Ei se ollut tuuli
ei se ollut sade
joka minussa kävi
jossa jälkensä jätti
se olin minä
joka itseänsä
kosketti,
joka myrskynsä sisälleen nosti
ja itsensä kyyneliin kastoi
ei se ollut nainen
ei se ollut
hänen rakkautensa
joka minuun tämän kosketuksen synnytti
ja jossa elämäänsä sisäisesti näin satutti.
Se olin minä.
Ja nyt on yö ja
minä itseäni pelkään
Saavutko aamuuni !
ei se ollut sade
joka minussa kävi
jossa jälkensä jätti
se olin minä
joka itseänsä
kosketti,
joka myrskynsä sisälleen nosti
ja itsensä kyyneliin kastoi
ei se ollut nainen
ei se ollut
hänen rakkautensa
joka minuun tämän kosketuksen synnytti
ja jossa elämäänsä sisäisesti näin satutti.
Se olin minä.
Ja nyt on yö ja
minä itseäni pelkään
Saavutko aamuuni !
Vastaukset 25
Vanhimmat
olet päässyt ytimeen. Hyvä. Ihminen itse -Minä- ei kukaan muu. Älä syytä, älä kiitä ketään muuta.
Tämä kolahti.(tietenkin)
Mitä...alanko voittaa Sinun
luottamuksesi runoihin,tuli
nyt tässä heti mieleeni.
Äläs sano,minä voi vielä
janota sitä entistä tapaani
ja koetella.
Toivottavasti et päätäsi lyönyt
pahemmin siihen kuuluisaan
puuhun,kun niin kolahti
... sitten tämä on
huumorin pikku kukkia.
Kiitän Sinua Risutar ja
hyviä päivän koitoksia.
puhuu ' minä '
Minä itse, joka satutin itseäni.
Ja minä huomasin, kuinka kaipasin naista ja
rakkautta tähän kipuilevaan minääni.
Odotuksessani pelkään,
ja samaan aikaan toivon että saavut.
Hieno runo, monologi elämän karuisuudesta.
Joskus täytynee tuota ruususen
untakin itsestäni herätellä,
että onko muurahaispesässä
eloa.
Kiitos kommentti raidastasi.
Miten niitä pelkääkään kulkea,,
niitä itsensä rakentamia käytäviä.
Vastauksien käytäviä -
moni sitä ei uskalla tehdä
helpompi on kulkea jostain muusta
Vakavia runoja tänään sävyltään, hyvä niin!
Murukulta katsoo taas yhteen käytävään,,
Sitä ennen, mukvaa tiistaista pisaroidenpvän, dolan, ja kiitos tästä runostasi! :)
Kivalta tuntuu kun olet
aamuuni saapunut myrskyisen
yön jättämistä jäljistä.
Harmaalta näyttää,kenties
vettäkin sitä pisaroiden
soittoa poskipäillä.
Kiitän pisaroistasi jota
kuljetan mukanani.
... Tiedätkös mitä, dolan? Varma tapaus, jota ehdottomasti en pelkää, olen minä. En kyllä pelkää juuri muitakaan, mutta itseäni en ainakaan. Olen kiltti, luotettava, positiivinen ja sinisilmäinen, ei minua tarvitse pelätä! Ei kenenkään. Itseni kanssa on helppo tulla toimeen, tunnen itseni, tiedän ennakolta mitä teen, itselleni en järjestä yllätyksiä. Sitten minästä on kiva puhuakki. Kuuntelijoista on pulaa *hihihi*. Iloa päivääsi!
Peijakas kun on kivaa luettavaa,sillä
nyt taidetaan viettää pienet pikku
jouluiset karkelot...pelot
ratsastavat saduissa ja me
ei niihin uskota
kuin vähän ennen Jouluaattoa.
Naurua päivääsi,muista kuitenkin
pientä taukoa siitä pitää.
Kovasti.
..jopa itseäni
siitä tunnistin..
Kiitti do..
Kiitos Sinulle ja noinko
itseäsi tunnistit siitä,ei
sitten ihan turha tekeleeni
ollutkaan... mutta parempaa
päivää silti toivon Sinulle.
Siis Siekö se tuolla viimeyönä riehuitkin, eikä ollenkaan tuuli...?
Vahvatunnelmainen runo, josta lukijana, aistin pienoista itsekritiikkiä, mitä tulee omaan elämään ja sen elämiseen...
Pidän ja tykkään!
Hyvää huomenta Mysteriet.
Minä ja minun mielikuvitus
olento toisia säikyttelemässä,
kai rangaistukseni tästä tulen
saamaan...ties vaikka jo näin
syntymässäni määrättiin.
Tuo runoni oli kuin mielikuvien
iloittelua jonkun rajamailla
joko tietoisesti tai tiedostamattomana
...meniköhän tuokaan nyt oikein.
katsoa itseään
ja nähdä jotain
satuttavaa
ja pelottavaa...
Pidän tästä runosta,
se kertoo asiasta
hyvin tärkeästä
omaan itseen näkemisestä
ollenkaan.
Ihmisten ymmärryksen kirjo on kuin espanjalainen viuhka, hiton hyvä kuumalla ilmalla.
On ilahduttavaa, että runoilija on löytänyt itsestään syvemmän ulottuvuuden kuin sen mitä voi kädellä kauhaista. Tätä kaikkea kai kutsutaan henkiseksi kehitykseksi. En tosin tiedä mitä virkaa sillä on. Mutta itse kullekin varmaan näin on virkaa siinä paljon.
siitäkös sä henkisesti kasvat ?
Raakaa kuin kirjoittaja itsessään
puikkelehtii asemilta toiselle
sisäisen myrskyn laitamilla
kysyäkseen lopulta itseltään
jäikö mitään väliin
tai jäikö mitään pois.
..ja kun minä vihdoin itseni löysin, jäi käteeni kaiki perisyntini. Taivas, siitä on hyvä jatkaa.
HIENO
Tarkkis
Tervehdys tähänkin aamuun,kun tuossa
yön torkut otettiin ja aamun uutiset
tullut luettua.
Kiittäen Sinua tarkkis ja tarkkaillaan
tämänkin päivän elintoimintojamme
kuin mielenlaatujen hegemoniaamme.
mennä itseensä ja katsoa itseään,
ikään kuin ulkopuolelta.
Mitähän sitä mahtaisi nähdäkään,
itse itseään ainakin voi satuttaa.
Sinun runosi hmmm… hyvän runon aiheesta kirjoitit,
piti tosin lukea enemmän kuin yhden kerran. Kaipuun jäljet runosi jätti.
Hei ja kiva nähdä nimesi tässä
uudessa aamussa.
Niin ja itseään ruoskia kuin
herätellä...että hei täällä
on vielä elämääkin tarjolla.
Toivon että ei Sinun kaipuutesi
arpia jättänyt,jos niin luovuta
ne minulle.
...toiveet ja unelmat puristuvat
yhteen kuin nyrkiksi ja hätäänsä
huutavat anelevat rakkautta tulemaan
aukaisemaan ja vapautamaan rakastamaan
...nyrkin kuin sydämen.
kyllä oli maestrolta vahva runo.
hyvä dolan!!!!
Kuules just tuli mieleeni viestiäsi
avatessa,että jos runoni enteilikin
tuota myrskysäätä...jaahas,jos
palattaisiin taas normaaliin
elämän rytmiin...eikä tässä satuilla
itsekseen ja toisten harmiksi.
Nyt dolan sortunee nk.mahtavuutensa
alle...norkoileen armopaloja.
Hyvää alkanutta päivää.
Kuii sitä jokaisen kosketuksen - tuntee
katseen sille , jos, jos joku muu,
kuin minä itseeni hipasen.
Tuosta kosketuksesta
katsekki silläki - koskettaa
"joka myrskynsä sisälleen nosti
ja itsensä kyyneliin kastoi"
Kosketus
herkimpiä syvimpiä säveliä
kosketuksen nälkä
yks suurin huuto.
dolan. sanoiks runoas vaikea tulkita,
kosketus sen tiet vain tuntee.
Liisa kiittää syvällistä kosketusta.
Juu tämä runon tekeleeni on
tälläisiä,ettei niistä taida
vastineeksi löytää sopivaa,sillä
alkuperäinen kirjoittajakin
taitaa lonkaltaan näitä suoltaa
miten sattuu---
... huomaatko kriittisyyteni.
Toivottavasti ei pahasti
koskettanut nämä särmätyt
sanaset...aistin jo yön
läheisyyttä.