Puolivuotias valkoisen paimenkoiran urospentu on alkanut vetäytyä aika paljon omiin oloihinsa.
Se etsii usein oman rauhallisen paikan jonkun toisen huoneen perimmäisestä nurkasta tai päädystä (eli menee mahdollisimman kauas minusta)
Entinen koirani oli aina siellä missä minäkin, jaloissa nukkumassa. Tämä uusi pentu ei. Onko kaikki Ok? Onko omiin oloihin vetäytyminen normaalia? Itse en siitä kärsi millään tavalla, kun muuten tuntuu, että suhde koiraan on ihan hyvä. Tavallaan itse koen että se on ihan OK että se ei ole minusta liian riippuvainen. Se pitää minua mielestäni selvästi johtajanaan. (jopa paremmin kuin entinen koira) Ei pelkää minua, ja luonnollisesti olen kohdellut sitä koko ajan hyvin ja reilusti.
Se etsii usein oman rauhallisen paikan jonkun toisen huoneen perimmäisestä nurkasta tai päädystä (eli menee mahdollisimman kauas minusta)
Entinen koirani oli aina siellä missä minäkin, jaloissa nukkumassa. Tämä uusi pentu ei. Onko kaikki Ok? Onko omiin oloihin vetäytyminen normaalia? Itse en siitä kärsi millään tavalla, kun muuten tuntuu, että suhde koiraan on ihan hyvä. Tavallaan itse koen että se on ihan OK että se ei ole minusta liian riippuvainen. Se pitää minua mielestäni selvästi johtajanaan. (jopa paremmin kuin entinen koira) Ei pelkää minua, ja luonnollisesti olen kohdellut sitä koko ajan hyvin ja reilusti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
uros vetäytyy myös omiin oloihinsa, eiköhän se ole ihan normaalia, koirakin haluaa olla välillä rauhassa, minusta ainakin.
Itsenäiset ja omatahtoiset pennut ei nukuskele emäntänsä lähellä, nukkuvat sängyn alla, tv:n takana, jossain nurkassa, nukkuu parvekkeella jne..ei ole syytä huoleen vaikka pentu ei aina ole esillä. Eroahdistuneet talsii jatkuvasti ihmisten kannoilla sisälläkin.
Meillä on 8kk saksanpaimenkoirauros, ja sekin vetäytyy ajoittain omiin oloihinsa.
Jos teen jotain hommia jossain huoneessa, koira saattaa tuntikausia viettää omissa oloissaan toisessa huoneessa nukkuen, luuta järsien, leikkien...
Ja minusta se on ihan vapauttavaa, kun koiran kanssa on saanut touhuta riittämiin pentuajoista lähtien...
Ja välillä on taas aikoja, että koira tulee nukkumaan vähintäänkin näköetäisyydelle minusta, tai kokonaan samaan huoneeseen, esim. tämän atk-tuolin taakse, että kiireellä ylös pompatessa ja kävelemään lähtiessä siihen olen monesti kompastunut =)
Onpas vanha lanka, mutta.
Onko uroksen, luovutisikäisen, omiin oloihin vetäytyminen ja väsymys normaalia pienellä sekarodulla?
Pentu sosiaalinen ja iloinen, toisaalta nauttii kovasti läheisyydestä. Madotukset ok.
Eikö uros olekaan altis valppauteen, kuten olen tähän asti havaintoja tehnyt, voiko olla jokin neurologinen ongelma?