakuujonoaikojen ylitysasioita.
Suomen kunnallishallinnon keskeinen perusta on ollut, että Suomen kunnat ja niiden antamat palvelut ovat erilaisia ja niitä annetaan kuntalaisille sellaisena ja siinä määrin kuin kunnat itsehallintonsa puitteissa itse päättävät. Asukkaat voivat valita kuntansa, onhan Suomi vapaa maa, ja tietysti kunnat pyrkivät toimimaan omaleimaisesti niin, että kunta olisi kansalaisille vetovoimainen ja kehittyisi.
Vuosi vuodelta laeissa kunnille on säädetty yhä enemmän kunnan valvollisuudesta järjestää palveluja täysin normeerattuina ja Helsingissä päätettyllä tavalla. On syytä pohtia, miksi tiukasti normeerattuja, kaikille samankaltaisena annettavia palveluja säädetään kunnan tehtäväksi. Miksei valtio itse toteuta tällaiset tehtävät, kun se nyt kaikesta kaiken paremmin tietää ja osaa. Valtion tulisi ottaa hoitaakseen esim. peruskoulu koko valtakunnassa. Opettajat takaisin valtion palkkalistoille. Samoin valtion tulisi ottaa hoitaakseen perus- ja erikoistason terveydenhoito ja huomattava osa sosiaalihuollosta. Minkä takia suuria määriä luottamushenkillöitä kiusataan kunnissa kaikenlaisten sellaisten asioiden hoitamisessa, jossa luottamushenkilöillä ei lopultakaan ole juurikaan sanottavaa, kun kaikki kumminkin säädetään ja ohjataan Helsingissä. Nämä asiat voisi hoitaa valtion viranomainen tehokkaasti ja taloudellisesti eikä kuntien yhdistämisestä yms. tarvitsisi huolta kantaa. Tottakai kunnalliset luottamusmiehet voisivat valvoa kanteluin ja valituksin sitä, että valtiovalta toimeenpanisi kunnissa kaiken sen, minkä eduskunta on säätänyt toimeenpantavaksi valtakunnassa.
Vanhan konsultin viisaus on: "Jos joukossa ne, jotka osaavat eivät tee, vaan tekemään joutuvat ne, jotka eivät osaa, on konsultion ohje selvä: On pantava ne, jotka osaa, tekemään sen, mitä ennen tekivät ne, jotka ei osanneet." Kun Helsingin ministeriöt ovat tupaten täynnä virkamiehiä, jotka tietävät kaiken miten koulutoimi, sosiaali- ja terveydenhoito on kunnissa järjestettävä ja miten pitkät saavat mitkäkin jonot olla, niin näiden tietoviisaittenhan pitäisi pannan asiat hoitamaan mallilleen. Kyllä me täällä maakunnassa sitten osattaisiin viisata ja panna oikeuasiamies- ja tuomioistuinmenettelyt käyntiin, jos paragraafeja ei noudatettaisi.
Kainuun maakuntahallintotehtävät olisi ehdottomasti ensimmäisenä annettava valtion hoidettavaksi meille muille opiksi ja esimerkiksi. Vaan taitaapa olla, etteivät ne Helsingissä sittenkään tätä tilannetta hallitse. Kiusaavat vain kuntia, kuntien luottamushenkilöitä ja kuntalaisia. He ovat hallinnollisesti niskanpäällä, kun heillä on se eduskunta, joka enemmänkin edustaa valtiota kuin kuntia ja kuntalaisia. Valtio-opillinen kolmijako lainsäädännön, toimeenpanovallan ja tuomiovaltan välillä ei oikein toimi. Eduskunta on valtion toimeenpanovallan kanssa kimpassa ja tuomiovallan käyttö on tukahdetuttu resurssipuutteella. Oikeusinstituutio on saanut pitkistä juttujonoista niin monta Eu- ja ihmisoikeustuomiota tai -moitetta, että se on itse täysin jäävi käsittelemään esim. hoitotakuujonoaikojen ylitysasioita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.