60-luvun öljylämmitin Wescopir

mutta muistelen jotenki silleen että ensin säiliöön polttoölyä,kansilevy auki palotilan päältä,avataan öljyn virtaus (teho)säädintä puoliväliin ja kun palotilan pohjalla näkyy öljyä niin sytytetään pahvinpala tms ja tipautetaan öljyn päälle.Öljyä saa olla vain millin parin kerros palotilan reunoilla.Saattaa olla että palotilassa on liekinohjauslevyjä joita saattaa joutua nostamaan sytytyksen ajaksi pois ja ne kannattaa laittaa heti takas ennenkuin palotila kuumenee.Kannattaa pienemmällä liekillä(öljyn virtaussäädin minimissä) antaa palaa jokunen minuutti että lämpö nousee palotilassa ja öljy osittain kaasuuntuu ja palotilaan muodostuu liekin yläosaan "huntu",sen jälkeen tehoa voi säätää tarpeen mukaan.On kyllä syytä tärkistaa öljysäiliön .putkien ,säätimen ym että on ehjät ja öljy pysyy lämmittimen sisällä,palava öljykerros lattialla on aika vaarallinen.Sitte hormiyhde pitää olla tiivis ja luotettava veto,tuo öljykamina palaa kyllä vaikka hormi on tukossa(pelti kiinni tms) mutta palokaasut tulee sisälle ja niistä voi yöaikaan ihmisten nukkuessa olla terveydellisiä haittoja(asunto täys paksua öljysavua.Jos palotilassa on enemmälti öljyä niin ei kannata sytyttää vaan trasselilla tms kerätä enimmät öljyt pois.Kannattaisi testata vaikka ulkona ensin

Mäkin muista n. 50- 60 luvulla, kun Isä aina välillä kanteli keittiön läpi kannulla jostakin sitä haisevaa öljyä siihen kamiinaan. Koetettiin olla kovasti tyytyväisiä, kun se härveli siinä jotain ilmapeltiä rapisuttaen loi lämpöä ja tunnelmaa meidän ahtaaseen kammariin (4 henk). Nyt olen iloinen, ettei tartte enää tollasia virityksiä kattella. Isäkin sai siitä hommasta tarpeekseen ja teki kunnon pannuhuoneen ja vesikeskuslämmityksen. Ei haissut öljy ja oli turvallista. Nyt istun vuolukiviuunin lämmössä omassa isossa talossa ja muistelen noita vanhoja aikoja. :) Kaikella on aikansa ja jokaisesta päivästä olen kiitollinen.