Pitäisköhän pääsykokeet olla pakollisia, ettei vaikkapa meikäläinen pääse suoraan huonossa hapessa täytetyllä hakulapulla pelkkien alkupisteiden perusteella?
Kuitenkin jonkinlaista motivaatiota esittäisi tulla paikan päälle pyrkimään.
Ei meinaan täällä voi oikeasti opiskella jos ei ole mitään motivaatiota, ja jos pitäisi edes raahautua pääsykokeisiin keskellä kesää niin meikäläinen esimerkiksi olisi nyt varmaan vastentahtoinen työssäkäyvä enkä vastentahtoinen opiskelija, ja siten edes veronmaksaja vaikka todennäköisesti ihan yhtä paljon turhauttaa kumpikin.
Tai lojuisin vuokrakämpässä kattoa tuijottamassa ja pelaisin jotain tylsää MMO-peliä.
Kuitenkin jonkinlaista motivaatiota esittäisi tulla paikan päälle pyrkimään.
Ei meinaan täällä voi oikeasti opiskella jos ei ole mitään motivaatiota, ja jos pitäisi edes raahautua pääsykokeisiin keskellä kesää niin meikäläinen esimerkiksi olisi nyt varmaan vastentahtoinen työssäkäyvä enkä vastentahtoinen opiskelija, ja siten edes veronmaksaja vaikka todennäköisesti ihan yhtä paljon turhauttaa kumpikin.
Tai lojuisin vuokrakämpässä kattoa tuijottamassa ja pelaisin jotain tylsää MMO-peliä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suomessa valmistumisajat ja -iät ovat tolkuttoman pitkiä, johtuen paljolti siitä, että suurella osalla menee vuosia opiskelupaikan saamiseen.
Jos pääsykokeiden sijaan otettaisiin sisään ylioppilastodistuksen ja/tai lukion päättötodistuksen perusteella - kuten Ruotsissa tehdään - niin lukiosta suoraan yliopistoon pääsevien määrä lisääntyisi. Aikaa ei tuhraantuisi pääsykokeisiin valmistautumiseen samalla tavalla (toki sillekin jätettäisiin pieni väylä, mutta enemmistö otettaisiin sisään pelkillä papereilla).
Tätä vastaan on argumentoitu mm. juuri motivaation osoittamisen tärkeydellä tai toisaalta sillä, että pääsykoekirjat antavat kuvan alasta. Jälkimmäiseen sanoisin, että pääsykoekirjallisuuden antama kuva on hyvin ohut - alasta näkee, onko se sopiva itselle, vasta sitä opiskellessa. Motivaatio voi jäädä osoittamatta, mutta katson kuitenkin olevan suuri etu, ettei tulisi turhia (ei-haluttuja) välivuosia samassa määrin kuin nyt.
Itselläni on 3 opiskelupaikkaa, joista ensimmäisen hommasin ylioppilaskirjoituskeväänä. Koska papereilla on vähäinen merkitys (useimmilla aloilla), en pitänyt kirjoituksia tärkeänä vaan keskityin pääsykokeeseen.
Että vaikka pisteillä pääsee niin käy näyttäytymässä ja jättämässä vaikka tyhjän paperin.
Jos esimerkiksi Lapissa asuva haluaisi opiskelupaikan Helsinkiin, niin hän joutuisi tyhjän päiten matkaamaan yli 600 kilometriä, kahteen kertaan. Majoitustakin tarvitsee tuollaisella matkalla.