Niin kanssakulkijat hänet nimesivät
ja koko kylä hänet tunsi
pienen harmaahapsisen miehen
erakon.
Hän siisti juoppojen jäljet
keräsi pyöräänsä heitellyt pullot
ja osti saamillaan rahoilla
piimää ja Hampparinväärää.
Sätkätarpeitakin
ja silloin tällöin ilolientä
metsämajansa lämmikkeeksi.
Karhein käsin
hymyilevin uurteisin kasvoin
hän saattoi ohi mennessään
silittää istuvan hallin päätä.
Yksin hän eli
ja hänen majansa oli linna
rikkautensa varmaan
oli lähimmäisen hymy
tai ymmärtäväinen katse.
Eikä kukaan
kirjoittanut hänelle rakkaudesta
ei sivellyt poskea pehmein sormin
eikä vierittänyt kyyneltä kummulleen.
Jokainen meistä
tässä yhdessä elettävässä elämässä
on ainakin yhden laulun arvoinen
hänkin.
ja koko kylä hänet tunsi
pienen harmaahapsisen miehen
erakon.
Hän siisti juoppojen jäljet
keräsi pyöräänsä heitellyt pullot
ja osti saamillaan rahoilla
piimää ja Hampparinväärää.
Sätkätarpeitakin
ja silloin tällöin ilolientä
metsämajansa lämmikkeeksi.
Karhein käsin
hymyilevin uurteisin kasvoin
hän saattoi ohi mennessään
silittää istuvan hallin päätä.
Yksin hän eli
ja hänen majansa oli linna
rikkautensa varmaan
oli lähimmäisen hymy
tai ymmärtäväinen katse.
Eikä kukaan
kirjoittanut hänelle rakkaudesta
ei sivellyt poskea pehmein sormin
eikä vierittänyt kyyneltä kummulleen.
Jokainen meistä
tässä yhdessä elettävässä elämässä
on ainakin yhden laulun arvoinen
hänkin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eikö ole jännää miten jokin arkkityyppi ihmisissä vain kuuluu jokaiseen kylään, kaupunkiin ja yhteisöön - jokainen varmasti pystyy samaistumaan runosi miljööseen - jokainen on tuntenut jonkun Pullo-Iivarin...
Hieno runo vähemmänpuhutusta aiheesta - Kiitos!
illalla kun päätin tulla 19.30:n aikoihin vastaa-
maan kommentteihin, menikin sitten myrskyn myötä
sähköt poikki. Yön aikaan jossain vaiheessa
tullut takaisin, ja toivottavasti nyt ei katkea.
Ainakin myrskyn pahin silmä on laantunut.
Kyllä se taitaa niin olla, että jokaisesta
pikkuisestakin kyläpahasesta se ' arkityyppi '
löytyy. No tähän meidän ei kyllä, tämähän on
pienenpi kuin kärpäsen kakki, mutta tuohon naa-
purikylään, missä on eloa talvisinkin - sieltä
löytyy. Tosin hän kyllä ajelee ihan autolla, ja
on oikeastaan aika sosiaalinenkin, mutta hän on
sellainen ' höpönassu '
Juu - vähemmän puhuttu aihe varmastikkin, mutta
mielestäni kyllä kirjoittamisen arvoinen. Ei juu-
rikaan edes rakkausruno, mutta täyttänee hätäses-
ti vaatimukset, kun on saanut täällä olla.
Kiitos Mys, mukava lukea palautettasi.
...kertomus,
tuli mieleen yksi kirja: hullun kirjoissa
se ei kerro hulluista vaan sellaisista ihmisistä
joita ympäristö pitää ns.erikoisina
ja siitä voi löytyä pullo-iivarikin kun siihen
on kerätty ihmisiä.
toiseksi viimeinen kappale sopii muistukseksi
kaikille että noin ei saa antaa käydä kenelekkään
ja huippu hienoon toteamukseen päätät kauniin
runosi ja niin se on!!!
hyvä linda!!!
paremminkin tarina, kuin runo tämä kirjoitukseni.
En tiedä tuota mainitsemaasi kirjaa, mutta ajatus
on siinä ihan sama - erikoinen ihminen Iivarikin
oli, monessakin mielessä. Päälisin puolin katsot-
tuna hän näytti kovinkin onnelliselta, mutta en
usko, että ulkokuori kertoi kuitenkaan ihan kaik-
kea hänen sielunelämästään.
Niin kuitenkin luulen, ettei hänellä oikeasti ol-
lut ketään silittäjää tai kuuntelijaa. Ainoat
kuuntelijat hänen elämässään oli varmaankin met-
sän eläimet ja sen henki.
Mutta niinhän sitä on laulettu jo Lavinkin lau-
lussa ' jokainen ihminen on laulun arvoinen '
ja jokainen ihminen on tärkeä. Kenelle hän oli
tärkeä ? Ei ilmeisesti kenellekkään, surullista.
Kiitos Runopoika palautteestasi, myrskyn jälkeen
on aina poutasää. Positiivista päivää Sinulle.
Niin ja kuinka paljon näitä
tänäänkin on ja kuinka paljon
heidän elämäänsä mahtuu
tunnetta...ja kuinka paljon
on arvostelijoita...
mikä on kunkin maailmankatsomus
ja miten kullekin meille käy;
mikä on hinta
mikä on syy
- ja kaikki me kaipaamme
hyväksyntää edes pientä
arvostusta,kun synnytään,
eletään ja kuollaan pois.
Elämä - jonka Sinä osaat
pukea karun kauniilla
tyylilläsi.
luulen, oli varmaan monelta osin paljon rikkaam-
paa kuin meidän. Tosin monelta osin myös köyhem-
pääkin, mihin se raja sitten vedetäänkään. Uskon
että hän osasi nauttia paljon pienemmistä asiois-
ta kuin me, eikä kuule valittanut. Ei edes sil-
loin, kun joutui auton yliajamaksi ja jalka pa-
ketoitiin. Sitkeästi linkutti kylälle kauppaan
kolostaan. Sinänsä kummallista, että hän ei
saanut juurikaan ihmisiltä ilkeyttä, vaan pääosin
positiivista myötäelämistä. Toisinkin olisi voi-
nut olla, koska ei hänesta henkivä tuoksu esim.
ollut aina kovinkaan miellyttävä. Enkä tiedä edes
missä hän peseytyi, miten hoiti pyykkinsä sun
muut.
Aikalailla viisaskin hän oli, mitä muistan hänen
keskustelleen ihmisten kanssa. Hyväksyttynä hän
kuitenkin sai onneksi elää omassa kotikylässään.
Aikanaan hänenkin maallinen taivalluksensa päät-
tyi, eikä häntä ollut kukaan saattelemassa vii-
meiselle matkalleen. En ole edes perillä, kuului-
ko hän kirkkoon ja missä hänen viimeinen leposi-
jansa on. Mutta rauha hänen sielulleen.
Kiitoksen sanani Sinulle ymmärryksestä, palaut-
teesta ja avarakatseisuudestasi.
Nykyinen elämän rytmi kuin ihmisten
oravanpyörässä eläminen monine
kilpailu asenteillaan saattaa olla
henkisesti köyhempää ja rasittavampaa
kuin sellaisten,jotka vapaasta tahdosta
kenties jättäytyvät tämän ulkopuolelle
- ja nauttivat pienistä iloista -
kaksin verroin enemmän.
Jos ihmisen arvo on oma status
ja toisen mollaaminen...niin
perin on ahtaat - arvon rajat
ihmisyydessä.
Tälläisiä kenties on joka kylässä
ja molempia ääripäitä...muistuttamassa
elämän - todellisuudesta.
Tekisi mieleni sanoa,että myös minä
tunnistan tälläisiä tapauksia
jopa läheltäkin.
Nämä ihmisten kuin yhteiskunnankin
kyynärpäät tässä nyky maailmassa.
tiennyt Iivari ei sitten yhtikäs mitään. Onnelli-
nen hän, joka vietti kiireetöntä ja rauhallista
elämää omassa sopessaan vaatimattomasti.
Varmaan moni oli siltä osin hänelle kateellinen-
kin, mutta ei varmasti hänen elonsijastaan.
Uskon hänen elämänsä olleen monilta osin paljon
rikkaampaa kuin siinä oravanpyörässä eläjien.
Varmasti tällaisia ihmisiä on sielläkin päin,
uskon että joka kylässä ja kolkassa - eritoten
tänään varmasti kaupungeissa.
Eletään oravanpyörättömässä, siinä mielessä huo-
lettomassa maailmassa Dolan.
Kiitos ajatuksistasi ja hyvää päivän jatkoa.
Huomenta tähänkin päivään.
Niin ihminen voi olla pienestäkin
kateellinen,jopa toisen ahdingostakin
tai elämän nk.valinnastaan.
Itse en ole siihen joutunut,
pyrkinyt tai pakotettu,enkä
halukas ole ollut tai vielä
oikein mahdollisuuttakaan
...oman tieni kulkija ja
elämän paras asiantuntija.
Hyvää alkavaa päivää.
oman tiensä kulkija,
oman elämänsä paras asiantuntija.
Vaikka toisinaan muut kuvittelevatkin olevansa
parempia siinä.
Huomenta vain Dolan, ihmisen aamuun -
elämän uusiin seikkailuihin valmiina.
Niitä ja näitä polkuja astellessa
voi monia aatoksia tulla monienkin
mieliin,kunhan ohjakset ovat omassa
hallussa.
Seikkailua tässäkin päivässä ja
ilma taas näyttää tummuvan,ei kai
taas...- lopun jo tietänetkin...
Runos niin eläväks esiin loi,
kotikylälläni metsässä ja asui.
Erakko sillä pitkät hiukset,
kävi vain kaupassa ja mökilleen meni.
Muistan....hänestä vain kerrottiin,
tekee pianoja ja niitä virittää.
Sillon lapsen....ajatus
erakkona asuu sellainen taiteilija?
lindalindal1.
Kiitos elämän makuisesta runosta,
jossa esiin tuot ihmisen,
jossa asui lämmin sydän.
Valoa iltaas....Liisa
erakolla oli sentään mökki, missä elää. Tällä Ii-
varilla ei ollut kuin maja metsässä, mitä asutti.
Ja Sinun kyläsi erakolla oli ainakin ammatti,
tästä oman kyläni erakosta en tiedä, mitä hän ai-
koinaan työelämässä edes teki.
Ja hänelle kyllä eräs hyväsydäminen mies kerran
lupasi talveksi pihamökin, ettei tarvitsisi pak-
kasessa nukkua. Hän kiitollisena otti tarjouksen
vastaan, mutta tiedätkö kuinka siinä kävi. Kun
hän muutti tuohon mökkiin, sai heti flunssan.
Eli kai hänen elimistönsä reagoi niin voimakkaas-
ti lämpöön, että se soti sitä vastaan. Niin hän
otti ja muutti takaisin majaansa.
Lämmin sydän hänellä kyllä oli, vaatimaton ja
huomaamaton hän halusi aina olla. Sympaattinen
pikku-ukko.
Kiitos Liisa Sinullekkin palautteesta.
Onko kauneus jotain mikä
näkyy, mikä loistaa kuin
timantti.
Vai jotain minä sisällä
syntyy, on niin paljon
mutta ääneti.
Onko rikkaus mistä kasvaa
valtaa, mieli kaipaa lisää
kultaa hopeaa.
Vain onko se sydän joka
vastaa, syli lämmin, olka
johon tukea saa.
Onko hyvyys mikä tuntuu
sanoin suurin, lausein
mahtipontisin.
Vai onko se kosketus ja
käsi herkin, sormin karhein
mutta lämpimin.
Onko Rakkaus se se joka
kaiken lupaa, vakuuttaa
mitä taivas vain suo.
Vai onko se hän joka sinua
kaipaa, kun ilta tulee
palaa takaisin luo.
Onko hänen kauneus siis
pinnallaan ihon, hipiän
vaaleassa hehkussa.
Vain onko hän se joka
tuo sinulle ilon, Rakkautensa
helä elää sielussa.
Kiitos runostasi.
Vastineessani koetin
seurata tuota ajatustasi:
Kauneus ja hyvyys ei
tarvitse näkyä,
tuntuakseen
Ja kun tuntuu, se
on todellista.
Pidin kovasti runostasi.
Suuren ihmisen tekstiä.
Iivari olikin. Ja olet oikeassa, ei kauneus ole
ulkokuorta - se voi olla hyvinkin sisäistä lois-
tetta ihmisessä.
Luin tätä runoasi moneen kertaan, ja pysähdyin
erittäin useaan kohtaan. Siinä on niin paljon
ajatuksia, sellaista totuutta jota emme aina
huomaa emmekä ymmärrä.
' onko rikkaus mistä kasvaa
valtaa
mieli kaipaa lisää
kultaa hopeaa '
Hieno säkeistö, ja muutenkin koko runosi ajatuk-
sia herättävä.
Sinulle kiitos pieneltä ihmiseltä.
onnellinen mies...Pullo-Iivari.
Kukapa tietää.
Erakko, mutta silti kaikkien tietämä, varmaan myös hyväksymä, ainakin runostasi saatoin niin aistia.
Oleellinen osa kyläyhteisöä, senkin mielestäni runostasi ymmärsin.
Lämmin kuvaus tärkeästä ihmisestä. Monien muistama, elämään jäänyt, vaikka kummulla ei ruuhkaa ollutkaan.
Lämminhenkinen ja "ihku" on tämä runo!
että mitä luultavimmin oli onnellinen kaikesta
huolimatta, tai ehkä juuri siksi.
Kaikkien tietämä ja tuntema, paitsi kylään satun-
naisesti matkaaville ihmisille - heille varmaan-
kin kummajainen. Ja todella, oleellinen osa sitä
entistä kotikylääni. Surullisen kuuluisaa kylää,
jossa vuosi sitten oli kouludraama. Surullisen
kuuluisa myöskin junaturmasta, jossa kuoli monia
ihmisiä.
Mutta olen ihan varma siitä, että Iivaria muistaa
edelleenkin moni minun lisäkseni. Sellainen hän
oli, pieni suuri ihminen.
Kiitos Sinullekkin. En tiedä voiko runoani sanoa
ihkuksi, mutta todellisesta elämästä se ainakin
kertoi.
..sinulta, kauniisti kirjoitettu laitapuolen kulkijasta. Taidokasta työtä, niinkuin taitelijalta kuuluu tullakin.
Kiitos kun toit tämän taideteoksen luettavaksemme : )
poikkeava kylläkin Padme. Mutta joskus on hyvä
hakea jotain muuta mistä kirjoittaa, kuin sitä
tavallista rakkausrunoa. Tämä on varmaan rimaa
hipoen täyttänyt rakkausrunolle asetetut
vaatimukset, kun ei tätä ole heivattu toiselle
puolelle.
No tavallaan laitapuolen kulkijakin, mutta ei mi-
kään juoppo. Hän vain oli erakko, asui poissa ih-
misten keskeltä metsän uumenissa.
Taidokastako - höh. No otan nöyränä tuon vastaan,
vaikka en koe kirjoittaneeni kovinkaan kummoista
runoa Iivarista.
Lämmöllä kiitän.