Mun oli tapana istua usein
siinä puistonpenkillä
katella pikkumuksuja
pelaamassa futista
Kirjoittaa jotain
runonpätkiä
ja piirtää
Tallentaa
kaupunkikuvaa
Miten autojen äänet etäntyivät
lakkasi kuulumasta
ihmisten nauru
Se tuli siihen viereen
yhtenä iltapäivänä
oli jo syksy
Se kerto mulle pojastaan
miten se pelasi kerran
samalla tavalla
kuin olis syntynyki
futis kainalos
Sillä oli surulliset silmät
ja mä piirsin kuvan
yksinäisestä miehestä
Puistonpenkillä
Me istuttiin vielä siinä
rinnakkain
hiljaa
Lehtiössäni kuva
kynäni tavoittama sielu
ja etääntyvät autojen äänet
Mä kirjoitan vielä
miehen tarinan
puistossa
Jonain Isänpäivänä...
siinä puistonpenkillä
katella pikkumuksuja
pelaamassa futista
Kirjoittaa jotain
runonpätkiä
ja piirtää
Tallentaa
kaupunkikuvaa
Miten autojen äänet etäntyivät
lakkasi kuulumasta
ihmisten nauru
Se tuli siihen viereen
yhtenä iltapäivänä
oli jo syksy
Se kerto mulle pojastaan
miten se pelasi kerran
samalla tavalla
kuin olis syntynyki
futis kainalos
Sillä oli surulliset silmät
ja mä piirsin kuvan
yksinäisestä miehestä
Puistonpenkillä
Me istuttiin vielä siinä
rinnakkain
hiljaa
Lehtiössäni kuva
kynäni tavoittama sielu
ja etääntyvät autojen äänet
Mä kirjoitan vielä
miehen tarinan
puistossa
Jonain Isänpäivänä...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Runosi nosti palan kurkkuun. Ei sen yksittäiset sanat, vaan tunnelma, jonka aistin.
Mielenliikahduksia isästäni, itsestäni, pojistani ja poikieni pojista.
Ja kiitos kauniista kommentistasi!
Tunnen onnistuneeni
..että täällä on taas tälläinen mahtava taideteos. Aioin tehdä oman aloituksen, mutta kun näin, että olit tuonut omasi aamun ilahdutukseksi, tungin omani häpeämään eilisen runoni kylkeen.
Ihana on runosi : )
Kiitos lukuhetkestä : )
Nyt kertakaikkiaan lopetat tuon itsesi aliarvioinnin - ja heti!
Olen lukenut runojasi aina kun niitä luettavana on ollut ja mikään niistä ei ansaitse tuollaista leimaa, että ne häpeämään pitäisi laittaa!
Sinä kirjoitat kauniisti...
Sekä runoja että kommentteja, joista suuri kiitos Sinulle!
En kauheesti kaada siirappia päällest, että pääse käveleen,
mutta tässä oli sitä jotakin, juu nou,
Ja nyt tarkkana,,puhun rehellisyydestä tekstissä=arvostan.
Tekstissäsi pääsen ohi sanojen lukemaan jotain muuta, joka koskettaa!
Ei enempää, ylpistyt vielä ja sitten minä en saa enään
paarissa kahvia ja munkkiakaan..;þ
Suuri kiitos sanoistasi!
Ehkä teksistä kuultaa läpi juuri se rehellisyys - jokainen sana nimittäin on totta =)
Hullunahan minua pidettiin - istuin usein Kupittaanpuistossa piirtämässä ja kirjoittamassa, silloin nuorena kun kukaan ei vielä kaivannut kotona...
Harmi että suurin osa niistä meni tulipalossa, vuosia myöhemmin :/
Mutta jokunen kohtaaminen ja tapaus on jäänyt hyvin mieleeni...
Sinut vielä saadaan hyvään lihaan paarin kaffel ja possumunkilla - ollos huoleti =)
Kiitos tästä ja hyvää päivänjatkoa vaan sinne!
se tarina miehestä puistossa, kyllähän seKIN Si-
nulta onnistuu.
Mutta tämä runo,
tämä elää Mys jokaisessa sanassa ja säkeessä.
Tässä on jotain hyvin koskettavaa, ja mulle tuli
omaa vaijaa hirrrrmuinen ikävä.
Suuresta rakkaudesta - siihen ei ehkä ole sanoja.
Kiitos Lin - talletan sanasi sydämeeni!
Osaat kirjoittaa sen tarinan..
ja siitäkin tarinasta tulee
hyvä.
Kuten muutkin sinun
kirjoittamasi..
niissä on "sielu" mukana ..
~
Yksinäinen mies
surullisine silmineen..
niin. Odotan mielenkiinnolla :)
Ja apua - minullehan tulee tekemispaineita tuollaisesta =)
Miljoonat kiitokset Sinulle!
Osui..Se, kenen kanssa mun piti pelata, tulee kylään tänään, onneksi tulee. Samaistuin runon henkeen valovuoden nopeudella. Kiitos Mysi. Sulla on aarteita näemmä piilos :)
Tarkkis
Mikä lie saikaan muistamaan, vuosien takaa, tuon kohtaamisen...
Isänä olemisen sietämätön keveys?
Kiitos kauniista sanoistasi, niillä on suuri merkitys minulle
Pidin tästäkin runostasi; siinä oli pysähtyneen hetken herkkyys, ilmaisun tarkuus, jokin lumo.
Sinun vierailusi runossa saa tuntemaan onnistumisenriemua - ja sydämeni pohjasta kiitän kauniista sanoistasi!
Tämä on nyt tavallista syvempää
tekstiä Isänpäivänä joka
puhuttelee toisella tavalla
katsantokannasta riippuen.
Joskus tunne on niin vahvaa,
ettei sanat tahdo löytää
oikeaa väylää ääneen,niin
jotta kaikki ymmärtäisivät
mitä itsessään tuntee.
Runo joka vaatii pinnan
alle menemistä ja sen
tuntemista.
Kokemus oli hyvin syvä - voisi sanoa; riipaiseva...
Sille on vaikea löytää sanoja, ainakaan sellaisia joissa olisi "henki".
Väkisinkin teksti jää hieman pinnalliseksikin...
Suuri kiitos Sinulle, joka osaat paitsi kirjoittamisen - myös lukemisen taidon!
Kovasti laitoit vastaan ennenkuin
näytölle saavuit...olit kenties
ratsiassa.
Ymmärrän tuon hengen ilmaisun,sillä
usein sitä hakee mitä tuntee,mutta
ulosanti että se tavoittais lukijankin,
on sitten jo aivan toista,jos itsekään
ei löydä nk.oikeita sanoja.
Kiitos tuosta lukemisesta,sillä
vuosikymmenien mittaan on jotain
"taitoa kehittynyt"pakostakin,
mutta myös sellaista sisäsyntyistä
on siellä taustalla.
Hyvää viikkoosi.
vain näkevät enemmän...
sinä näet
vain kokevat syvemmin
sinä koet
vain osaavat
kertoa näkemästään
ja kokemastaan niin
että se liikuttaa
sinä osaat
se on lahja
joka on sinussa
olin päättänyt, että en lue isänpäivärunoja ollenkaan, onneksi tämän luin,
tämä on....siis tämä on....
suorastaan hieno
Mitä minä edes osaan vastata noin kauniisiin sanoihin???
Nöyrin kiitokseni!
hertsileijaa mikä tarinan kertoja,, upeeta,,mahtavaa,,
oot sanamysi,,todellakin,,
kiits ja pirtsakkaa päevää~~
Sinulle suuri kiitokseni - mukavalta tuntui tiigerin tassun kosketus =)