Meillä on paljon lapsia, on "haluttu" ottaa kaikki vastaan.
Telkkaria ei ole, eikä tule.
Seuroissa koitetaan käydä ja viedä lapsia seurakunnan tilaisuuksiin.
Meillä ei kuunnella maallista musiikkia mutta kuunnellaan hengellistä.
Päivämies tulee, vaimo lukee sitä enemmän. Minä selaan ja luen parhaat palat. Joulutervehdyksiin laitettiin nimet. Että terveisiä jo näin etukäteen :-)
Eletään kuten mikä tahansa vl-perhe, luulisin.
Ainoa juttu mikä tässä on alkanut vaivaamaan, on hengellisyyden puute. Omalla kohdalla ei ole minkäänlaista hengellistä tuntoa. Tiedän kyllä mikä on oikein ja väärin. Omatuntonikin toimii, ainakin se soimaa minua, jos olen toiminut huonosti jotain lähimmäistä kohtaan. Halu on käydä korjaamaan tehtyjä virheitä.
Kuitenkin. Minusta on oma kohta alkanut tuntua vain suorittamiselta. Mennään, tullaan ja eletään, kuten "uskovaisen" kuuluu. Minusta tuntuu, että pääsisin tällaisella elämällä yhtä varmasti/epävarmasti taivaaseen, vaikka en olisi vl.
Onkohan meitä "tapauskovaisia" paljonkin?
Telkkaria ei ole, eikä tule.
Seuroissa koitetaan käydä ja viedä lapsia seurakunnan tilaisuuksiin.
Meillä ei kuunnella maallista musiikkia mutta kuunnellaan hengellistä.
Päivämies tulee, vaimo lukee sitä enemmän. Minä selaan ja luen parhaat palat. Joulutervehdyksiin laitettiin nimet. Että terveisiä jo näin etukäteen :-)
Eletään kuten mikä tahansa vl-perhe, luulisin.
Ainoa juttu mikä tässä on alkanut vaivaamaan, on hengellisyyden puute. Omalla kohdalla ei ole minkäänlaista hengellistä tuntoa. Tiedän kyllä mikä on oikein ja väärin. Omatuntonikin toimii, ainakin se soimaa minua, jos olen toiminut huonosti jotain lähimmäistä kohtaan. Halu on käydä korjaamaan tehtyjä virheitä.
Kuitenkin. Minusta on oma kohta alkanut tuntua vain suorittamiselta. Mennään, tullaan ja eletään, kuten "uskovaisen" kuuluu. Minusta tuntuu, että pääsisin tällaisella elämällä yhtä varmasti/epävarmasti taivaaseen, vaikka en olisi vl.
Onkohan meitä "tapauskovaisia" paljonkin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
VL-hengellisyyden ydin on siittäminen ja synnyttäminen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000039281726
Hyvä sentään, että viette lapsia seurakunnan tilaisuuksiin, tulevaisuus voi olla valoisampi.
Erosin muutama vuosi sitten VL-lahkosta. Mietin useamman vuoden ja syy oli se, että hengellisyyttä ei ollut missään, mihin osallistuin. Samojen mantrojen hokemista se oli. Tiettyjen tapojen noudattamista ja tiettyjen asioiden tekemättäjättämistä. Nyt, kun olen tav. luterilainen koen olevani syvemmin ja lähempänä Taivaan Isää kuin VL:na ollessani. Ulkonaisesti elämäni ei ole juurikaan muuttunut. Niin, on mulla korvakorut ja hiuksissa väriä ja vähän meikkiä naamassa.En käy ravintoloissa enkä käytä ollenkaan alkoholia. Tämä selvennykseksi, koska usein VL:t luulee, että lahkosta erottuaan ihminen automaattisesti sortuu huonoille teille.
käyttäisi alkoholia tai vaikka menisi baariin?
Oletko kiinni vieläkin vl:n määrityksissä mikä on huono tie ja mikä ei?
Ei sun siinä tarvitse roikkua.
Se on kyllä totta että he luulevat kaikkien jotka heistä lähtevät menevän heti ensimmäisenä tekemään kaikkea mitä he eivät saa tehdä =)
Minultakin ihmiset uteliaana kyselivät aluksi kaikenlaista. Onko ollut siistiä käydä baareissa jne. siis suoraan kysyivät tuollaisia, olettivat niin vaikken ollut astunutkaan jalallani baareihin edes puolenvuoden aikana kun olin jo heistä eronnut.
Mutta he raukat elävät sellaisessa mielikuvitusmaailmassa että huhuh!
tappaa usein uskon Jumalaan.
"Onkohan meitä "tapauskovaisia" paljonkin?"
Tuossa eilispäivänä joku kyseli, ovatko vl-johtajat/vl-puhujat kaikki "kusipäitä". Vastasin jotenkin niin, että sydämenuskovaisia heistä lienee noin puolet. Sama vastaukseni pätenee myös teihin rivijäseniin. :-) :-(
Ite tunnustan kans olevani puhtaasti tapa-vl. En ole koskaan miettinyt uskoani syvällisemmin. Olen vain käynyt seuroissa, koska kaverinikin käyvät. En tunne raamattua lainkaan. Käytännössä uskoni on ollut vähän sitä, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Kavereiden kans kyllä tehdään paljon sellaista, mikä ei yleisesti vanh.lestadiolaisuudessa ole sopivaa. Aika moni nykyään tekee yhtä jos toista salassa. Uskonasioista puhutaan erittäin harvoin. Siitä kyllä puhutaan, voiko tuota ja tuota tehdä jne.
Eihän vl-liike pysyisi pystyssäkään, jos ”Henki tutkii kaikki olevaiset, jopa Jumalan syvyydet"(1.kor.2:11)kohtaa vl noudattaisi.
Toisaalta näin on asian laita myös monilla muilla uskovaisilla: maksetaan kirkollisverot, osallitutaan seurakunnan tilaisuuksiin, omaksutaan kirkon opit, ollaan moraalisia, rukoillaan, käydään joskus ehtollisella ym.
Sitten aloin miettiä, että mistä uskossa oikein on kyse. Nykyään etsin itselleni sopivaa elämäntapaa.
Sinun kaltaisiasi on paljon, uskoisin että suurin osa vl:stä.
Olet syntynyt ja kasvanut "uskovaisten" piirissä, et ole itse omakohtaisesti koskaan tehnyt parannusta ja siksi olet mikä olet, "tapauskovainen".
Uskoon ei vain valitettavasti kasveta, vaan jokaisen meistä pitää tehdää oma uskonratkaisunsa, tehdä parannus, vaikka olisimmekin uskovaisen kodin kasvatteja.
Juuri tuon takia ei voida sanoa, että "jos tässä joukossa kuljet, niin varmasti taivaaseen pääset", kuten vl-liikkeessä vakuutetaan. Me emme pelastu joukkona tai seurakuntana, vaan yksilöinä.
Sinulle snaoisin henkilökohtaisesti: Tee parannus ja usko evankeliumi, omallekohdallesi. Se ei riitä, että uskot "syntisi anteeksi" aina silloin tällöin.
Siinä suhteessa olet oikeassa, ettei sinun telkkarittomuutesi tai ehkäisemättömyytesi sinua pelasta, ei sekään, että pidät vl-uskovia ainoina oikeina. Kun sinulta puuttuu Jeesuksen omakohtainen tunteminen, kaikki tämä on turhaa.
jos sanot, että uskovaiseen kotiin syntyneenkin PITÄÄ tehdä parannus ollakseen uskovainen?
Jos lapsi on syntyessään taivaskelpoinen ja saa kasvaa uskovaisessa kodissa ja säilyy ns lapsuus- uskossa, niin ei hänen tarvitse tehdä parannusta, niinkuin sen, joka on pois poikennut.
Kuulostaa melkoisen tutulta. Ei asiaa tule ajateltua silloin kun "menee massan mukana" ja kaikki on niin sanotusti hyvin eikä ajattele, ei järkeile. Mutta kun asioita alkaa pohtia tarkemmin ja miettiä perusteita ym. asioihin.. Sitten alkaakin tuntua, että hei...tämähän on asioiden toistamista, tiettyjen kaavojen mukaan elämistä ja nk. tapauskontoa.. Eikä omakohtiasesta uskosta välttämättä ole tietoakaan. Et siis ole ainoa.... Meitä on muitakin.
samanlaisia tallaajia varmasti enemmänkin,jostain syystä omat tutut on paljolti näitä, perheelisiä niinkuin itekkin. Ei olla vaimon kanssa hirveesi asiasta keskusteltu mutta vähän sama se on hänelläkin. mutta olen hyväksynyt ihteni semmosena kun olen niin ei oo tarvinnu sen kanssa painia
Et ole yhtään poikkeus. Meitä tapauskovaisia on ja tulee aina olemaan eikä siinä ole mitään ihmeellistä!