Mieleni tekee kysäistä

Minä taas meillä määrään sen kaapin paikan ja mitä sieltä käytetään. Kerman saven ja Pentikin mukit on parhaat, paksut ja käteen sopivat, kahffee pysyy lämpösenä niissä ja aijai niin lämmittää käsiä ja mieltä. Voi kulkea sen mukinmötikän kanssa ympäri huushollia, ei tarvii sitä alustassia kuljeettaa mukana eikä myötäänsä lisiä kun vetää melkein puolilitraa ne mun mötikät.

Sallinette minunkin sanoa mielipiteeni tähän "naisasiaan".

Kupilla ja varsinkin sen seinämän vahvuudella on valtaisa vaikutus kahvin makuun.

Olettehan maistaneet kahvia paksuseinäisestä kupista tai mukista. Sinne meni, tarkoitan makua.

Kahvikupin senämän on oltava seitinohut, niin, että lähes huulet koskettavat toisiaan.

Myrnakaan ei ihan edelliseen yllä.

isomummo ihan kirjoitti:

Minä taas meillä määrään sen kaapin paikan ja mitä sieltä käytetään. Kerman saven ja Pentikin mukit on parhaat, paksut ja käteen sopivat, kahffee pysyy lämpösenä niissä ja aijai niin lämmittää käsiä ja mieltä. Voi kulkea sen mukinmötikän kanssa ympäri huushollia, ei tarvii sitä alustassia kuljeettaa mukana eikä myötäänsä lisiä kun vetää melkein puolilitraa ne mun mötikät.

Lue lisää

muki, kun yksin juon.
Aamukahvin juon tietsikan edessä ja muki on tukeva ja kahvi pysyy lämpimänä.

Kattaus vieraille ja Myrnat kyllä on, mutta mieluummin Tuulia kupit.
Oikein juhlaviin tilaisuuksiin Apilanlehden ruusukupit.

Ruuneperi kirjoitti:

Sallinette minunkin sanoa mielipiteeni tähän "naisasiaan".

Kupilla ja varsinkin sen seinämän vahvuudella on valtaisa vaikutus kahvin makuun.

Olettehan maistaneet kahvia paksuseinäisestä kupista tai mukista. Sinne meni, tarkoitan makua.

Kahvikupin senämän on oltava seitinohut, niin, että lähes huulet koskettavat toisiaan.

Myrnakaan ei ihan edelliseen yllä.

Lue lisää

Tuo on ihan totta, tuo ohut reuna. Omistan muutaman aikoinaan Leningradista ostetun laakean kupin tasseineen, luulen kuitenkin että ovat ehkä tarkoitettu teelle. Käytän niitä jouluna ja muina juhlapyhinä ja kahvin maku on parempi kuin pysty- ja paksureunaisesta kupista. Tulipa mieleen että eiköhän minun olisi aika jo ostaa saman tyyliset arkikupitkin.

Minulla on ihanat ruusukupit vitriinissä ja ne on juhlistaneet monenmonta perhejuhlaa. - Sitten minulla on kauniit, ohkaiset kultareunaiset kupit tavallisilla kahvikutsuilla. - Nuorison kyläillessä ja yksinollessa muki on suosiossa, vaikka olisi mikä juhla. - Nyt maalaankin kauniita ohkaisia mukeja käytettäväksi joka tilanteessa. Ne teen ilman kultausta, jotta ne kestävät astianpesukoneessa pesemisen.

Ihan kaikki tietty saa kerto mieltymyksensä.
Kyllä minullakin niitä mukeja on ja niitäkin tulee käytettyä, Kerman Saven aamiaismuki jossa on alusta mahtuu mukavasti aamupala siihen tulee ladattua aamuisin kun tulen tänne teidän kanssanne kahville.
Myrna ei ole ohuempia kuppeja sen kyllä tiedän, englantilaiset kukkakupit on mahdottoman ohuita, ja kauniitakin.
Juodaas taas !

ennen penskana mukeista,eli tuopista,kuten sen nimi kuului meidän seutukunnalla.
Tottakai jokainen joka haluaa kahvista nauttia
juo sen K A H V I K U P I S T A.
Mistähän maanosasta tuotua lienee tuo mukikulttuuri??

KokoNaisena kirjoitti:

Ihan kaikki tietty saa kerto mieltymyksensä.
Kyllä minullakin niitä mukeja on ja niitäkin tulee käytettyä, Kerman Saven aamiaismuki jossa on alusta mahtuu mukavasti aamupala siihen tulee ladattua aamuisin kun tulen tänne teidän kanssanne kahville.
Myrna ei ole ohuempia kuppeja sen kyllä tiedän, englantilaiset kukkakupit on mahdottoman ohuita, ja kauniitakin.
Juodaas taas !

Lue lisää

Minulla on säilynyt ehjänä paksu, painava, sydänkuvioinen muki, jossa lukee 'rakkaalle äidille'. Sen sain pieneltä pojaltani yli 10 v. sitten äitienpäivälahjaksi. Edelleen tykkään juoda kahvia siitä mukista - ja aina minua liikuttaa.

ville vallaton kirjoitti:

ennen penskana mukeista,eli tuopista,kuten sen nimi kuului meidän seutukunnalla.
Tottakai jokainen joka haluaa kahvista nauttia
juo sen K A H V I K U P I S T A.
Mistähän maanosasta tuotua lienee tuo mukikulttuuri??

Lue lisää

Minulle kahvimukit tuo mieleen työpaikan, siellä meillä oli kaikilla oma muki, se oli säästöä jokainen pesi itse mukinsa ja kertakäyttöjä vain hätätilanteissa sai käyttää.

Minulla on kyllä lahjaksi saatuja mukeja, omalla kuvalla ja vaikka kuinka hassuilla teksteillä.

Kyllä suuri nautinto silti on juoda kahvi kupeista ja suklaata siihen pieninä paloina pöytään,,a wot!

minä.fi kirjoitti:

Minulle kahvimukit tuo mieleen työpaikan, siellä meillä oli kaikilla oma muki, se oli säästöä jokainen pesi itse mukinsa ja kertakäyttöjä vain hätätilanteissa sai käyttää.

Minulla on kyllä lahjaksi saatuja mukeja, omalla kuvalla ja vaikka kuinka hassuilla teksteillä.

Kyllä suuri nautinto silti on juoda kahvi kupeista ja suklaata siihen pieninä paloina pöytään,,a wot!

Lue lisää

Koska asustelen yksin, päivän aloitta kahvi hetki Pentikin sinisestä kahvikupista.
Ruuneperin kanssa olen samaa mieltä, kahvikekkereillä kattaan pöydän ohuilla posliinikupeilla. Niistä presidentti kahvi maistuu kahville ja kummasti kielenkannat vierailla saavat jutusteluun vauhtia.

Teekupit ovat erikseen. ILtateetä juon siitä Pentikistä, pitää vain hiukan jäähdyttää teetä ennen nauttimista.

Makoisia kahvi- ja teehetkiä kirjoittajille. ( SE Haloskan kahvi on mielestäni best!)

ville vallaton kirjoitti:

ennen penskana mukeista,eli tuopista,kuten sen nimi kuului meidän seutukunnalla.
Tottakai jokainen joka haluaa kahvista nauttia
juo sen K A H V I K U P I S T A.
Mistähän maanosasta tuotua lienee tuo mukikulttuuri??

Lue lisää

ja ne olikin metsämansikoita, maidon kera ja hyvää oli. Voi niitä ihania lapsuus aikoja, juostiin ojan penkereellä ja poimittiin mansikoita.
Hohhoijaa, pitkä on matka sinne asti takaisin.

Nyt taisin poiketa aiheesta, mutta vastasinhan jo.

monica kirjoitti:

ja ne olikin metsämansikoita, maidon kera ja hyvää oli. Voi niitä ihania lapsuus aikoja, juostiin ojan penkereellä ja poimittiin mansikoita.
Hohhoijaa, pitkä on matka sinne asti takaisin.

Nyt taisin poiketa aiheesta, mutta vastasinhan jo.

Lue lisää

Kyllä minäkin yksin mukista juon ja aina samastakin vielä, vieraiden tullessa kupit pöytään joko ruusukupit tai itsemaalaamani kupit, ainoa pojantyttäreni on hyvin tarkka siitä ja sanoo että kahvi maistuu paremmalta kahvikupista kuin mukista ja niimpä uskon minäkin,kahvikupit kunniaan. Kieloke3.

kieloke3 kirjoitti:

Kyllä minäkin yksin mukista juon ja aina samastakin vielä, vieraiden tullessa kupit pöytään joko ruusukupit tai itsemaalaamani kupit, ainoa pojantyttäreni on hyvin tarkka siitä ja sanoo että kahvi maistuu paremmalta kahvikupista kuin mukista ja niimpä uskon minäkin,kahvikupit kunniaan. Kieloke3.

Lue lisää

siniset mukit, teetä kun juomme aamusella ja samat mukit iltapäiväkahvilla.

Poikani ei voi sietää juoda kahvia mukista, joten kun hän pistäytyy, kuppi täytyy pöytään panna.

Tietenkin kun vieraita tulee katetaan kunnon kahvikupit pöytään valkealle liinalle.

Atolfia kirjoitti:

siniset mukit, teetä kun juomme aamusella ja samat mukit iltapäiväkahvilla.

Poikani ei voi sietää juoda kahvia mukista, joten kun hän pistäytyy, kuppi täytyy pöytään panna.

Tietenkin kun vieraita tulee katetaan kunnon kahvikupit pöytään valkealle liinalle.

Lue lisää

Mukeista myös juodaan teetä illalla.
Yksin ollessa käytän kermansavi- nimellä varustettua kahvikuppia.Se on ihan "ikioma".

Aina vieraille katan oikeat kahvikupit pöytään. Miten juhlallinen juttu on kyseessä, siitä riippuu, mitkä kupit pöytään laitan.
Oikeat kahvikupit kuitenkin.

Nuorempi väki tarjoilee mielellään kahvia mukeista, kylässä käydessä. Kuten baareissakin nykyisin. Siellä se on hyvä käytäntö, on riitävästikin kerralla.
Ja missä vaan hyvä tapa jos se tuntuu sopivalta.

kieloke3 kirjoitti:

Kyllä minäkin yksin mukista juon ja aina samastakin vielä, vieraiden tullessa kupit pöytään joko ruusukupit tai itsemaalaamani kupit, ainoa pojantyttäreni on hyvin tarkka siitä ja sanoo että kahvi maistuu paremmalta kahvikupista kuin mukista ja niimpä uskon minäkin,kahvikupit kunniaan. Kieloke3.

Lue lisää

ovat ahkerassa käytössä, aina tilanteen mukaan. Mukia käytän itse. Aamukahvit juon tässä tietsikan ääressä, kun täältä uutisia lueskelen eri lehdistä. Niin sanotuille "arkivieraille" usein otan mukit, kun yllättäen tulevat.

Juhlat on sitten erikseen, tai pienemmätkin kutsut, silloin otan juhlakupit Arabian Harlekiini sarjaa. Lisäksi äidiltäni perimiä Myrnakuppeja käytän.

ville vallaton kirjoitti:

ennen penskana mukeista,eli tuopista,kuten sen nimi kuului meidän seutukunnalla.
Tottakai jokainen joka haluaa kahvista nauttia
juo sen K A H V I K U P I S T A.
Mistähän maanosasta tuotua lienee tuo mukikulttuuri??

Lue lisää

Mukikulttuuri lienee U.S.A:sta. Kätevä on muki. Ja KESTÄVÄ ja helposti PESTÄVÄ.

"Kahvivieraista" luonani käy enimmäkseen henkilö, joka juo vain teetä. Sen kummemmin häntä ajattelematta ostin kerran edulliset kahvikupit - ne myytiin kahvikupin nimellä, mutta vetoisuudeltaan ovat kuitenkin teekuppeja.

Niistä saavat juoda sekä kahvin että teenjuojat. Vieraille tarjoan tassin kera, yksin ollessa käytän pelkkää kuppia. On siis ikään kuin mukin ja kupin välimuoto! (Hienoja vieraita minulla ei koskaan käykään, enkä omista sen kummempia vieraskuppeja.)

Äitini kyllä olisi alkanut mukista, jos hänelle olisi tarjottu kahvia mukista! Hänelle kuppi piti olla mieluummin liian pieni kuin liian suuri, ja senkin sai kaataa vain puolilleen. Äidin puoli kuppia olikin jo niin pieni mitta, että minä en oppinut lirauttamaan sitä koskaan.

Sivuhuomautuksena totean, että minusta ei kahvi ole koskaan maistunut hyvälle. Silti juon sitä ainakin joka aamu. Tapa mikä tapa, mutta ilman oleminen ei minua tapa. Kaiketi minulta puuttuu se kahvihammas.

ja toin sinne omatkin ruusuiset, kun ei riittänyt tarpeeksi, oli väkeä aina niin paljon.

Muistoja syntyy palstaltakin.

mukista, nimellä varustetusta, pestään joskus. Vieraitten kanssa kupeista.

Mukiinmenevästä muistin nuoruuden ajalta,että kyselimme toisiltamme, onko viinaan menevä mukiinmenevä, jos mukissa on viinaa.

SkillaN kirjoitti:

ja toin sinne omatkin ruusuiset, kun ei riittänyt tarpeeksi, oli väkeä aina niin paljon.

Muistoja syntyy palstaltakin.

Onkos Kahvipirtissä käytössä KAHVIKUPIT --vai mukit? Käyn itse siellä niin harvoin juoden kahvia,etten muista.

ville vallaton kirjoitti:

Onkos Kahvipirtissä käytössä KAHVIKUPIT --vai mukit? Käyn itse siellä niin harvoin juoden kahvia,etten muista.

kuppeja ja mukeja, kaikkiin makuihin.
Juhlissa on aina kupit.
Käy useammin, että ehdit kupitkin löytämään;)D

Olen joskus ostanut Pentikiltä Posion reissulta sellaiset ruskeat suolapoltetut Seitakupit, ne on painavat ja kovasti tyttäreni mieleen, hän haluaa ottaa ne kahvikattaukseen kun hän on perheineen luonani.

Olen hiljattain alkanut keräilemään kahvikuppeja kauniita ja ehjiä kirpputoreilta, vaikka alkaa olla jo joka paikka täynnä jotain, siksi olenkin valinnut väriksi sinisen, niitä ei ole niin paljon kuin punaisia.

Muki tai kuppi kahvi maistuu, ilman sokeria ilman kermaa.

KokoNaisena kirjoitti:

Olen joskus ostanut Pentikiltä Posion reissulta sellaiset ruskeat suolapoltetut Seitakupit, ne on painavat ja kovasti tyttäreni mieleen, hän haluaa ottaa ne kahvikattaukseen kun hän on perheineen luonani.

Olen hiljattain alkanut keräilemään kahvikuppeja kauniita ja ehjiä kirpputoreilta, vaikka alkaa olla jo joka paikka täynnä jotain, siksi olenkin valinnut väriksi sinisen, niitä ei ole niin paljon kuin punaisia.

Muki tai kuppi kahvi maistuu, ilman sokeria ilman kermaa.

Lue lisää

Minulla on tavattoman vanhat kirkasta lasia olevat kupit, kun olen yksin juon niistä ilman asettia, sitten vieraiden kanssa katan aina asetitkin.
Ostin ne joskus 70 luvulla ja vain yksi asetti on rikkoutunut, muuten loput kunnossa.
Mukeja käytän lasten lapsille kaakaon ja teen tarjontaan, ne olen saanut lahjaksi MariMekkoa ovat ja en kyllä tykkää Unikosta, sitä on käytetty aivan joka paikassa, mielestäni liikaa.
Juhlakuppejakin on vaan ne on olleet paikoillaan vuosia, joskus huiskuttelen pölyjä...

Pirkko3 kirjoitti:

Minulla on tavattoman vanhat kirkasta lasia olevat kupit, kun olen yksin juon niistä ilman asettia, sitten vieraiden kanssa katan aina asetitkin.
Ostin ne joskus 70 luvulla ja vain yksi asetti on rikkoutunut, muuten loput kunnossa.
Mukeja käytän lasten lapsille kaakaon ja teen tarjontaan, ne olen saanut lahjaksi MariMekkoa ovat ja en kyllä tykkää Unikosta, sitä on käytetty aivan joka paikassa, mielestäni liikaa.
Juhlakuppejakin on vaan ne on olleet paikoillaan vuosia, joskus huiskuttelen pölyjä...

Lue lisää

Upeaa katseltavaa nuo Arabian astiat nyt tuli sellainen mieli, että pitää alkaa oikein harrastamaan tuota kirpputorien ja huutokauppojen runsautta.
Sieltä varmaankin näitä aarteita voi löytää

KokoNaisena kirjoitti:

Upeaa katseltavaa nuo Arabian astiat nyt tuli sellainen mieli, että pitää alkaa oikein harrastamaan tuota kirpputorien ja huutokauppojen runsautta.
Sieltä varmaankin näitä aarteita voi löytää

Lue lisää

Voisihan olla ettei aamukahvi maistuisikaan niin hyvälle kupista kuin mukista.
Mallilla, värillä eikä valmistajalla niin väliä jotenkin tuttu käteen, ei mene enempää kuin eilen aamullakaan, mutta maku on hieno, näin vältän ylijuomisen!

Maistuu aamusta kirjoitti:

Voisihan olla ettei aamukahvi maistuisikaan niin hyvälle kupista kuin mukista.
Mallilla, värillä eikä valmistajalla niin väliä jotenkin tuttu käteen, ei mene enempää kuin eilen aamullakaan, mutta maku on hieno, näin vältän ylijuomisen!

Lue lisää

Sain joskus ammoin kun täytin 30v, lahjaksi hyvin kauniit mokkakupit, kertaakaan en ole niitä itse käyttänyt. Lastenlapset ovat niillä saaneet leikkiä kun ovat olleet täällä yökylässä, heistä ne ovat oikein mukavat lelut, enkä ole raaskinut heitä siitä kieltää. Leikkimisen ja kahvikekkereiden jälkeen he tiskaavat ne ja kuivaavat, ja tuntevat kovasti itsensä tärkeiksi, enhän minä mummina voi kuin ihailla heidän nautintoaan.
Mitään vahinkoa ei ole kupeille sattunut, toivon ettei satukkaan.

Ei plOndI kirjoitti:

Sain joskus ammoin kun täytin 30v, lahjaksi hyvin kauniit mokkakupit, kertaakaan en ole niitä itse käyttänyt. Lastenlapset ovat niillä saaneet leikkiä kun ovat olleet täällä yökylässä, heistä ne ovat oikein mukavat lelut, enkä ole raaskinut heitä siitä kieltää. Leikkimisen ja kahvikekkereiden jälkeen he tiskaavat ne ja kuivaavat, ja tuntevat kovasti itsensä tärkeiksi, enhän minä mummina voi kuin ihailla heidän nautintoaan.
Mitään vahinkoa ei ole kupeille sattunut, toivon ettei satukkaan.

Lue lisää

koko kaluston mokkakupista alkaen, kannu, sokerikko ja kermakko.

Ovat hyvin kauniit runsaalla kultauksella, siellä ne on vitriiniä kaunistamassa.

En ole löytänyt ensimmäistäkään kertaa käyttää niitä.

Ne sopii mainiosti lasten leluiksi. Vaikka ovatkin turhan kalliit siihen hommaan.

monica kirjoitti:

koko kaluston mokkakupista alkaen, kannu, sokerikko ja kermakko.

Ovat hyvin kauniit runsaalla kultauksella, siellä ne on vitriiniä kaunistamassa.

En ole löytänyt ensimmäistäkään kertaa käyttää niitä.

Ne sopii mainiosti lasten leluiksi. Vaikka ovatkin turhan kalliit siihen hommaan.

Lue lisää

Olen pitänyt niitä turhakkeina, vaikka antaja kyllä oli tuonut ne kaukaa, kun oli tietoinen minun merkkipäivästäni.
Tavallisissa suomalaisissa kodeissa ei juurikaan noita kuppeja käytetä kokonsa puolesta, todellakin ne ovat kauniita lasi kaapissa.
Voihan niitä ihailla ja näytellä kun joku haluaa ihmetellä ja silmäillä niitä.

Ei plOndI kirjoitti:

Olen pitänyt niitä turhakkeina, vaikka antaja kyllä oli tuonut ne kaukaa, kun oli tietoinen minun merkkipäivästäni.
Tavallisissa suomalaisissa kodeissa ei juurikaan noita kuppeja käytetä kokonsa puolesta, todellakin ne ovat kauniita lasi kaapissa.
Voihan niitä ihailla ja näytellä kun joku haluaa ihmetellä ja silmäillä niitä.

Lue lisää

Unohdin kysyä tietääkö joku venäläisista kupeista, joissa on iso kuppi ja pieni alusta...mihin tarkoitukseen ne ovat, kai niistä kahviakin voi juoda, vain onko tarkoitettu teenjuontiin.
Kupin reuna on sama halkaisijaltaan kuin vati.
Kauniita ovat, oranssi maisema ja paksut kultaukset reunoissa.

monica kirjoitti:

koko kaluston mokkakupista alkaen, kannu, sokerikko ja kermakko.

Ovat hyvin kauniit runsaalla kultauksella, siellä ne on vitriiniä kaunistamassa.

En ole löytänyt ensimmäistäkään kertaa käyttää niitä.

Ne sopii mainiosti lasten leluiksi. Vaikka ovatkin turhan kalliit siihen hommaan.

Lue lisää

Minullakin on perintönä saadut vieraskupit, 50-luvun Arabiaa. Ne ovat vielä sitä vanhaa aikaa, riisiporsliinia, 1,5 tusinaa. Harvoinpa niin isoja kestejä pidän, mutta sen kerran, kun jotkut hippalot ovat, on nautinto kattaa kauniisti ja riittävän monilla kupeilla. Ei ole tarve kerätä kaapeista lisäkuppeja pöydän kulmalle.

Minulta ei juuri astiat rikkoudu, joten minulla on yhä 70-luvun alussa ostetut arkikupit, joita käytän vieraskuppeina näin aikoina.
Tavallisesti juomme Muumimukeista kahvimme kotioloissa.

Pöydän kattausmuoditkin vaihtelevat, sillä ennen oli välttämätöntä käyttää teevatia kupin alla, ettei pöytäliina tahriudu, nyt pöytäliinat ovat kaapissa ja pelkät mukit pöydänkannella.
Rievulla sipaistaan pinta kahvittelun jälkeen.

Vanhan hyvän ajan vahakankaatkin ovat muisto vain. Eipä näitä nykyisiä vastaavia voi niihin verrata.

KokoNaisena kirjoitti:

Unohdin kysyä tietääkö joku venäläisista kupeista, joissa on iso kuppi ja pieni alusta...mihin tarkoitukseen ne ovat, kai niistä kahviakin voi juoda, vain onko tarkoitettu teenjuontiin.
Kupin reuna on sama halkaisijaltaan kuin vati.
Kauniita ovat, oranssi maisema ja paksut kultaukset reunoissa.

Lue lisää

Ehkä teekupeiksi tarkoitetut. Venäläisillä on teenjuontiperinne. Kupit laakeat ja kookkaat.

Monet venäläiset kupit ovat kauniit ja koristeelliset. Teki aina mieleni käydä Leningradissa ihan kuppeja varten vain, mutta jäi se matka kuitenkin aikanaan tekemättä.

Minulla on perintönä 1800-luvulta muutama iso kuppi, joista kuulin eräältä antiikkikauppiaalta, että ne ovat venäläiset kaakaokupit. Joka lähtöön sitä on pitänyt serviisit olla menneinä aikoina!

Nyt Muumimuki kelpaa joka juomaan.

Makriina kirjoitti:

Minullakin on perintönä saadut vieraskupit, 50-luvun Arabiaa. Ne ovat vielä sitä vanhaa aikaa, riisiporsliinia, 1,5 tusinaa. Harvoinpa niin isoja kestejä pidän, mutta sen kerran, kun jotkut hippalot ovat, on nautinto kattaa kauniisti ja riittävän monilla kupeilla. Ei ole tarve kerätä kaapeista lisäkuppeja pöydän kulmalle.

Minulta ei juuri astiat rikkoudu, joten minulla on yhä 70-luvun alussa ostetut arkikupit, joita käytän vieraskuppeina näin aikoina.
Tavallisesti juomme Muumimukeista kahvimme kotioloissa.

Pöydän kattausmuoditkin vaihtelevat, sillä ennen oli välttämätöntä käyttää teevatia kupin alla, ettei pöytäliina tahriudu, nyt pöytäliinat ovat kaapissa ja pelkät mukit pöydänkannella.
Rievulla sipaistaan pinta kahvittelun jälkeen.

Vanhan hyvän ajan vahakankaatkin ovat muisto vain. Eipä näitä nykyisiä vastaavia voi niihin verrata.

Lue lisää

Kullanarvoiset kuppisi on syytä säilyttää lasten ja vellikourien ulottuvilta piilossa. Niitä ei enää Suomessa valmisteta. Ovat muutenkin harvinaislaatuisia maailmassa.

Fanni kirjoitti:

Kullanarvoiset kuppisi on syytä säilyttää lasten ja vellikourien ulottuvilta piilossa. Niitä ei enää Suomessa valmisteta. Ovat muutenkin harvinaislaatuisia maailmassa.

Kyllä varon kovasti. Pidän niitä eri komerossa, omassa pakkauslaatikossa. Auta armias, jos joku niistä menee rikki!!
Ei ole vielä mennyt.

Pitää kurssittaa seuraava sukupolvi, että ymmärtävät, mitä ovat aikanaan perimässä!

Makriina kirjoitti:

Kyllä varon kovasti. Pidän niitä eri komerossa, omassa pakkauslaatikossa. Auta armias, jos joku niistä menee rikki!!
Ei ole vielä mennyt.

Pitää kurssittaa seuraava sukupolvi, että ymmärtävät, mitä ovat aikanaan perimässä!

Lue lisää

omistan ja ne ovat taatussa tallessa vitriinissä.

Tusina niitä on ja ovat eri maiden mallikupit, kauniita katsella, moccaa ei tule juotua.
Olen yrittänyt valistaa perillisiäni etteivät kirpputorille kuoltuani kanna.
Monta muutakin arvokasta tavaraa on pitänyt esitellä, kun ei taida kiinostusta olla suuremmin, toisaalta enpä minä niitä pois menoni jälkeen tarvitse ja heidän häpeä on jos vievät kaatopaikalle tai kirppikselle.

Makriina kirjoitti:

Minullakin on perintönä saadut vieraskupit, 50-luvun Arabiaa. Ne ovat vielä sitä vanhaa aikaa, riisiporsliinia, 1,5 tusinaa. Harvoinpa niin isoja kestejä pidän, mutta sen kerran, kun jotkut hippalot ovat, on nautinto kattaa kauniisti ja riittävän monilla kupeilla. Ei ole tarve kerätä kaapeista lisäkuppeja pöydän kulmalle.

Minulta ei juuri astiat rikkoudu, joten minulla on yhä 70-luvun alussa ostetut arkikupit, joita käytän vieraskuppeina näin aikoina.
Tavallisesti juomme Muumimukeista kahvimme kotioloissa.

Pöydän kattausmuoditkin vaihtelevat, sillä ennen oli välttämätöntä käyttää teevatia kupin alla, ettei pöytäliina tahriudu, nyt pöytäliinat ovat kaapissa ja pelkät mukit pöydänkannella.
Rievulla sipaistaan pinta kahvittelun jälkeen.

Vanhan hyvän ajan vahakankaatkin ovat muisto vain. Eipä näitä nykyisiä vastaavia voi niihin verrata.

Lue lisää

ja edelleen perintönä saatu,, on myöskin arabian kuppeja ohuita ja oisko niissä ruskea poron kuva, en nyt muista tarkkaan.

Saattaa olla aika vanhojakin mutta mielestäni hyvin kauniit. Niitä käytän, kun tarjoan vieraille kahvia.

Makriina kirjoitti:

Minullakin on perintönä saadut vieraskupit, 50-luvun Arabiaa. Ne ovat vielä sitä vanhaa aikaa, riisiporsliinia, 1,5 tusinaa. Harvoinpa niin isoja kestejä pidän, mutta sen kerran, kun jotkut hippalot ovat, on nautinto kattaa kauniisti ja riittävän monilla kupeilla. Ei ole tarve kerätä kaapeista lisäkuppeja pöydän kulmalle.

Minulta ei juuri astiat rikkoudu, joten minulla on yhä 70-luvun alussa ostetut arkikupit, joita käytän vieraskuppeina näin aikoina.
Tavallisesti juomme Muumimukeista kahvimme kotioloissa.

Pöydän kattausmuoditkin vaihtelevat, sillä ennen oli välttämätöntä käyttää teevatia kupin alla, ettei pöytäliina tahriudu, nyt pöytäliinat ovat kaapissa ja pelkät mukit pöydänkannella.
Rievulla sipaistaan pinta kahvittelun jälkeen.

Vanhan hyvän ajan vahakankaatkin ovat muisto vain. Eipä näitä nykyisiä vastaavia voi niihin verrata.

Lue lisää

Nousi mieleen muisto, kun olin koulunkäynnin välissä vuoden taloustavaraosaston myyjänä. Noita riisiposliinikuppeja oli tietenkin hyllyssä näytillä, ja voi kun aina pelotti pyyhkiä niistä pölyjä.

Olivat niin ohuita ja hauraan tuntuisia! Ja kalliita. Hirvitti, että otetaan palkasta pois, jos särkee.

miettimään omaa kysymystäni meidän sukupolvemme myötä katoavista kapineista, vaikka tämä luiskahtaa kahvikupista nyt ihan sivu.

Päällyslakanat käsinvirkattuine pitseineen ovat ollet poissa alkuperäisestä käytöstään jo kauan, seuraava sukupolvi tuunaa niistä mökkiverhoja.

Entäpä mustekynät, ne juoksevaan musteeseen kastettavat ja myöhemmin mustepatruunaiset täytekynät!

Kirjoituskone häviää myös museoihin. Mitä muuta meille ennen niin arkipäiväistä?

ARKENA kirjoitti:

miettimään omaa kysymystäni meidän sukupolvemme myötä katoavista kapineista, vaikka tämä luiskahtaa kahvikupista nyt ihan sivu.

Päällyslakanat käsinvirkattuine pitseineen ovat ollet poissa alkuperäisestä käytöstään jo kauan, seuraava sukupolvi tuunaa niistä mökkiverhoja.

Entäpä mustekynät, ne juoksevaan musteeseen kastettavat ja myöhemmin mustepatruunaiset täytekynät!

Kirjoituskone häviää myös museoihin. Mitä muuta meille ennen niin arkipäiväistä?

Lue lisää

Kohta kaikki keittiön työkalut on sähköistetty. Typerä mainos, jossa lapset ihmettelivät museon vitriinissä olevaa leipäveistä, saattaa valitettavasti olla pian todellisuutta.

Se vanha kahvipannu on myös yhä harvinaisemmaksi käyvä kapistus. Varmaan kohta keksitään (ellei ole jo keksitty) akku/paristokäyttöinen kahvinkeitin retkikäyttöön, ettei edes eräretkeilijän tarvitse nokipannua kuljettaa mukanaan.

Mielestäni kupit säilyvät ikuisesti. Pankaa ne arvokkaimmat hyviin, suojaaviin pakkauksiin, särkyvän lasitavaran päällysmerkinnöin lukkokaappiin, jos nykyhenkinen nuoripolvi halveeraa. Vuodet muuttavat ajatuksia. Kuppien testamenttaus kahdelle henkilölle ja toive, että voivat keskenään arpoa.

Kaisa Koukku kirjoitti:

Mielestäni kupit säilyvät ikuisesti. Pankaa ne arvokkaimmat hyviin, suojaaviin pakkauksiin, särkyvän lasitavaran päällysmerkinnöin lukkokaappiin, jos nykyhenkinen nuoripolvi halveeraa. Vuodet muuttavat ajatuksia. Kuppien testamenttaus kahdelle henkilölle ja toive, että voivat keskenään arpoa.

Lue lisää

Kauppojen hyllyillä on kahvikalustoja kunkin makuun, tämä mukikausi varmaan on ohi jossain vaiheessä, baareissakin niin paljon kahvivaihtoehtoja että pian se leviää koteihinkin.
Kyllä ne kupit on vielä muodissa ja pysyy.
Kyllä expressoa on nautittava kupista, niin se on.

Kauppojen hyppyiltä kauniita kahvikalustoja, useinkin käyn ihailemassa posliini'osastolla'. Hiljattain oli suvussani häät ja nuorellaparilla toiveena kahvikalusto, kyllä he saivat sen morsiamen äidin toimiessa tiedustelijana.

Taitaa kuitenkin tuo kuppikulttuuri olla silti hiipumassa kotikäytöistä, juhlissa ja juhlapalvelut kyllä pitää kupit, vaikkei ne kuppiparit niin silmiä hivelekkään.

Toivoa sopii että joskus vielä kupitkin tulee muotiin ja romanttíset kahvittelut kynttilänvalossa !

KokoNaisena kirjoitti:

Kauppojen hyppyiltä kauniita kahvikalustoja, useinkin käyn ihailemassa posliini'osastolla'. Hiljattain oli suvussani häät ja nuorellaparilla toiveena kahvikalusto, kyllä he saivat sen morsiamen äidin toimiessa tiedustelijana.

Taitaa kuitenkin tuo kuppikulttuuri olla silti hiipumassa kotikäytöistä, juhlissa ja juhlapalvelut kyllä pitää kupit, vaikkei ne kuppiparit niin silmiä hivelekkään.

Toivoa sopii että joskus vielä kupitkin tulee muotiin ja romanttíset kahvittelut kynttilänvalossa !

Lue lisää

Kahvi maistuu minulle parhaiten kupista. Inhoan isoja ja paksuja mukeja, joista on kahvi nykyisin juotava lähes kaikissa baareissa. Ei sinne tietenkään tarvitse mennä, mutta esim. automatkoilla on poikettava johonkin kahville.

Onneksi sentään löytyy kotikaupungista jokunen kahvila, josta saa nesteensä kahvikuppiin ja sen lisäksi vielä ihanaa kahvileipää. Eikä tarvitse itse kiikuttaa tyhjiä kuppejaan pois pöydästä.

van Haakka kirjoitti:

Kahvi maistuu minulle parhaiten kupista. Inhoan isoja ja paksuja mukeja, joista on kahvi nykyisin juotava lähes kaikissa baareissa. Ei sinne tietenkään tarvitse mennä, mutta esim. automatkoilla on poikettava johonkin kahville.

Onneksi sentään löytyy kotikaupungista jokunen kahvila, josta saa nesteensä kahvikuppiin ja sen lisäksi vielä ihanaa kahvileipää. Eikä tarvitse itse kiikuttaa tyhjiä kuppejaan pois pöydästä.

Lue lisää

Oli monet erilaiset juhlat joissa kävin. Kyllä kaikissa juhlissa oli kauniit kahvikupit katettuna pöytään. Kauniisti lautasliinojen kanssa.
Muutenkin jotenkin tuntuu että nuo kauniit kupit tulevat takaisin- muki kauden jälkeen.
Vaikka mukit ovatkin hyvät ja kätevät omissa arkioloissa, niistähän sitä juodaan ja hyvältä maistuu.
Muoti toistaa itseään aina aika-ajoin. Niin vaatteissa kuin astioissa.
Nyt on tullut kauppoihin yksivärisiä astiastoja.
Vihreitä,keltaisia, sinisiä.
Oliko se 70 lukua vai miten kun ne oli edellisen kerran muotia. Muotoilukin on samankaltainen.

Omistin yhdet kauniit muotoillut kahvikupit. Koko kahviastiasto oli. Ohutta posliinia ruusukukat ja kultareunukset kupeissa.
Tyttäreni toivoi saavansa ne "perinnöksi" !
Lupasin, että kun viet heti niin varmasti saat ne. Niin kävikin. Ainoa tyttäreni sai ne. Siis perinnön jako on alkanut. Vaikka "jakajat hoippuu"vielä pystyssä.
Vielä jäi kuppeja, sen takia ei kahvin puutteessa tarvitse olla!

meri-kukka98 kirjoitti:

Oli monet erilaiset juhlat joissa kävin. Kyllä kaikissa juhlissa oli kauniit kahvikupit katettuna pöytään. Kauniisti lautasliinojen kanssa.
Muutenkin jotenkin tuntuu että nuo kauniit kupit tulevat takaisin- muki kauden jälkeen.
Vaikka mukit ovatkin hyvät ja kätevät omissa arkioloissa, niistähän sitä juodaan ja hyvältä maistuu.
Muoti toistaa itseään aina aika-ajoin. Niin vaatteissa kuin astioissa.
Nyt on tullut kauppoihin yksivärisiä astiastoja.
Vihreitä,keltaisia, sinisiä.
Oliko se 70 lukua vai miten kun ne oli edellisen kerran muotia. Muotoilukin on samankaltainen.

Omistin yhdet kauniit muotoillut kahvikupit. Koko kahviastiasto oli. Ohutta posliinia ruusukukat ja kultareunukset kupeissa.
Tyttäreni toivoi saavansa ne "perinnöksi" !
Lupasin, että kun viet heti niin varmasti saat ne. Niin kävikin. Ainoa tyttäreni sai ne. Siis perinnön jako on alkanut. Vaikka "jakajat hoippuu"vielä pystyssä.
Vielä jäi kuppeja, sen takia ei kahvin puutteessa tarvitse olla!

Lue lisää

Kyllä juhlissa pitää olla kauniit kattaukset ja ehdottomasti kupit, sinne sentään aina mennäänkin kauniisti puettuna ja odotetaan että vastaanotto juhlapaikalla on sen veronen. no jaa!!

Työvuosinani minulla oli kerran vuodessa mahdollisuus nauttia hyvää kahvia vaakuna kupista ja lusikassakin oli Suomen vaakuna, ne hetket oli sentään juhlaa, ja säilyy kauan muistoissa.

Tällaiset kauniit muistot yleensä jää häistä ja hautajaisista, ne kun ovat ne yleisemmät isommat juhlat suvuissa, myös kupit kuuluu niihin muistoihin.

vuosi 2008 kirjoitti:

Kyllä juhlissa pitää olla kauniit kattaukset ja ehdottomasti kupit, sinne sentään aina mennäänkin kauniisti puettuna ja odotetaan että vastaanotto juhlapaikalla on sen veronen. no jaa!!

Työvuosinani minulla oli kerran vuodessa mahdollisuus nauttia hyvää kahvia vaakuna kupista ja lusikassakin oli Suomen vaakuna, ne hetket oli sentään juhlaa, ja säilyy kauan muistoissa.

Tällaiset kauniit muistot yleensä jää häistä ja hautajaisista, ne kun ovat ne yleisemmät isommat juhlat suvuissa, myös kupit kuuluu niihin muistoihin.

Lue lisää

Onpa kertynyt pitkä ketju kupeista. Minulla on kermansaven astioita paljon..Kuppeja on lautasellisia ja vähän suurempia ,ilman lautasta.
Minusta ne ovat hyviä ..Kun on jotkut päivät,niin käytän söpöjä, kukkakuppeja,on koko astiasto..
Mukista juon vain teetä..Niitä lasisia kuppeja ,en
osaa käyttää,minusta kahvi ei niissä maistu..No,
on ihmisiä,jotka juovat kahvia lasista,joten jokainen tekee,miten tykkää..Kun olin työssä sairaalassa,sanoin omaisille,että toisivat oikein nätin kahvikupin mukanaan ja tarjoisivat kahvit sellaisista.On potilaille ,tosi mukavaa semmoinen huomaavaisuus.Monet ottivat onkeensa vihjeen.
Kyllä tässä kermansaven kupissa ,kahvi pysyy hyvin lämpimänä,juuri juon.Mukavia kahvihetkiä! t.Irkku

käytän , ja itsekin tykkään juoda kahvikupeista, mukia tosin käytän yksinäni, vaikka en siitä niin tykkää, jotenkin se on kolhoa juoda mukista, vaikka olisi kuinka laadukas ja muotoiltu, usein niitä kahvitippoja jokatapauksessa jotenkin tippuu, niin onhan se alulautanen ja lusikka paikalleen, ettei lusikka osoita silmäkulmaan !

Joo.
Olen itse aloittajatyyppi.
Mutta kun ei moni tee aloitusta itse kutsua kylään, niin olen lopettanut ja pyyhkinyt puh.nukerot pois osoitekirjasta.

On tosin yks joka soittelee mahdottomasti ja puhuu koko ajan itsestään. Useimmiten en vastaa, kun näkyy puhelimessa numeronsa. En vain jaksa kuunnelle kko ajan samoja juttuja.
No joskus vastaan ja soitan ja sanon että on kiire tai joku soittaa ovikelloa.
Sitten non kyllä yks hyvä naapuri, jonka kanssa olen tekemisissä, on oikein mukava.

Syksyllä meen laulukuoroon ja aloitan ryhmävoimistelun, että saisi uusia kavereita.

Anonyymi kirjoitti:

Joo.
Olen itse aloittajatyyppi.
Mutta kun ei moni tee aloitusta itse kutsua kylään, niin olen lopettanut ja pyyhkinyt puh.nukerot pois osoitekirjasta.

On tosin yks joka soittelee mahdottomasti ja puhuu koko ajan itsestään. Useimmiten en vastaa, kun näkyy puhelimessa numeronsa. En vain jaksa kuunnelle kko ajan samoja juttuja.
No joskus vastaan ja soitan ja sanon että on kiire tai joku soittaa ovikelloa.
Sitten non kyllä yks hyvä naapuri, jonka kanssa olen tekemisissä, on oikein mukava.

Syksyllä meen laulukuoroon ja aloitan ryhmävoimistelun, että saisi uusia kavereita.

Lue lisää

Ai niin, oli puhe kahvikupeista.
Olen säilytellyt vanhoja kahvikuppeja, ne on käteviä. Voi juoda vettä, laittaa jotain pientä sinne, lautaset käy kukkapurkinalusina ym.
Siinä mielessä vanhat kahvikupit on hyviä, että kun on lautanen alla, niin ei jää kahvin jälkiä pöytäliinaan.

Olen säilyttänyt anoppivainaan pienet kahvikupit, niitä on hyvä käyttää esim tietyissä juhlissa, ei mee paljon kahvia ja ovat eksoottiset.
Sitten on jäljellä sellaiset savipoltetut taiteilijan tekemät kahvikupit, niitä käytän hienoissa (onko minun juhlat hienot) juhlissa. Herättävät ihastusta.