…ja päättää? Ulkoministeriön Helsingin yliopistolta tilaamassa tutkimuksessa sitä ei tiedetä, hallituksemme ei sitä tiedä eikä uskalla päättää, eduskunta on asiassa hiljaa kuin susi kukassa. Me tavalliset kansalaisetko asian parhaiten tiedämme ja ymmärrämme ja meidänkö tulisi se päättää? Kansanäänestystähän ainakin pidetään päätöksen edellytyksenä.
Annetaanko kansalaisille ylin päätäntävalta ulkoasiainhoidossa, kauppasuhteissa ja muissa tärkeissä asioissa? Ei anneta, kyllä noista asioista päättää hallitus ja muu valtakoneisto. Ja niin on ihan oikein.
Mikä voisi olla tärkeämpi asia kuin maan ja kansan turvallisuus, jossa pahimmassa tapauksessa voi tulla eteen maan ja kansankin olemassaolo? Mielestäni ei mikään. Miksi sitten tuossa asiassa päätäntävalta annettaisiin kansalaisille, joilla ei voi olla asiasta sellaisia tietoja eikä sellaista ymmärrystä kuin poliittisilla johtajillamme ainakin tulisi olla. Ovatko johtajamme raukkoja, jotka pakoilevat vastuutaan? Ovatko he niin lyhytnäköisiä, että ymmärtämättömien massojen kannatusta saadakseen ovat valmiit jättämään maamme kohtalon tuuliajolle?
Muutamat asiaan paneutuneet viisaat ja vastuuntuntoiset kansalaiset yksityisesti yrittävät pitää asiaa esillä, ja Nato-jäsenyyden puolella he muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ovat. Maailmalla suuresti arvostettu presidentti Martti Ahtisaari on yksi heistä. Heihin lukeutuu myös EU-parlamentin jäsenyydestä luopuva Henrik Lax, joka hiljattain kirjoitti asiasta ansiokkaasti HS:n ”vieraskynässä” otsikolla ”Puolustuskykymme on oltava uskottava nyt ja vastedes”. EVA:n johtaja, entinen poliitikko Risto E.J.Penttilä myös kuuluu Nato-jäsenyyden kannattajiin. On toki monia muitakin, mutta tuossa eräitä tunnetuimpia.
Ammattisotilaista lähes kaikki evp:t ovat Nato-jäsenyytemme kannalla, näkyvimmin ehkä entinen pv:n komentaja amiraali Jan Klenberg. Poikkeuksen tekee eversti evp, tohtori Pekka Visuri, joka jo palvelusaikoinaan erottautui muista pyrkimyksellään korottaa profiiliaan, kun oli muutoin kovin vaisun oloinen mies. Palveluksessa olevilla sotilailla ei ole lupaa ottaa asiaan kantaa julkisesti, mutta niissä, joita tunnen – ja niitä on melkoisesti mm. rauhanturvaajajärjestöjen piirissä – en taida tuntea yhtäkään, joka ei olisi Nato-jäsenyyden puolella.
EU-maita on 25, ja niistä Natoon kuulumattomia on vain muutama, eikä niiden yhdenkään maantieteellinen asema ole niin herkkä – eräällä muulla sanalla sen voisi oikeammin kuvata – kuin Suomen. Meidän asemassa sijaintinsa puolesta olevat meitäkin uudemmat EU-maat kiirehtivät Naton jäseniksi heti, kun pääsivät. Eivät niissä poliittiset johtajat kansalta edes kyselleet, joskin melko varmasti olisivat myönteisen vastauksen saaneet. Miksi tuokaan ei auttanut oikeisiin johtopäätöksiin meidän johtajiamme, jotka vastuutaan väistellen koettavat piiloutua kansan selän taakse?
Neljännesvuosisataisen vaatimattoman, mutta myös kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin johtaneen sotilasurani ja jo pitemmän varsin aktiivisen reserviläisaikani antamien kokemusten ja näkemysten nojalla ja puolustusvoimiemme tilanteen ja mahdollisuudet hyvin tuntien olen sataprosenttisen varma, ettei meillä omin voimin ole mitään mahdollisuutta maamme puolustamiseen, jos tosi tulee. Vaikka meille tulisi millainen ”talvisodan henki”, ”talvisodan ihme” ei olisi enää mahdollinen.
Nykyajan vaatimuksiin ja todennäköisen vihollisen mahdollisuuksiin suhteutettuna satsaamme puolustusvoimiimme nyt huomattavasti vähemmän kuin 1930-luvun lopussa, jolloin ”malli Cajanderillakin” pärjäsimme niinkin hyvin määrällisesti ylivoimaista vihollista vastaan, kun silloin tuo vihollinen oli meistä taidollisesti hyvin paljon jäljessä. Nyt niin ei olisi, tulipa vihollinen sitten mistä ilmansuunnasta tahansa – ilmasta se eniten tulisi.
Surkuhupaisaa suorastaan on, että olemme jo korviamme myöten kiinni Natossa, sitoutuneet sen moniin operaatioihinkin, puolustusvoimiemme kaikissa hankinnoissa on ensimmäinen vaatimus Nato-yhteensopivuus, monissa tehtävissä kielikin on englanti, mutta emme ole mukana päättämässä mistään, emme edes omasta osastamme ja toiminnastamme.
Nythän puolustusvoimien sisälläkin, korkeimmalla taholla, jo herätellään ajatuksia siitä, että vain osa ikäluokista kutsuttaisiin palvelukseen, kun varaa ei ole kouluttaa kaikkia, eikä ole asiallistakaan, kun jokaiselle ei riitä mielekästä tehtävää eikä edes tarvittavaa asetta. Ruotsin esimerkkiä tuossakin noudatetaan. Mutta supistuva asevelvollisuusarmeija on tietysti entistäkin heikompi. Palkka-armeijaanhan ollaan menossa, kuten asia on käytännössä useimmissa Nato-maissa. Silloin tulee olemaan ainoa luonnollinen ratkaisu Nato-jäsenyys. Mutta miten kauan sitä pitää odottaa?
Onkohan edes sillä joskus tulevaisuudessa annettavalla puolustuspoliittisella selonteolla rohkeutta ”nostaa kissa pöydälle” ja sano ”ruma sana niin kuin se on”, eli että Nato-jäsenyys on ainoa mahdollisuutemme turvata maamme ja kansamme olemassaolo kaikissa olosuhteissa. Ainakaan tuossa ulkoministeriön Helsingin yliopistolta tilaamassa tutkimuksessa tarvittavaa rohkeutta ei ole. Mitä hemmetin arvoa sellaisella täysivaltaisuudella on, joka menetettäisiin Nato-jäsenyyden myötä? Hyvin monin verroin arvokkaampaa olisi se, joka sillä saavutettaisiin.
- - -
Nato-jäsenyys veisi täysivaltaisuuden
Helsinki
Julkaistu: 10.11. klo: 14:06
Päivitetty: 10.11. klo: 14:28
Suomen jäsenyydellä sotilasliitto Natossa olisi merkittävä vaikutus Suomen täysivaltaisuuteen. Jäsenyydellä Suomi sitoutuisi antamaan ja vastaanottamaan apua sekä osallistumaan Naton sotilaalliseen suunnitteluun.
Tähän yleiseen johtopäätökseen tullaan ulkoministeriön Helsingin yliopistolta tilaamassa tutkimuksessa Nato-jäsenyyden oikeudellisista vaikutuksista. Tutkimuksessa ei oteta mitenkään kantaa siihen, tulisiko Suomen liittyä Natoon.
Ongelmana olisi etenkin Naton perustamissopimuksen viides artikla, jonka mukaan jäsenmaat sitoutuvat puolustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata. Tutkimuksen mukaan Suomen nykyinen lainsäädäntö ei määrää, miten Suomessa päätettäisiin osallistumisesta yhteiseen puolustukseen. Siksi tarvittaisiinkin uutta lainsäädäntöä. Kriisinhallintaan osallistuminen sen sijaan ei aiheuttaisi mitään lainsäädännöllisiä ongelmia.
Tutkimuksen mukaan näyttää ilmeiseltä, ettei Suomen kansalaisten velvollisuutta osallistua isänmaan puolustamiseen voi laajentaa koskemaan Naton yhteistä puolustusta. Siksi näihin tehtäviin tulisi lähettää ammattisotilaita.
http://elisa.net/uutiset/kotimaa/?id=42779560
Annetaanko kansalaisille ylin päätäntävalta ulkoasiainhoidossa, kauppasuhteissa ja muissa tärkeissä asioissa? Ei anneta, kyllä noista asioista päättää hallitus ja muu valtakoneisto. Ja niin on ihan oikein.
Mikä voisi olla tärkeämpi asia kuin maan ja kansan turvallisuus, jossa pahimmassa tapauksessa voi tulla eteen maan ja kansankin olemassaolo? Mielestäni ei mikään. Miksi sitten tuossa asiassa päätäntävalta annettaisiin kansalaisille, joilla ei voi olla asiasta sellaisia tietoja eikä sellaista ymmärrystä kuin poliittisilla johtajillamme ainakin tulisi olla. Ovatko johtajamme raukkoja, jotka pakoilevat vastuutaan? Ovatko he niin lyhytnäköisiä, että ymmärtämättömien massojen kannatusta saadakseen ovat valmiit jättämään maamme kohtalon tuuliajolle?
Muutamat asiaan paneutuneet viisaat ja vastuuntuntoiset kansalaiset yksityisesti yrittävät pitää asiaa esillä, ja Nato-jäsenyyden puolella he muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ovat. Maailmalla suuresti arvostettu presidentti Martti Ahtisaari on yksi heistä. Heihin lukeutuu myös EU-parlamentin jäsenyydestä luopuva Henrik Lax, joka hiljattain kirjoitti asiasta ansiokkaasti HS:n ”vieraskynässä” otsikolla ”Puolustuskykymme on oltava uskottava nyt ja vastedes”. EVA:n johtaja, entinen poliitikko Risto E.J.Penttilä myös kuuluu Nato-jäsenyyden kannattajiin. On toki monia muitakin, mutta tuossa eräitä tunnetuimpia.
Ammattisotilaista lähes kaikki evp:t ovat Nato-jäsenyytemme kannalla, näkyvimmin ehkä entinen pv:n komentaja amiraali Jan Klenberg. Poikkeuksen tekee eversti evp, tohtori Pekka Visuri, joka jo palvelusaikoinaan erottautui muista pyrkimyksellään korottaa profiiliaan, kun oli muutoin kovin vaisun oloinen mies. Palveluksessa olevilla sotilailla ei ole lupaa ottaa asiaan kantaa julkisesti, mutta niissä, joita tunnen – ja niitä on melkoisesti mm. rauhanturvaajajärjestöjen piirissä – en taida tuntea yhtäkään, joka ei olisi Nato-jäsenyyden puolella.
EU-maita on 25, ja niistä Natoon kuulumattomia on vain muutama, eikä niiden yhdenkään maantieteellinen asema ole niin herkkä – eräällä muulla sanalla sen voisi oikeammin kuvata – kuin Suomen. Meidän asemassa sijaintinsa puolesta olevat meitäkin uudemmat EU-maat kiirehtivät Naton jäseniksi heti, kun pääsivät. Eivät niissä poliittiset johtajat kansalta edes kyselleet, joskin melko varmasti olisivat myönteisen vastauksen saaneet. Miksi tuokaan ei auttanut oikeisiin johtopäätöksiin meidän johtajiamme, jotka vastuutaan väistellen koettavat piiloutua kansan selän taakse?
Neljännesvuosisataisen vaatimattoman, mutta myös kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin johtaneen sotilasurani ja jo pitemmän varsin aktiivisen reserviläisaikani antamien kokemusten ja näkemysten nojalla ja puolustusvoimiemme tilanteen ja mahdollisuudet hyvin tuntien olen sataprosenttisen varma, ettei meillä omin voimin ole mitään mahdollisuutta maamme puolustamiseen, jos tosi tulee. Vaikka meille tulisi millainen ”talvisodan henki”, ”talvisodan ihme” ei olisi enää mahdollinen.
Nykyajan vaatimuksiin ja todennäköisen vihollisen mahdollisuuksiin suhteutettuna satsaamme puolustusvoimiimme nyt huomattavasti vähemmän kuin 1930-luvun lopussa, jolloin ”malli Cajanderillakin” pärjäsimme niinkin hyvin määrällisesti ylivoimaista vihollista vastaan, kun silloin tuo vihollinen oli meistä taidollisesti hyvin paljon jäljessä. Nyt niin ei olisi, tulipa vihollinen sitten mistä ilmansuunnasta tahansa – ilmasta se eniten tulisi.
Surkuhupaisaa suorastaan on, että olemme jo korviamme myöten kiinni Natossa, sitoutuneet sen moniin operaatioihinkin, puolustusvoimiemme kaikissa hankinnoissa on ensimmäinen vaatimus Nato-yhteensopivuus, monissa tehtävissä kielikin on englanti, mutta emme ole mukana päättämässä mistään, emme edes omasta osastamme ja toiminnastamme.
Nythän puolustusvoimien sisälläkin, korkeimmalla taholla, jo herätellään ajatuksia siitä, että vain osa ikäluokista kutsuttaisiin palvelukseen, kun varaa ei ole kouluttaa kaikkia, eikä ole asiallistakaan, kun jokaiselle ei riitä mielekästä tehtävää eikä edes tarvittavaa asetta. Ruotsin esimerkkiä tuossakin noudatetaan. Mutta supistuva asevelvollisuusarmeija on tietysti entistäkin heikompi. Palkka-armeijaanhan ollaan menossa, kuten asia on käytännössä useimmissa Nato-maissa. Silloin tulee olemaan ainoa luonnollinen ratkaisu Nato-jäsenyys. Mutta miten kauan sitä pitää odottaa?
Onkohan edes sillä joskus tulevaisuudessa annettavalla puolustuspoliittisella selonteolla rohkeutta ”nostaa kissa pöydälle” ja sano ”ruma sana niin kuin se on”, eli että Nato-jäsenyys on ainoa mahdollisuutemme turvata maamme ja kansamme olemassaolo kaikissa olosuhteissa. Ainakaan tuossa ulkoministeriön Helsingin yliopistolta tilaamassa tutkimuksessa tarvittavaa rohkeutta ei ole. Mitä hemmetin arvoa sellaisella täysivaltaisuudella on, joka menetettäisiin Nato-jäsenyyden myötä? Hyvin monin verroin arvokkaampaa olisi se, joka sillä saavutettaisiin.
- - -
Nato-jäsenyys veisi täysivaltaisuuden
Helsinki
Julkaistu: 10.11. klo: 14:06
Päivitetty: 10.11. klo: 14:28
Suomen jäsenyydellä sotilasliitto Natossa olisi merkittävä vaikutus Suomen täysivaltaisuuteen. Jäsenyydellä Suomi sitoutuisi antamaan ja vastaanottamaan apua sekä osallistumaan Naton sotilaalliseen suunnitteluun.
Tähän yleiseen johtopäätökseen tullaan ulkoministeriön Helsingin yliopistolta tilaamassa tutkimuksessa Nato-jäsenyyden oikeudellisista vaikutuksista. Tutkimuksessa ei oteta mitenkään kantaa siihen, tulisiko Suomen liittyä Natoon.
Ongelmana olisi etenkin Naton perustamissopimuksen viides artikla, jonka mukaan jäsenmaat sitoutuvat puolustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata. Tutkimuksen mukaan Suomen nykyinen lainsäädäntö ei määrää, miten Suomessa päätettäisiin osallistumisesta yhteiseen puolustukseen. Siksi tarvittaisiinkin uutta lainsäädäntöä. Kriisinhallintaan osallistuminen sen sijaan ei aiheuttaisi mitään lainsäädännöllisiä ongelmia.
Tutkimuksen mukaan näyttää ilmeiseltä, ettei Suomen kansalaisten velvollisuutta osallistua isänmaan puolustamiseen voi laajentaa koskemaan Naton yhteistä puolustusta. Siksi näihin tehtäviin tulisi lähettää ammattisotilaita.
http://elisa.net/uutiset/kotimaa/?id=42779560
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juupajuu...kyllähän nää kapiaiset tiedetään, sotaan pitäis päästä, mutta kun ei poliitikot perhana anna!
Ihan vaan kysyisin että mitä järkeä on hakeutua sotilasliittoon valtion (USA) kanssa, joka on konkurssissa ja jonka tämän hetkiset kyvyt ja intressit puolustaa jotain marginaalivaltioita euroopan itärajalla täysin olematomat?
USA ei kyennyt estämään Shakasviliä aloittamasta sotaa Venäjää vastaan ja menetti samalla asemansa kaukasiassa.
Tuleva presidentti ei halua vastakkainasettelua Venäjän kanssa, on yksinkertaisesti niin paljon vakavampia ongelmia ratkottavana, että en usko edes USA:n haluavan meitä Natoon, mikäli kun se johtaa vastatoimiin. Asiasta lienee sovittu jotakin taannoisessa Grundsvikin kartanon kokouksessa. Mutta mitä, kas siinäpä kysymys...
Natolla ei ole edes puolustussuunnitelmaa Balttian varalle. Olisiko sitä Suomelle?
ps. lueppas tosta:
http://korpiporvari.blogspot.com/
... mahdollista sota vain Venäjän ja Nato-maiden välillä. Siinä tapauksessa Venäjä miehittäisi Nato-Suomen sodan ensimmäisenä päivänä suojellakseen Pietaria. Jos emme olisi Natossa ja pysyisimme liittoutumattomana, meillä olisi mahdollisuus säityä sodalta. Venäjällä olisi riittävästi puuhaa Naton kanssa ja se jättäisi Suomen rauhaan. Enemmän pelkään Natoa, malttaisiko se kunnioittaa Suomen sitoutumattomuutta.
Unohdit Naton säännöt. Kapiukot eivät edusta maamme enemmistöä, Naton ei itse asiassa voi hyväksyä maata, jonka kansan enemmistön tulee kannattaa Nato Jäsenyyttä. Älä kuule ala luoda omia Nato sääntöjäsi Jukka Tarkan tapaan! Suomessa ei oem kenelläkään niin paljon valtaa että alkaa Naton sääntöjä muutamaan, sääntöihin voi aina nojautua. Mitä arvoa on Natomaalla, jossa Natoa ei hyväksytä. Selonteotkaan suoraan eivät vaikuta asiaa. Varustaudumme kalkinmahdollisin tavoin, se on ainoa keino.
-masson
maata jäsenekseen, jonka kansan enemmistön ei kannattaa Nato Jäsenyyttä, jotta jäseneksi voitasiin tulla olisi oltava kannatus.